Uraisät kotitöissä

siivooja hoitaa siivouksen

ja talttu mll lastenhoitaja ja lasten äiti lastenhoidon

Vahvan nousujohteinen ura. Mutta ei varmaan tekisi, jos en olisi alunperin tehnyt selväksi seuraavaa: Mä olen nyt lasten ollessa pieniä kotiäitinä juuri miehen uran rakentamisen takia, mutten kotiorjana. Kun mies tulee kotiin, meidän kummankin työpäivä loppuu ja perhe-elämä alkaa. Lomilla olemme molemmat lomalla, joten kotihommat tehdään silloin puoliksi.



Mies on urasta huolimatta todellinen pehmoisä ja pehmoaviomies ;), joten lasten ja vaimon hemmottelut ja yhteydenpidot sun muut hoitaa kyllä ihan täysin omasta halustaan!

Soittaa kotiin työmatkoilta 1-2 kertaa päivässä.

Miten on, tekevätkö uraisät kotitöitä esim. viikonloppuisin ja lomalla ollessaan? Hoitavatko lapset itsenäisesti ilman kaikenkattavaa ohjeistusta? Soittavatko vaimolleen ja lapsilleen työmatkoilla ollessaan? Tuovatko tuliaisia matkoiltaan?

Mun isä ja mun mieheni ovat kummatkin tahollaan erittäin hyvässä asemassa ja ns. uraisiä.

Kumpikin on _aina_ asettanut perheen ykköseksi. Työt pitää tietenkin tehdä ja työmatkat, mutta silti vaimo ja lapset ovat tärkeimmät. Sukulaiset & ystävät ovat kakkkossijalla heti omat perheen jälkeen. Työ on sitten sijalla 3.

Kotitöitä tekevät erittäin mielellään ja kaikista eniten haluavat viettää aikaansa lastensa kanssa. Mun isä soittaa mulle vieläkin 2-3 krt viikossa vaikka ikävuosia mulla on jo 39. Mies soittaa työmatkoilta aamuin illoin. Tuliaisia ja lahjoja ostetaan usein.

Halusitko, että uraisät olisi haukuttu tunnevammaisiksi ääliöiksi vai miksi tämä aloitus?

Ikäviä ja itsekeskeisiä ihmisiä löytyy aina. Duunareista ja "uraisistä" sekä työttömistä & eläkeläisistä, you name it. Sosioekonominen asema ei määräydy luonteenpiirteiden mukaan.

Ei tee kotitöitä, leikkii ja pitää lapsista huolta mutta ei hoida ( voisi hyvin unohtaa pesut, puhtaat vaatteet jne ilman ohjeistusta), ei soita työmatkoilta eikä tuo tuliaisia.



Laiska ja mukavuudenhaluinen ja meillä on kotitöiden osalta täysin eri käsitys siitä, mikä on "pakko" tehdä päivittäin tai mikä on "hyvää" ruokaa lapsille. Valitettavasti asiat on näin; ja niistä on turha tapella; mies ei muutu. Jos haluan että kodissa on siistiä, puhtaita vaatteita ja lapsille on edes jotenkuten terveellistä tarjottavaa, minun on hoidettava ne itse. ( ja minä olen meillä enemmän uraihminen kuin mieheni)

Mutta muuten on kai ns. uraisä, omaa yritystään pyörittää ja ihan menestyksellä... Tekee kotitöitä, palkkasi tosin myös siivoojan saadakseen enemmän vapaa-aikaa ilman että kaikki kaatuu mun niskaan. Hoitaa lapset eikä pahemmin edes kysele ohjeita, onhan täällä nyt sitten lapset puettu sisarusten vaatteisiin ja muita pikku "mokia" tehty mutta viis niistä.

hoitaa yksin ollessa lapset, kodin ja ruuat, pesee pyykit jne. Ei kysy ohjeita vaan toimiii itsenäisesti - kun kerta se sallitaan. Lähipiirin miehet, jotka ei OSAA toimia itsenäisesti, kysyy perään kun ÄIDIT ei ole koskaan luottaneet siihen, että he osaisivat tehdä hommat kun saisivat ne omalla tavallaan tehdä.

Eli naiset opettaa miehet avuttomiksi - ja se rooli sopii useimmille miehille, kun ei siten TARVI tehdä mitään. Kuunnella korkeintaan vaimon nalkutusta.

Tarvittaessa ottaa vaikka imurin ihan pyytämättä ja saattaa vielä pestä lattiatkin. Osaa myös vessanpesun. Pääsääntöisesti kuitenkin minä meillä siivoan, koska olen kotona. Mutta jos en ole ehtinyt/jaksanut tai on paljon hiekaa/muruja tms. niin mies voi ihan oma-aloitteisesti tehdä. Usein viikonloppuisin siivoaa esim. keittiön ruuan jälkeen, vaikka minä olisin laittanut ruokaa.

