Vaikka perheen rahat olisivat todella vähissä, miksi tupakointi on tabu?

asiaa on tällaisen tupakoimattoman hyvin vaikea käsittää. Kai se tupakkakoukku vaan on niin paha että mieluummin näkee itse nälkää ja elättää lapsensa pelkällä kaurapuurolla kuin vieroittaisi itsensä tupakasta. Tuttavani mies yritti tupakkalakkoa ja siinä tupakantuskassaan hakkasi vaimon ja lapset. Sai jatkaa tupakointia.

Tarvitaan todella lujaa tahdonvoimaa jotta onnistuu..



Itselläni sama tilanne ollut joskus... Rahat todella vähissä, mutta muutenkin stressaavassa tilanteessa en onnistunut lopettamaan :(

Lapseni ei koskaan jäänyt ilman ruokaa , vaatteeita tms tarpeellista tupakoinnin takia.

Itse lopetin harrastukseni ja vähensin mahd paljon polttamista.



Kun sitten raha-asiat helpotti ja muutkin asiat selvisivät onnistuin pääsemään irti tupakasta.

Jos kaikki asiat tuntuvat olevan perseellään niin ei todellakaan ole helppoa siinä tilassa alkaa kärsimään nikotiinin puutetta, näin valitettavasti vain on.



Nähkää joskus asian toinenkuin puoli, jooko?

Jos ei itse ole polttanut, elämäntilanne ollut todella huonona niin ei voi noinvain sanoa toiselle, että lopetas nyt niin rahaa riittää enemmän...

Itse en sitä ymmärrä, koska olen aikoinani polttanut suurinpiirtein askin päivässä ja lopettaminen oli todella helppoa, piti vain olla myös läträämättä alkoholin kanssa, kun silloin teki mieli enemmän tupakkaa.



Mutta joillakin se riippuvuus siis muodostuu vahvaksi ja vielä todella nopeasti, se on yksilökohtaista. Sen vuoksi voi olla, että kaverisi tarvitsisi lääkekuurin, jonka avulla pääsisi irti tupakasta, mutta nämä lääkekuurit ovat arvokkaita. Tässä tilanteessa tuo reilu 30 euroa viikossa ei siis ole hänelle riittävä kannustin, vaikka ruoasta olisikin pulaa.

Mutta onko hän yrittänyt joksus lopettaa? Kuulostaa kyllä hiukan itsekkäältä, mikäli hän ei edes yritä lopettaa tuossa tilanteessa.

- eikä tämä ole vittuilua, vaan ihan tutkittu juttu.

tunnen kuitenkin monia menestyneitä ihmisiä jotka eivät todellakaan ole tyhmiä ja polttavat silti tupakkaa.



Tutkimuksissa on todettu että joillakin ihmisillä riippuvuus kasvaa niin suureksi, että on verrattavissa heroiiniriippuvuuteen. Eli en yhtään ihmettele jos lopettaminen on vaikeaa.

että huono tekosyy.



Mutta ihan sama ilmiöhän on esim. kaljan kanssa. Valitetaan kun ei ole rahaa ja kaadetaan pari mäyräkoiraa kurkusta alas viikonlopun aikana. Arvovalintoja nämä loppujen lopuksi ovat.

ja se pitää maksaa kerralla joten kyllä minulla ainakin tuntuisi tuo 200e enemmän kuin 4e päivässä.

joten ulkopuolisen on todella helppo sanoa lopeta vaan. Vikan kerran tein lakon lokakuussa, poltin tyyliin tupakan kuussa ja helmikuussa oltiin ulkona ja poltin ehkä 5, siihen jäi. Eli piti vielä loppu mennä hiljalleen. Ja sitten en ollut baarissa puoleen vuoteen. Nyt tästä on 8 vuotta ja voin sanoa että ehkä nyt ei tee mieli tupakkaa kun baarissa haistan hajua.

Ja niin nuija tapa, mutta silloin 16 v teki mitä muutkin teki, oma moka.



Hattua nostan kaikille jotka siihen pystyy.

