Lue keskustelun säännöt.
Että joskus vihaan tätä elämääni...
10.04.2009 |
Tai oikeammin parisuhdetta ja paikkaa missä joudun elämään. Jos ei lapsia olisi, niin jalat äänestäisi ja pois lähtisin heti...
En jaksa sitä, että miehen kanssa joka asia on kauheaa vääntämistä. Mies on alkanut vaikuttaa joltain perhanan teini-ikäiseltä kakaralta. Vapaapäiviä odottaa innolla, että pääsee kaljaa lipittämään ja pelaamaan jotain ihme pleikkaria. Sitten pelaa aamuyöhön ja haluaa "univelkaa" nukkua mahdollisimman pitkään. Kaikille moukuu aina, kuinka meillä ei saa nukkua kun on lapsia. Mielestäni vapaalla valvomiset ovat kyllä omaa valintaa eikä mitään lasten vikaa. Tämä yhtälö on alkanut mielestäni olla mahdoton, kun on tuota jälkikasvuakin kertynyt oikein kaksi kappaletta.
Isomman lapsen kanssa en voi tehdä kahden kesken mitään, kun aina on niin että mies on joko kummankin lapsen kanssa tai sitten ei kenenkään. Laskee tarkkaan lasten kanssa olemisensa tyyliin, "viime lauantaina katsoin kun opiskelit" tai "vasta olin monta tuntia kun kävit vaateostoksilla".
Mies kun on kotona ja olen vaikka lasten kanssa lähdössä ulos. Ei taatusti auta pukemaan lapsia. Antaa vauvankin huutaa kurkku putkella, kun yritän saada isommalle vaatteita päälle. Ja yrittämistä se onkin 3-vuotiaan uhmiksen kanssa, joka juoksee karkuun ja tekee kaiken mahdollisimman vaikeaksi.
Ja niin, mitäs olen tehnyt noita lapsukaisia tuollaisen miehen kanssa. Sanokaapa se!! Järki on kai seisonut esikoisen saamisesta lähtien ja tyhmähän ei opi, vaikka kantapään kautta kokee asioita.
Kommentit (4)
ilman että erota tarvitsisi?
Tietysti vaikuttaa jonkin verran ne kotona opitut mallit, että miten oma isä on puuhastellut ja touhunnut. Mutta oma mieheni on todellakin halunnut lapsia enemmän melkein kuin minä itse. Ja haluaisi vielä lisääkin, eikä tunnu tajuavan että se vaatii muutakin kuin pelkkää haluamista. Perhehän on aina siinä olemassa eikä se välillä mene mihinkään hattuhyllylle odottamaan, josko arvon herralla olisi aikaa tai huvia johonkin asiaan.
Jotenkin tuntuu joskus että meillä on vaan joku tuttu setä kylässä, joka välillä leikkii ja touhuaa lasten kanssa, mutta pääasiassa keskittyy omaan itseensä. Minuun mies ei keskity nykyään lainkaan. Meneekin mielummin miesten saunailtaa juomaan, kuin tekisi minun kanssani jotain illalla. Tai katsoo mielummin telkkua. Vasta-aikoihin vanhempani olivat kylässä ja tarjoutuivat olemaan lasten kanssa jotta voisimme miehen kanssa saunoa yhdessä ja vaikka käydäkin jossain kahden. Noh, arvata saa miten sujui. Mies soitti "villekallen" saunomaan ja menivät sitten parin ukon kanssa istumaan iltaa naapuriin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
univelkaa nukutaan aina aamulla pois... illalla ei voi tulla aikaisemmin nukkumaan koska ei väsytä...
että sellasta perkele! täältäkin
Illalla mies saunoi, halusi ottaa saunaolutta ja pelasi taas yön pelejään. Menin mainitsemaan oluen ottamisesta, että vasta eilettäin otit, mies sanoi että voi hän alkaa ostaa kirkkaita viinojakin jos on minulla niin hankalaa...
Aamulla nukkui pitkiin. Kuunteli vain sängyssä, kun isompi huutaa pyyhkimään ja vauva itki samaan aikaan. Jätinpä sitten vauvan huutamaan, jotta sain toisen pois pytyltä. Tämä on kertakaikkisen älytöntä. Olen vihan vallassa koko ajan kun mies on kotona. Mies sanoi eilen. että "miten pärjäät täällä yksinkin, kun koko ajan pitäisi hänen olla jotain lasten kanssa auttamassa". Noh, asennehan on oltava eri kun on yksin. Silloin on pakko pärjätä. Mutta en ymmärrä miksi on pakko pärjätä yksin silloinkin, kun toinen aikuinen on paikalla.
Tulee kyllä joskus mietittyä, selviäisikö kuitenkin yksin helpommin. Ilmapiiri olisi ainakin puhtaampi,kun ei olisi miestä jonka kanssa riidellä.
On se tämä elämä joskus semmoista, että miksi näkee edes vaivaa?!
Lähtivielä sittemmin ulkomaille töihin. Annoin 5 vuotta yritettyäni kenkää. Nyt on mulla ihana "uus" mies, joka hoitaa lapsiani paljon enemmän kuin biologinen isä koskaan. Hassua on, että myös exäni aktivoitui isyydessään merkittävästi eron jälkeen. Jos olis yrittänyt näin en tiedä oisko koskaan erottukaan. Ei kai.