Mieheni voi viikonloppuaamuna pukea lapset ja antaa heille aamupalan, jos minä nukun pitkään. Jos olen pidempään poissa (päivän), annan miehelle jonkinlaista ohjeistusta, etenkin kuopuksen takia kaipaa sitä. Kotona ollessaan laittaa myös lapsia nukkumaan.

Mies soittaa yleensä illalla työmatkalta, mutta ei aina. Hän on lähes aina viikot matkoilla ja aikaeron takia voi olla ettei soita tai ei aina jaksa. Normaalisti ei tuo tuliaisia, koska matkat ovat viikottaisia. Joskus jostain kauempaa tai pidemmältä matkalta saattaa tuoda lapsille jotain. Minulle tuo tarvittaessa lentokentältä kosmetiikkaa/hajuvettä, kun pyydän.

Minulla vastuu kodin- ja lastenhoidosta, mutta mies osallistuu siihen, kun on paikalla. Saan myös vapaasti käyttää mieheni tienaamia perheen yhteisiä rahoja.

Miten on, tekevätkö uraisät kotitöitä esim. viikonloppuisin ja lomalla ollessaan? Hoitavatko lapset itsenäisesti ilman kaikenkattavaa ohjeistusta? Soittavatko vaimolleen ja lapsilleen työmatkoilla ollessaan? Tuovatko tuliaisia matkoiltaan?

Mikä on uraisä? Miten se määritellään?



Meidän uraisä oli puoli vuotta kotihoidontuella ja sen jälkeen on ollut osittaisella hoitovapaalla, hoitanut sekä meidän kuopusta että poikapuoltaan. Nykyään menee aikaisin töihin ja on usein neljältä jo kotona. Hoitaa päivittäin lasta (ja yllätys yllätys ilman ainuttakaan ohjetta), tekee joka päivä kotitöitä. Ainut mihin ei itsenäisesti juuri osallistu on ruuanlaitto, toisaalta minä en juuri koske tiskeihin.



Ehkäpä meillä ei siis uraisä.

Meidän isä tekee nousujohteista uraa päivät, illat ja usein sunnuntaitkin.

Tämä harmittaa, koska joudun tahtomattani hoitamaan lapset ja kodin yksin.

Viikoittain hän on työmatkoilla 3 - 5 päivää. Hän ei soita tai meilaile matkojen aikana, ei edes silloin ,kun tietää minun tai lasten olevan kipeinä.

Aluksi ajattelin että hän luottaa minuun niin paljon, että tietää minun pärjäivään kaikesta yksikseni. Nyt tosin luulen, ettei hän välitä meistä tarpeeksi huolehtiakseen hyvinvoinnistamme.



Ai niin, asumme mieheni työn vuoksi ulkomailla ja vaikka en osaa paikallista kieltä - toisin kuin mieheni - tulee minun selvitä esim. lasten kouluasioissa yksin. No, eipä silti, hienosti olemme pärjänneet ilman miestäkin.

Nyt tosin suunnittelen avioeroa.

Meidän isä tekee nousujohteista uraa päivät, illat ja usein sunnuntaitkin. Tämä harmittaa, koska joudun tahtomattani hoitamaan lapset ja kodin yksin. Viikoittain hän on työmatkoilla 3 - 5 päivää. Hän ei soita tai meilaile matkojen aikana, ei edes silloin ,kun tietää minun tai lasten olevan kipeinä. Aluksi ajattelin että hän luottaa minuun niin paljon, että tietää minun pärjäivään kaikesta yksikseni.

Siis meillä mies työskennellyt viimeiset kaksi vuotta korkeessa, johtavassa asemassa. Sitä ennenkin tietty jo työ oli elämässä ykkösenä, koska tämä nykyinen paikka oli silloin jo tavoitteena. Mies tekee pitkiä päiviä ja reissaa silloin tällöin. Iltatilaisuuksia olisi vaikka joka illalle mutta käy niissä ainoastaan viikonloppuisin. Arki-illat ja viikonloput istuu tuolissa tuijottaen tv:tä, välillä lähtee lenkille. Lomat ja kiireettömät viikonloput vietetään mökillä, jolloin mies kalastelee yksinään samalla puhuen puhelimessa.

Minä hoidan meillä siis _voisi jopa sanoa_ aivan kaikki. Niin tai siis muut paitsi tuon rahanhankkimisen... Tosin olen itsekin syksyllä menossa töihin, jolloin aion palkata meille siivousapua, koska tiedän jo valmiiksi, etten jaksa kaikkea. Mies taas puolestaan pelkää mun työnaloittamista, koska tietää, ettei sen jälkeen kotona kaikki hoidu enää yhtä tiptop... Pakko mun ei olisi töihin mennä mutta pää hajoo ilman, ettei itsellä ole mitään muuta tarkoitusta kuin mahdollistaa miehen työ, ura ja perhe-elämä.

Että ei ne kaikki uraisät todellakaan hoida lapsia tai tee kotihommia!

ei ainakaan meillä ja siksi ostamme lastenhoito- ja siivousavun



t. nro 2