Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä lapsuuden taakoista eroon ?
09.04.2009 |
Ei siis mitään traagista mutta kuitenkin . Eli suhde omiin vanhempiin on aina ollut näennäisesti hyvä mutta pinnan alla on asiat olleet aina jotain muuta . Minua on koko lapsuus haukuttu, perheessämme on aina laskettu "leikkiä" toisten vioista, on puhuttu pahaa selän takana, suosittu toisia lapsia ja muutenkin käytetty henkistä väkivaltaa jotta vanhemmat voisivat kontrolloida kaikkea.
Nyt kun heillä on tullut jo ikää, sama meno jatkuu edelleen.Kun reilu vuosi sitten kieltäydyin tekemästä kuten vanhempani halusivat (olen siis jo yli 30v) enkä suostunut haukkumaan miestäni, niin seurauksena oli suuri riita jolloin välit katkesivat joksikin aikaa kokonaan.No nyt välit on näennäisesti korjattu mutta onhan pinnan alla vielä paljon pahaa.Vanhempani mm. valittavat koko ajan ettei ole rahaa ja saavat meidät lapset maksamaan kaiken ja tuntemaan syyllisyyttä mutta sitten käyvät n. 5 krt vuodessa etelässä lomalla ja ostelevat vaatteita, koruja ja autoja.Koko touhu on jotenkin aivan outoa ja kieroutunutta mm. siten että aina välillä joku vain "eristetään" perheestä ja hänelle ei puhuta.
Meidän perheessä asioista ei keskustella joten siitä ei ole apua ja muutenkin koko juttu on liian monimutkainen tässä selitettäväksi.Kysymykseni siis onkin että miten voin _itse_ päästä menneisyyteni taakoista eroon ja oppia olemaan välittämättä vanhemmistani ja samalla ehkä kasvaa ihmisenäkin?
Kommentit (5)
voikin terminä ensikuulemalta kuulostaa siltä, ettei omalla elämällä ole siihen mitään yhteyttä. Mutta ehkä vanhemmillasi on?
Kannattaa ehkä näin aluksi vaikka googlettaa eri psykologian termeillä: kiintymyssuhde, häpeäpersoona (tms.) Ben Malinen, perhedynamiikka jne.
Onnea "vapautumiselle", olet haastavan työn edessä, mutta aivan varmasti saat elämääsi itsellesi ja lisää henkistä hyvinvointia, kun saat selvitettyä lapsuudenperheesi ihmissuhdekuvioita itsellesi ja pystyt siten paremmin irtautumaan näistä vaikutteista ja niiden aiheuttamista tunteista yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaisi vähentää yhteydenpitoa vanhempiisi. Vanha koira ei opi uusia temppuja joten aika kova työ olisi saada vanhempiasi muuttumaan.. Pystyisitkö ottamaan hieman etäisyyttä pikku hiljaa vanhempiisi?
Voisi olla myös hyvä puhua näistä lapsuuden asioista jonkun ulkopuolisen kanssa. Saisit kuulla että todella outoa on vanhempiesi toiminta, ehkä silloin myös paremmin pystyisit olemaan välittämättä vanhempiesi jutuista.
kanssa samaa mieltä.
Minulla on vähän samanlainen tilanne, kuin Aloittajalla! Olen jo 38 v ja välillä on niin h**vetin hankalaa!! Olen yrittänyt ottaa heihin etäisyyttä, olen yrittänyt elää omaa elämääni, olen yrittänyt kävellä asioiden yli ja olen puhunut asioista. Näiden yhteisvaikutus on hieman auttanut.
Minulla on hyvä mies, kaksi lasta, tosi kiva asunto loistopaikalla jne. eli, olen saanut jotain takaisin tuosta "menetetystä" ja olen saanut korvausta koville kärsimyksilleni.
vasta sitten kun hän oli vähällä kuolla. Vastoinkäymiset yhdistää lopulta lapset ja vanhemmat toisiinsa. Kannattaa välittää lasten vanhemmistaan ja vanhempien lapsistaan, huomenna se saattaa olla jo myöhäistä.
Jompi kumpi tai kummatkin auttavat. Tai vaikka ryhmäterapia vertaistukiryhmässä?
Jos et halua tai tunne tarvitsevasi terapiaa, voit lisätä itsetuntemustasi ja lapsuuden perheesi ihmissuhdedynamiikan tuntemusta kirjallisuuden avulla. perhedynamiikasta ja perheterapiasta löytyy kirjallisuutta - myös netistä. Lisäksi suosittelen ikisuosikkiani eli Ben Malisen kirjaa Häpeän monet kasvot (tms.).
Siitä voisi löytyä tuttuja perhekuvioita.