Loukkaantuisitteko tästä (anoppi/oma äiti -asiaa)

sillä ole mitään merkitystä jos aikuiset ihmiset tapaavat toisiaan. Riidat ja paskavälit ovat sun ja anopin välisiä, ei anopin ja äitisi välisiä.

Toki siinä varmasti ottaa aivoon jos äitikulta menee anopin luokse kyläilemään hyvässä hengessä vaikka nainen on miniänsä kanssa huonoissa väleissä. Eiköhän kuitenkin oteta asiat aikuismaisesti, ja käyttäydy sinä kuitenkin fiksummin. Eli paskanko väliä tuolla on. Älä anna sen hetkauttaa sun elämääsi sen kummemmin.

Mutta tärkeintä olisi, ettei itse tarvitsisi olla anopin kanssa tekemisissä.

Pikkutytöthän usein ovat tuollatavoin mustiksia kavereistaan..

" Et kyllä leiki sen kaa..."



Vai kuinka?

Hienoa minusta, että vanhempasi ovat käyneet vierailulla..

Ja kyl voisit sen verran aikuismainen olla ettet lähde tollaselle linjalle et jos määkin oon vihanen jollekulle niin kyl mun mammankin täytyy sit olla huonoissa väleissä. Erittäin lapsellista!!!

Varmaan nauranu sulle koko vierailun ajan.....



Pitäisköhän sun nyt katkasta välit myös omiin vanhempiis???

niin en vois kuvitella että ikinä kyläilisivät siellä. Sen verran paljon mun vanhemmatkin ihmettelee noiden appivanhempien omituista käytöstä jne.. eli tavallaan ollaan samaa mieltä asioista.

Voisin kuvitella alotuksen perusteella et siihen et sä oot vetässy herneet nenukkaan ei oo tarvinnu, kun pari väärin muotoiltua lausetta!

sääliks käy sun ukkoas..

sinun vanhempiesi ja heidän suhteensa appivanhempiisi on heidän suhteensä. napanuorahan on jo katki.



ei mitään aihetta mun mielestä loukkantua.

Sekä sinä, että äitisi olette aikuisia ihmisiä ja saatte valita seuranne itse.

Jos äitisi tahtoo hengata anoppisi kanssa, niin se on äitisi asia ja turha sinun on vetää hernettä nenään.

Kun sinä taas olet riidoissa anopin kanssa, niin se on sinun (ja anoppisi) välinen asia, eikä taas kuulu äidillesi tippaakaan.

Minulla on myös erittäin viileät välit anoppiin. Hän yrittää tehdä elämästäni mahdollisimman kurjaa enkä oikeasti tiedä, miksi. Mielestäni en ole kohdellut häntä kaltoin missään vaiheessa enkä puhunut hänestä pahaa. Meidän lapsemme ovat hänen ainoita lapsenlapsiaan ja siksi käyn anopin luona, siis ihan lasten takia. Mutta jos äitini alkaisi oikein veljeilemään anoppini kanssa, niin kyllä totisesti loukkaantuisin, koska äitini tietää, miten anoppi on minua kohdellut.

Vaikka toisaalta saattoivathan he käydä sovittelemassa riitaa, haistelemassa ilmapiiriä.



Mutta jos äitisi on ottanut vahvasti kantaa puolestasi ja on samaa mieltä että välirikko anoppilaan on aiheellinen niin silloinhan tuo tietysti on kaksinaamaista.

jotta juhlatilaisuudet yms. sujuvat fiksusti.



Muutenkaan en kyllä jaksa ymmärtää tuollaista välien poikki laittamista tms. Itse pidän puoleni ihmisten kanssa alusta asti sen verran kipakasti, ettei vielä kukaan mun nenilleni ole pidemmälti hyppinyt. Ja usko pois, on mullakin hankalia sukulaisia.

vanhempasi ovat toimineet fiksusti ja kypsästi. Ei sukulaisiin saa lopullisesti välejä poikki, siksi niitä pitää vain kaikin tavoin yrittää hoitaa ja sietää kaikenlaista.



Minun anopillani on tosi viileät välit toiseen miniäänsä ja silti kylässä on joskus ollut tämän vanhemmat. Tiedän, että anoppini osaa olla hankala, mutta silti minusta tämä toinen miniä ei edes yritä pitää välejä asiallisina, vaan riitaantuu ihan pikkuasioista.



Mutta ap, älä nyt masennu, luulen, että kaikki ainakin vähän vnhemmat naiset tietävät, miten pahoja anopit voivat olla, vaikka olisivat muuten ihan fiksuja naisia. Uskon kyllä, että sinua on kohdeltu kaltoin.

yhtäkkiä hieromaan ystävyyttä anopin kanssa. Itse en varmaan tuon jälkeen uskaltaisi puhua äidille mitään kovin tärkeitä asioita jos hän kerran kaveeraa " vihollisen" kanssa ja tuo loukkaisi minua pahasti. Mutta tosiaan, en ole ollut vastaavassa tilanteessa joten tämä oli ihan vaan arvailua.