Lopettaminen on _todella_ vaikeaa. Itse siinä onnistuin poltettuani 13v. askin päivässä, mutta ymmärrän kyllä niitä jotka eivät onnistu. Isäni on polttanut 30 v. yli askin päivässä ja kuolee luultavasti keuhkosyöpään kärytellen loppuun asti :-(

Tuttava perheessä sekä isä että äiti polttavat askin per päivä, isä ostaa joka vkloppu mäyräkoiran kaljaa ja sipsejä ym. on aina saatava kun vuokraavat joka perjantai leffan. Sitten tämä äiti sanoo minulle kun lapsellani on kerhoeväänä banaani että hyvähän teidän on kun teillä on varaa ostaa hedelmiä,heillä ei ole..mistäköhän johtuis?:D

Sama perhe jätti lapselle määrätyn lääkkeen ostamatta kun oli niin kallis..huoh.

Aina on ollut lapsilla ruuat ja vaatteet, ei ikinä ole viimeiset rahat tupakkaan menneet mulla. Voin ihan hyvin olla polttamattakin, jos ei siihen lajiin rahat riitä. Tosin eipä meillä ole ollut vuosiin sellaista tilannetta, että olisi pitänyt kaikki sentitkin laskea jotta pärjäisi. Exän kanssa tätä kyllä oli, kun mies vei kaikki rahat omiin tarpeisiinsa ja jätti minut ja lapset aina oman onnensa nojaan.

vaikka ruokaa joutuisi hakemaan leipäjonosta.



Ja lopettamisen vaikeus on niin kovin suhteellista. Mieheni tupakoi tutustumisvaiheessamme 1-2 askia päivässä. Sanoin etten seurustele tupakoivan miehen kanssa, koska en voi. Tarkoitin sitä myös, ja olin valmis lopettamaan suhteen, mikäli tupakointi jatkuu. Tupakan haju yököttää niin paljon.



Mies lopetti tupakoinnin, vaikka näki polttamisesta unta seuraavan 3 vuoden ajan. Nyt on takana kohta 8 yhteistä savutonta vuotta.

Ja eihän idiooteilla ole ikinä rahaa. Edes lasten ruokiin.

ja tupakkaakin poltamme. En käsitä kuin onnistuu mutta näin vaan on.

Miehellä ja mulla molemmilla tilit miinuksella.

Tupakoija itsekin tietää olevansa tässä asiassa (vaikkei ehkä muuten) tyhmä ja heikko, ihan hyvin tietää niiden rahojen menevän savuna ilmaan. Se että joku jolla ei ole samaa ongelmaa tulee kertomaan itsestäänselvyyksiä on varmasti noloa.



Itse pahoittaisin kovasti mieleni jos minulle sanottaisiin päin naamaa että mitäs valitat rahojen puutetta kun syöt noin paljon. Vaikka se on totta - jos puolittaisin ruokamääräni niin säästäisin paljon rahaa ja laihtuisin samalla. Mutta kun se on tosi vaikeaa.

Eikä ymmärrystä riitä kyllä heille, jotka valittavat rahapulaa ja polttavat samalla. Sama se kuin "riippuvainen" siitä on. Tiedän myös ihmisiä, jotka ostelevat juuri noita mäyräkoiria tai 24-laatikoita joka viikko. Kuitenkin valitetaan, jos lapselle pitäisi ostaa jotain harrastusvälinettä, pyörää yms. "kalliita". Niih, säästää vaikka kuukauden olutrahoista, niin sillähän pääsee jo pitkälle.

kuin että alkoholistiäidin lapsilla on nälkä ennen kuin viina loppuu.



se on addiktio.

se ylipainoinen syö rahansa ja valittaa kun raha loppuu. riippuvuudet on kaikki ihan samanlaisia, on ne sitten tupakkaan, huumeisiin, peleihin, alkoholiin tai vaikka ruokaan.

Tupakkaan ja alkoholiin tuntuu aina olevan rahaa. Jos omat rahani olisivat tiukoilla ja siitä huolimatta kuluttaisin omiin "tarpeisiini" rahatilanteeseen nähden hurjat summat rahaa niin en kai nyt kehtaisi tilanteestani muille valitella. Ainakaan ohittamatta omaa syytäni siihen.



Mut mitä mä mistään tietäisin

on harvoin nälässä: se on sen verran erilainen riippuvuus