Miksi laihtunutta "kiusataan"?

Ja sitten on olen lihonnut takaisin jonkin verran, on tullut kehuja... eikä painoindeksi ole tosiaan ollut mitenkään huolestuttavan pieni laihimmillaankaan.

Itse huomasin saman.

Lähtöpainoni oli 76 kiloa kun aloin pikkuhiljaa laihduttamaan. Muutin vain ruokailutottumuksiani terveellisempään ja lisäsin liikuntaa.

Vuodessa sain pois 16 kiloa, vain tuolla tavalla.

Kahvipöydässä usein kuulin tämän suuntaista: "ota nyt pulla tai pari, oot niin kuihtunu.." "kauhee miten oot laihtunu, syö nyt jotain.. ootko sairastunu anoreksiaan?"

Jos kahvin kanssa olis ollu tarjolla jotain muuta kuin rahkapullaa, esin ruisleipää salaatin, juuston ja leikkeleen kera, olisin satavarmasti syönyt. Jätin vain pullat ja herkut viikonloppuihin.

Nyt olen tullut raskaaksi ja paha olo vaivaa. Olen joutunut pahaan oloon napostelemaan mitä sattuu.. joten kiloja on tullut 5 takaisin. Mieluummin syöpöttelen kuin kärsin pyörrytyksestä ja oksentelusta. Olen rv 14 ja kenellekää näille "ilkeilijöille" en ole raskaudestani kertonut. Nyt he ovat kaikki lähinnä pilkallisia: "no jopas oot pyöristynyt" " jaa, eikö laihis sitten pitänytkään? Heh, sen ties kyllä siitä että liiaksi yritit" "ei tollasen joka on pyöreeks luotu, kannata laihduttaa.. takas ne tulee kuiteski" ym..ym..

Usein laihtuminen vanhentaa ja rumentaa! Siksi!

Koska hoikka ihminen (laihduttanut) on yleensä päättäväinen, sitkeä, asettaa tavoitteet ja saavuttaa ne. On siis uhka laiskanpulskeille kanssasisarille.



Vielä jos olet energinen ja urheilullinen ja osaat koostaa ruokavaliosi oikein, niin vielä helpopaa on "kiusata". Silloin olet anorektikko, himoliikkuja, nipottaja, tekopirteä jne.



Kateus, se ihana voimavaramme...

Laihaa (ts. normaalipainoista) saa kommentoida ihan miten tahtoo. Lihavuus sen sijaan on hyshys.. "Yhtään ei saa enää laihduttaa" on kommentti, jonka olen kuullut monesti ja se saa mut aina raivoihini. Kuinka moni niistä ihmisistä sanoo noin vain lihavalle, että yhtään et saa enää lihoa.. Ei yksikään.



Ja mun painoindeksini on 21, joten en todellakaan ole anorektinen.

En minä ainakaan tuntenut pyöreänä olevani yhtään sen kauniinpi kuin nyt normaalipainoisena. Ja tulisi sitten reilusti sanomaan että hyi kun olet ruma nyt 20 kiloa hoikempana. Ei lihonneillekaan sanota että voi kun sun vaatteet kiristävät. Ja oletpa nyt kaunis kun painat 80 kiloa ;)

Missä kahvipöydässä tuollaisia tapaa? Koittakaa vaikka sanoa niille takaisin, että "sä saat syödä mun pullan kun tykkäät niistä enemmän, paljonko painat tällä hetkellä?".



Onnea onnistuneen laihdutuksen johdosta. Ehkä jonain päivänä vielä minäkin.



T. kateellinen mutta myötäiloitseva pontso

Kommentoitteko te tosiaan aina toisten ulkonäköä tyylin oletpa kaunis, ruma, miksi olet tuonnäköinen, -painoinen jne.? Eipä ihme, jos lapset ja nuoretkin jos stressaavat, kun pitäisi ilmeisesti olla täydellinen. Ylipainoinen ei hyvä, mutta laihduttaakaan ei saa, ettei vaan rupsahda..

Olo oli kamala, vaatteet puristi, kaksoisleuka kuristi kurkkua, kuorsasin, vatsa ja pää oli usein kipeänä, olin sokerin puutteessa kiukkuinen ja yleensä tosi väsynyt. En miettinyt ulkonäköä. Olen silti iloinen mahtuessani 38 vaatteisin, vaikka ilman vaatteita näytänkin kuivahtaneelta rusinalta :)

Jos on kymmeniä kiloja laihduttanut, niin silloin on varmasti löysää nahkaa, joka ei ole erityisen kaunista. Kateellisen läskin puhetta, jos toinen onnistuu muuttamaan (toiv. pysyvästi) elämäntapojaan ja laihtumaan. Monen ylipainoisen suurin intohimo tuntuu olevan laihduttajan elämäntaparemontin torpedoiminen. Onhan se varmasti pelottavaa huomata, että jollakin on sellaista itsekuria jota ei itsellä ole.



Jostain syystä en usko hetkeäkään, kun lihavat väittävät kantavansa kilot ylpeinä ja olevansa ylpeitä "muodoistaan". Läski on terveysriski.



Tulipa avautuminen. Minua ärsyttää suunnattomasti, kun hoikalle tullaan voivottelemaan tämän hoikkuutta. Kuinka moni käy töksäyttämässä lihavalle: "voi vittu mikä läski sä oot!"