Minusta oli muuten erikoisesti ilmaistu, että " napanuora on jo katkaistu." Minä olen omien lasteni äiti kuolemaani asti, sitä ei muuta se ovatko he pikkuvauvoja, murrosikäisiä vai jo kotoa muuttaneita ja he ja heidän hyvinvointinsa ovat aina tärkeitä minulle.

Kiitos asiallisille vastaajille.



Niin, minulla oli siis tässä ajatuksena lähinnä se, että äidin pitäisi puolustaa lastaan. Ja jos äiti veljeilee viholliseni kanssa, hän ei ole puolellani. Näin itse ajattelisin oman lapseni ollessa kyseessä, vaikka toisaalta ymmärrän myös sen kannan että vanhempani voivat toki avarakatseisesti kaveerata kenen kanssa haluavat eikä se tietysti mulle kuulu. Jos kerran kiinnostaa hengata tyttären vihamiehen kanssa, niin minkäpä mä sille mahdan. En aio siitä masentua koska olen jo tuhlannut riittävästi elämääni sukukonflikteihin!



En ole äitini kanssa kovin läheinen ja tällaiset tapaukset eivät toki ole omiaan lähentämään välejämme. Vanhempani tietävät loukkauksista anopin ja minun välillä, mutta eivät ole ottaneet asiaan kantaa (ja se on minusta aika lailla ok) koska eivät voi tietää asioista tarkasti. Kerran äitini minua asiasta lohduttikin.



No näköjään tämä taas väliaikaisesti viilentää välejäni omaan äitiini, mutta se on pientä, onhan tämä kiristänyt aikoinaan myös avioliittoanikin (onneksi nykyään menee paremmin kun emme pidä yhteyttä anoppilaan) En ole toki välejä katkaisemassa omiin vanhempiin kuten joku valopää ehdotti ;)

Luultavasti vikaa myös sinussa siinä suhteessa. Minkätakia olet joutunut noin rajun vihan kohteeksi. Ihmettelen etten itse ole koskaan kohdannut näin ikäviä ihmisiä...olisiko omassa asenteessa kuitenkin parantamisen varaa?? Se on vaikea pala myöntää mutta kannattaa varmasti!! Toisaalta...en voi tietää millaiset appivanhemmat sulla on joten vaikea sanoa. Onko sinun ylipäätään vaikea hyväksyä ihmisiä sellaisena kuin ovat vai haluatko heidän käyttäytyvän sinun tavallasi??? Oletko koskaan miettinyt näitä asioita vai haluatko vain olla heidän kanssaan vihoissa?? Haluaisitko oikeasti että välinne parantuisivat?? Ehkäpä vanhempasi haluavat.

ei sinulla todellakaan ole oikeutta sanella muille ihmisille mita saavat/eivat saa tehda.

En ala sitä asiaa puida nyt tässä (siis anoppilan ja minun välistä suhdetta ja kuka on syypää) koska se ei ollut aloitukseni pointti.



Anoppilaan ja äitiini liittyvät asiat ovat toistaiseksi osaltani loppuunkäsiteltyjä, kiitos keskusteluseurasta ja kuulemiin :-)



ap

Aion itse olla lasteni puolella aina, no matter what

Tällainen ihminen antaa toisten kävellä yli, jos se säilyttää rauhan ja välit. Jotkut ihmiset on niin hallitsevia luonteeltaan, että kaikin tavoin pyrkivät ohjailemaan toisia. Ja ohjailuun käytetään kaikki keinot, uhkailu, riidat, syrjiminen jne. Muutaman tällaisen ihmisen kanssa olen ollut tekemisissä. Pitkään ajattelin, että minussa on todellakin jotain vikaa, kun ei koskaan kelpaa. Mutta tuollaisesta ajattelusta ei saa kuin itsetunto-ongelmia.

No niin en ole pistänyt välejä poikki, mutta kanssakäyminen on aina varauksellista, ja se sapettaa ja rasittaa välillä.



Ap asiaan palaten, on kummallista, että äitisi/vanhempasi kävivät anoppilassasi. Mutta tuli mieleen, että yksi sukulaiseni " käyttäytyy ihmisten tavoin" vähänkin vieraammille, mutta läheisiään kohtaan kohteliaisuus ja inhimillisyys katoaa. Ristiriitaista. Tai ei niinkään, tämmöisessä tapauksessa se korostuu erityisesti. Muilla ihmisillä se muille esitettävän persoonan ja todellisen persoonan ero ei ole niin helposti havaittavissa. Mutta tarkoitukseni oli sanoa, että jos ajattelet äitisi käyvän siellä mielistelemässä, niin tilannehan voi olla myös päinvastoin.



Mikäköhän olisi oma reaktioni tuollaisessa tilanteessa... Vaikea sanoa, en varmastikaan siitä pitäisi, mutta minkäs teet, eihän aikuisten ihmisten elämää voi määräillä. Vaikka olisin vihoissa puolen maailman kanssa, en voi kieltää ketään tapaamasta vihollisiani.



Mutta ota aina huomioon, että anoppisi (vaikka vihollisesi) on miehesi ainoa äiti.