Lue keskustelun säännöt.
Mua tavallaan niin surettaa kun 8v tyttöni viilettää
21.07.2009 |
illat ja nyt lomalla päivätkin pitkät kavereiden kanssa. Tahtoo myös vähän väliä yökyläillä jonkun luona tai että meille tulee yövieraita. Jos en yhtään rajoittaisi niin olisi ihan aina jonkun kaverinsa seurassa. Niin ja ymmärrän toki, että ystävät ovat arvokkaita ja olen iloinen siitä, että tyttöni on sosiaalinen ja hänellä on paljon hyviä ystäviä ja kavereita, mutta... nyyh... äitin ja lapsen ja äitin, iskän ja pikkuvelin kanssa vietetyt hetket on niin kovin nyt vähentyneet. Vielä esim. 2 vuotta sitten kesät vietettiin tiiviisti perheenä. Nyt otan "väkisin" välillä perhepäiviä/iltoja jolloin ei tule kavereita meille, mutta silloinkin usein tyttö jo heitä kaipaa. Ei selvästi enää niin nauti perhehetkistä kuin aiemmin. Jotenkin kovin haikeaa.
Minkä verran muuten teidän 8-vuotiaat viettävät aikaa ilman kavereita ihan vaan äidin, isän ja sisarusten kanssa?
Kommentit (18)
Kun tuntuu, että suuri osa äideistä on tuossa vaiheessa odottanut jo sen 8 vuotta, että lapsi kasvaisi ja saisi enemmän omaa aikaa. Nämä sitten yrittävät pistää jo 4-vuotiaita itsekseen ulkoilemaan ja usein harrastuksiin ja vähintään virikehoitoon "koska se on lapsille niin hyväksi (lue: äiti haluuuuu sitä omaa aikaa).
illat ja nyt lomalla päivätkin pitkät kavereiden kanssa. Tahtoo myös vähän väliä yökyläillä jonkun luona tai että meille tulee yövieraita. Jos en yhtään rajoittaisi niin olisi ihan aina jonkun kaverinsa seurassa. Niin ja ymmärrän toki, että ystävät ovat arvokkaita ja olen iloinen siitä, että tyttöni on sosiaalinen ja hänellä on paljon hyviä ystäviä ja kavereita, mutta... nyyh... äitin ja lapsen ja äitin, iskän ja pikkuvelin kanssa vietetyt hetket on niin kovin nyt vähentyneet. Vielä esim. 2 vuotta sitten kesät vietettiin tiiviisti perheenä. Nyt otan "väkisin" välillä perhepäiviä/iltoja jolloin ei tule kavereita meille, mutta silloinkin usein tyttö jo heitä kaipaa. Ei selvästi enää niin nauti perhehetkistä kuin aiemmin. Jotenkin kovin haikeaa. Minkä verran muuten teidän 8-vuotiaat viettävät aikaa ilman kavereita ihan vaan äidin, isän ja sisarusten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka olisi aamusta iltaan rivarin "isolla pihalla" kavereitten kanssa. Pikkusisko 3 vuotta kaipaa selvästi siskon seuraa, ja välillä "pakotan" 5-vuotiaan siskonsa kanssa leikkimään. En kuitenkaan ota noita pihakavereita meille leikkimään eikä tyttö käy muitten kotona. Ulkona leikkivät yhdessä päivittäin. Mutta todella tärkeitä on kaverit tälle lapselle, ja on olleet aina. Pikkusisko on aivan erilainen ja viihtyy paremmin myös yksinään.
Miksi tuon ikäiset ovat mielummin koko ajan kavereiden kanssa kuin perheensä? Rajoittaako perhe jotenkin lapsen luovuutta, sosiaalisuutta, elämän intoa ja uteliaisuutta? Jos näin on, on ehkä hyvä, että lapsi löytää nämä asiat ystäviensä seurassa...
olin "ihastunut" kavereihin ja tykkäsin olla niiden kanssa. En ymmärrä että perheessäni olisi ollut jotain vikaa. Kaverit vaan alkoi kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulun jälkeen lähtee melkein heti kaverin luokse tai ulos ja tietty joskus kaveri täällä. Mutta yleensä ulkona ovat. Nyt sitten kesälomalla on isänsä ja mummien luona. Ja kun on mun kanssa, niin jos kaverit jossain reissussa, niin valittaa kun ei oo mitään tekemistä. Koko ajan pitää mennä ja tehdä, joskus katotaan yhdessä telkkaria tai käydään kaupoilla, mutta ei muuta.
Miksi tuon ikäiset ovat mielummin koko ajan kavereiden kanssa kuin perheensä? Rajoittaako perhe jotenkin lapsen luovuutta, sosiaalisuutta, elämän intoa ja uteliaisuutta? Jos näin on, on ehkä hyvä, että lapsi löytää nämä asiat ystäviensä seurassa...
Tietysti lapsi kaipaa omanikäistään seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muutaman tunnin kyläilee kavereitten kans puolin tai toisin
Meillä tosi 5v. poika ja kaverit on kaikki kaikessa, mutta on toki poika vielä kotonakin.
Hänen kaverinsa on 6v. ja ollaan sitten koko meidän perhe yhdessä ja tämä pojan kaveri.
Suostuisiko tämä lapsesi kaveri viettämään aikaa teidän perheen kanssa?