Etenkin kun vaikka nelikymppinen laihtuu, niin kyllä se on rumannäköistä kun kaulalle ilmestyy ryppyjä laihtumisen seurauksena!

Ja naama kuivettuu ruman näköiseksi eli naama vanhenee!

Ehkä kyse ei ole niinkään ilkeydestä vaan ehkä oikeasti jotkut menevät yli laihduttamisessaan. BMI 20 ei kuulosta alipainoiselta, mutta kuten tuossa yllä joku sanoi, niin esim 40v näyttää luultavasti paljon kauniimmalta vaikka 22,5 painoindeksillä.



Jotkut voinevat olla myös huolissaan siitä, ettei laihduttaminen mene anoreksian puolelle.



Onhan näitä ihan julkkismaailmassa esimerkkejä vaikka kuinka paljon, miten se laihtuminen ei välttämättä kaunista.

Lähestulkoon kaikkihan haluavat laihtua, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Me tiedämme miten laihtua, mutta emme pysty siihen. Ja vaikka me tiedämme, miten laihtua, me surffailemme netissä kysellen "kuinka nopeasti voisin laihtua viisi kiloa?" tai "miksi lihän vaikka en 'syö mitään'?" Sillä vastoin kaikkea järkeä me yhä kuvittelemme että omalle kohdalle osuisi jokin ihmekonsti, mikä sallisi kaiken kulinaristisen ilon ja nautinnon sekä sohvalla makoilun, mutta poistaisi silti seluuliitit!



Me aloitamme laihdutuksen maanantaiaamuna ja lopetamme saman päivän iltana. Me siirrämme laihduttamista, koska on loma tai tyttöjen ilta tai anopin 50-vuotis kekkerit tai juhannus tai serkun häät.



Ja kun sitten joku onnistuu laihduttamaan, me tiedämme että se johtuu kurinalaisuudesta, kärsivällisyydestä ja siitä, että asian eteen on todella tehty töitä, muutoksia liikunnan tai ruokavalion suhteen, usein molempien.



Ja siksi me olemme kateellisia ja vihaisia onnistuville kanssasiraruksillemme. Emme ole huomaavinammekaan laihtumista tai väitämme, että se on mennyt liiallisuuksiin.



Ensi kerralla muistakaamme a) kehua toinen maasta taivaaseen b) kysyä miten sen teit c) pyytää tarvittaessa apua ja tsemppikaveria omaan painonhallintaan. Siitä se lähtee! Lopetetaan jo tämä kohta maailman läskeimpänä kansana lyllertäminen, jookos!?

Mutta kun on ollut laiha jonkin aikaa ja hoitaa ihoaan, niin kummasti se taas kiinteytyy vähän vanhemmallakin iällä.

kasvoiltaan vielä vanhanakin, ja tarkoitan siis HIEMAN pyöreät, en kunnon läskejä. Sitten kun laihduttaa, naama valitettavasti kärsii ja kuihtuu, rypyt tulevat esiin ja näyttää kulahtaneelta. HArmi :(

BMI 20 ei kuulosta alipainoiselta, mutta kuten tuossa yllä joku sanoi, niin esim 40v näyttää luultavasti paljon kauniimmalta vaikka 22,5 painoindeksillä.

Minun äitini 46v näyttää erittäin hyvältä BMI hieman alle 19. Häntä ei muutenkaan tosin uskoisi ikäisekseen, ja on vielä mummo! :D

BMI 20 ei kuulosta alipainoiselta, mutta kuten tuossa yllä joku sanoi, niin esim 40v näyttää luultavasti paljon kauniimmalta vaikka 22,5 painoindeksillä.

Minun äitini 46v näyttää erittäin hyvältä BMI hieman alle 19. Häntä ei muutenkaan tosin uskoisi ikäisekseen, ja on vielä mummo! :D

Äläkä välitä saamistasi ilkeistä kommenteista - ne on silkkaa kateutta, niin kuin monet täällä ovat sanoneetkin. Nainen on aina kauniimpi hoikkana kuin ylipainoisena (tai normaalipainonsa ylärajoilla), ihan turha kenenkään (varsinkaan ylipainoisen) lässyttää muuta. Laihduttamisessa onnistuminen kertoo siitä, että ihmisellä on tahdonvoimaa, sitkeyttä ja elämänarvot kohdallaan. Eri asia tietysti on, jos laihduttaminen sairauden puolelle, mutta siitä ei oo kysymys, jos paino pysyy normaalipainon rajoissa (tai hieman alapuolella).

uusimmat pudottajat ennen ja jälkeen-kuvat.



Useampi oli pyöreänä nuorempi ja kauniimpi.

Jotkut vaan on niin kateellisia. Tai sitten ne eivät oikeasti tajua, että iän myötä painon pitäminen omissa normaalilukemissa vaatii aikamoista tarkkailua, saatika sitten laiduttaminen.



Itse olen 160 cm pitkä ja painan 54 kg. Ei voi kyllä herkutella joka päivä edes pullalla, kun töiltäni ja lapsiltani ehdin liikkua ihan luvattoman vähän. Tarkkana saa tosiaan olla, mutta en tee siitä numeroa, koska se varmaan provosoisi joitankin kommentoimaan ihan turhia.