Aamulla herätessäni ensimmäinen tunteeni on aina vitutus.
Jostain syystä kaikki pännii. Erityisesti mieheni - kaikki siinä ärsyttää. Saatan lähes hajota ärsytykseeni ja ääriään myöten raivoissani nousen. Juon kupin kahvia, ja hups, vitutus vaihtuu energiaan ja mukavaan oloon.
Mistä tämä johtuu? Ovatko aamun ekat hetket kaikkein paljastavimmat, kertovatko ne mitä OIKEASTI alitajunnassani miehestäni ajattelen?
Kommentit (7)
nukkumisen aikana. syö *heti* jotain kun heräät.
esim. lasten nahisteluja ei sitten millään jaksais kuulla unen pöpperöisenä.
mulla fiilis ei ole muuttunut sinkkuuden, lasten, pariutumisen eikä miesten vaihdon saatossa juuri kuin tilapäisesti. Usein vituttaa, mutta sitten onkin kivaa jos ei.
Mun PITÄÄ saada herätä rauhassa, muuten ei hyvä heilu. Poikani näytää perineen vähän samaa taipumusta, mikä on ehkä hyväkin, niin voidaan jurmuttaa omissa nurkissamme syyllisyyttä tuntematta. :)
Mulla menee ohi vasta, kun olen saanut kunnolla kofeiinia suoniin eli ainakin 2 mukillista kahvia ja jotain pientä purtavaa.
Melko usein ekoja ajatuksia aamulla on se, että " voi vee mitähän tyhmää se mies TOSIAAN eilenkin sanoi" . Ja vielä enemmän risoo, kun se katsoo viattomasti ja kehtaa hymyillä. Kun itse tekisi mieli vetää pataan ja sanoa, että pyyhi nyt tuo omahyväinen katse pois.
Sitten se siitä hissussiin lähtee helpottamaan kun päivä etenee...
- vitonen -
luulen juuri niin kuin itsekin arvelit... mulla v...s jatkuu kyllä usein pitempäänkin.