Tarhan lto sanoi minulle, että muista aina, että äiti on kuitenkin se tukipilari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tuon ikäiset ovat mielummin koko ajan kavereiden kanssa kuin perheensä? Rajoittaako perhe jotenkin lapsen luovuutta, sosiaalisuutta, elämän intoa ja uteliaisuutta? Jos näin on, on ehkä hyvä, että lapsi löytää nämä asiat ystäviensä seurassa...
Itse "kasvoin" rivitalon pihapiirissä ja välistä mentiin kavereille leikkimään. Miksi siitä pitää tehdä niin vaikeeta? Mikseivät voi kulkea suhteellisen vapaasti siinä pihapiirissä ja pihapiirien kodeissa?
joka olisi aamusta iltaan rivarin "isolla pihalla" kavereitten kanssa. Pikkusisko 3 vuotta kaipaa selvästi siskon seuraa, ja välillä "pakotan" 5-vuotiaan siskonsa kanssa leikkimään. En kuitenkaan ota noita pihakavereita meille leikkimään eikä tyttö käy muitten kotona. Ulkona leikkivät yhdessä päivittäin. Mutta todella tärkeitä on kaverit tälle lapselle, ja on olleet aina. Pikkusisko on aivan erilainen ja viihtyy paremmin myös yksinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joissa ei oteta kavereita sisälle kylään, on jotain ongelmia, joita pitää salailla.
Itse "kasvoin" rivitalon pihapiirissä ja välistä mentiin kavereille leikkimään. Miksi siitä pitää tehdä niin vaikeeta? Mikseivät voi kulkea suhteellisen vapaasti siinä pihapiirissä ja pihapiirien kodeissa?
joka olisi aamusta iltaan rivarin "isolla pihalla" kavereitten kanssa. Pikkusisko 3 vuotta kaipaa selvästi siskon seuraa, ja välillä "pakotan" 5-vuotiaan siskonsa kanssa leikkimään. En kuitenkaan ota noita pihakavereita meille leikkimään eikä tyttö käy muitten kotona. Ulkona leikkivät yhdessä päivittäin. Mutta todella tärkeitä on kaverit tälle lapselle, ja on olleet aina. Pikkusisko on aivan erilainen ja viihtyy paremmin myös yksinään.
tutustui eskarivuonna pariin lähellä asuvaan kaveriin ja tykkää käydä heidän luona kylässä ja toisinpäin. Joka päivä vinkuu, että haluaa mennä kaverin luo kylään, mutta mun mielestä ei vielä tarvis luuhata joka päivä jossain tai joku "vieras" meillä.
Ja siinä sivussa sitten "säälittää" pari vuotta nuorempi pikkusisko joka jää sitten yksin kun vanhin tyttö lähtee kaverin luo. Toki pitää oppia olemaan myös yksin ja oon koittanu selittää, että ei tämä vanhinkaan ole vielä viis vuotiaana kulkenu kavereiden luona, mutta kun kuitenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja 6 v.:kin jo. Olen ihan tyytyväinen :)
halua ottaa lapsen kavereita kotiinsa. Toisilla on sen verran stressaava työ, ettei jaksa mitään ylimääräistä työpäivän jälkeen. Ja mikäs lasten on muutenkaan ulkona ollessa??
Meille saa kyllä tulla, vaikka ahtaasti asutaan. Mutta eka- ja tokaluokkalaisten ollessa kyseessä ainakin itse lasken lapseni vain silloin, kun on sovittu toisen lapsen vanhemman kanssa, että hän on tulossa.
Suomen meininkiä. Muissa maissa vietetään aikaa enemmän perheenä.
ja tuskin malttaa välillä kotona käydä syömässä. Saa joskus oikein riidan kanssa pakottaa pöytään, kun ei malta jättää hyviä leikkejä kesken.
Toisinaan on kyllä niitäkin päiviä kun viihtyy vaan kotosalla, nähtävästi tällöin kaikki kaverit on jossain reissussa tms.
Mutta mun mielestä ihan hyvä. Kökömpi vaihtoehto ois että esim. "linnottautuis" huoneeseensa pleikan kanssa ja eristäytyis kavereista.
Mä en kuitenkaan ehdi kaikki päivät keksiä jotain "viihdykettä" kun on tuo puolivuotias hoidettavana...
Otan tietty poitsua mukaan hommiin kun siihen on hyvä tilaisuus, että touhutaan edes joskus jotain yhdessä. Ne ei vaan tunnu enää oikein kiinnostavan tuon ikäistä nää äipän kanssa touhuamiset...
siksi ei kovasti kaipaa kavereitaan kun on kotona. Kerran sanoi kaverille, ettei viitsi lähteä, kun pikkuveli 3v ikävöi häntä, kun hän oli juuri viikon pois. Kaveri tulikin meille, ja pomppivat koko illan kolmestaan trampalla (kyllä, kolme lasta..)
Mutta kavereiden kanssa on muutaman kerran viikossa, 2-4 tuntia. Ei kaipaa enempää. Toisaalta on meidänkin viikoilla paljon mummolla yötä, haluaisi kai asua siellä, se taas mua surettaa, kun tulee poikaa ikävä.. Ja pikkuvelikin tahtoo tietysti aina mummolle, koska hän ikävöi veljeä kovasti.