blaah, ei riitä itsekuri

Tahtoisin laihtua semmoiset 8-13 kiloa. Lihoin tasasesti molempia lapsia odottaessa jonnin verran. Tai ekasta paino oli jo jälkitarkastuksessa sama kun raskautuessa, mutta sellasta höttöläskiä oli enempi kuin aiemmin. Aikasemmin liikuin suht paljon ja olin kiinteä ja jonkin verran lihaksiakin. Parikymppisenä painoin vielä 48kg pituutta mulla 164cm. Noin laihaksi en missään nimessä haluaisi vaan ihanne olisi 55kg, MUTTA... Vaikka mua inhottaa tää löllö maha ja sellureidet en saa itteäni jättämään herkkuja syömättä : ( Ei mitään itsekuria ja sit vituttaa aivan armottomasti. Mies on hoikka kiinteä ja upean näköinen. Säälittää sen puolesta kun mammasta tullut tällainen hylje. Mistä ihmeestä saan motivaatiota??? Onneksi mies musta tykkää näinkin, mutta mutta. Kyllä se mulle olisi iso juttu saada vähän kepeämpi olo ja ulkomuoto. Lenkillä olen nyt ruvennut käymään ja tarkoitus olisi se 3 kertaa viikossa plus yritän jumppailla kotona ainaskin kahtena iltana. Isoin ongelma on just toi syöminen, liikunnasta tykkään, mutta kun rakastan myös kaikkia herkkuja. Ja tiedän, että voi herkutella myös kevyesti. Ennen kuin mieheni tapasin söin tosi terveellisesti ja olin melkeen himoliikkuja. En tajua miten tämä nyt näin vaikeeta. JA olis vielä kesä ja vois kulkea vähissä vaatteissa, mutta eihän täältä kämpästä kehtaa lähteä ulos missään kovin pienissä kuteissa : ( Olipas vuodatus!