Onko tää hyvä syy erota miehestä?

Tietenkin sinun pitää erota ja alkaa yksinhuoltajaksi. Sittenhän se elämä vasta helpoksi muuttuukin!

Ei ole hyvä syy erota.



On hyvä syy erota miehen suvusta kylläkin.



Pistäkää oman perheen rajat kuntoon.

ainoat lapsenlapset ja asutaan heistä aika kaukana. Ymmärrän anopin halun tulla katsomaan lapsia, mutta sitten olen kuitenkin ihan rikki vierailun jälkeen, enkä mielestäni ansaitse sellaista että hän tulee meille asumaan ja sitten arvostelee tapaamme elää kuten elämme. En minäkään mene vierailulle heidän kotiinsa ja ala arvostelemaan sitä miten he elävät. Vaikka ehkä aihettakin olisi.



ap

älä miehestä

sillä hän varmaan ihan oikeasti haluaisi olla enemmänkin siskonsa kanssa tekemisissä, onhan tämä ainoa sisarus hänelle. Mutta haluaa että minäkin olen mukana ja tietty lapset. Minustakin tämän siskon seurassa on ihan mukavaa, mutta toisaalta tiedän että kaikki sanomiseni raportoidaan eteenpäin miehen vanhemmille, ja se ei ole mukavaa. Tuntuu että olen suurennuslasin alla koko ajan.



ap

Vuosien mittaan tutustutte oikeasti ja alatte paremmin ymmärtää kokonaisuutta, ehkä sitten voi olla sukulaisille armollisempi.



Täydellisiä ihmisiä ei ole eikä tule, joten täytyy vaan kärsiä toisiaan.



Anoppiin ja kälyihin voi aina vetää hajurakoa. Tuskin muuta keinoa on, en usko että heitä voisi muuttaa.

Ovatko he tosiaan niin hankalia tapauksia?



Kysyy eräs, jolla ei anoppia ole, ja joka nähtävästi saa olla siitä asiasta tosi onnellinen!

kirjoita pitkä kirje tai tekstiviesti ja kerrot REHELLISESTI mielipiteesi anopin ja siskon touhuista heille ihan suoraan... ota vaikka parit snapsit illalla ku lapset nukkuu niin juttukin luistaa paremmin :) Vaadi heiltä vastaus ja korjausehdotus tilanteeseen...

Keskustele miehesi kanssa. On hänen asiansa tehdä selväksi sukulaisilleen mikä on teidän perheessänne sallittua. Tämänhän voi yrittää tehdä ystävällismielisesti ja jos ei toimi niin sitten olla tiukkana.

Minä en tullut toimeen anoppini kanssa jolla oli ihan päättömiä juttuja. totaalinen kontrollifriikki joka haukkui minut kaikille vastaantulijoille.

No, ei siinä muu auttanut kuin välit poikki. Mies sai mennä kotonaan käymään ihan niin kuin halusi. Kävi sukujuhlissa ja kissanristiäisissä (ei olisi halunnut, mutta pienempi paha kuin kuunnella äitinsä nalkutusta).

Minä jäin lasten kanssa kaikista sen suvun riennoista pois. Toimi erittäin hienosti. Suosittelen.

ei sitä voi mitenkään estää. Ei mieheni voi mennä ja sanoa, että "meistä ei sitten saa jauhaa paskaa seläntakana". Siihen toki voi vaikuttaa että anopille porttikielto meille jatkossa. Tai sitten se avioero. Minun mielestäni se olisi kaikista helpoin ratkaisu ja varmasti anopille ja miehen siskolle mieleinen.



ap

Mun ex heräsi vasta kun lähdin jo. Siinä vaiheessa olisi ollut valmis pistämään hanttiin äidilleen ja siskoilleen, niitä oli kolme, toinen toistaan kamalampia kapistuksia.



Jälkeenpäin ajateltuna olisin toiminut täysin toisin. Mies oli mitä mahtavin muuten, mutta ei kukaan jaksa vuodesta toiseen neljän naisen nälvimistä ja paskan kaatamista niskaan. ja sitten asiat käännettiin niin, että minä muka ymmärsin väärin. Olihan heitä aina useampi "todistaja" paikalla ettei se niin mennyt kuin miehelle sanoin.



Olisi pitänyt pitää suuni kiinni ja pissata paskiaisten aamukahtviin - ja pitää hyvä mies.

Ei kai ne puheet mihinkään loppuisi jos eroaisit miehestäsi? Sittenhän olisit vielä kamalampi miniä, joka on rikkonut perheen.



Mä en oikein tajua, että miten voit ajatella, että teidän lasten elämä jotenkin paranisi sillä, että sinä eroaisit miehestäsi ja lastesi isästä.



Jos anoppi asuu kaukana eikä ole jokapäiväisessä elämässä, niin kyllä mun mielestä on mahdollista kestää vähän huonompiakin välejä jos sen palkintona on se, että lapsilla on arjessa kumpikin vanhempi.

Siis koska et ole valmis pistämään rajoja teidän perheen ulkopuolisille ihmisille, olet valmis rikkomaan perheen? Juu, toimii... Nyt kasvatat itsellesi vähän selkärankaa! Sinun ei ole mikään pakko suostua anopin vierailuihin tai siskon vakoiluun. Se ei ole sinun velvollisuutesi. Ne ovat miehesi sukulaisia, joten miehesi voi hoitaa yhteydenpidon.



Suomessa on niin vahva perinne siihen, että naiset hoitavat perheen sosiaalisen elämän, että se otetaan itsestäänselvyytenä. Ei sen ole pakko mennä niin, jos suhteet ei toimi! Viettäisikö miehesi viikon paapoen sinun äitiäsi? Tykkäisikö miehesi, jos joutuisi pitämään yhteyttä sinun sukuusi, joka panettelisi häntä mennen tullen? Luulenpa, että harva mies suostuisi vastaavaan.

Sitten teidän pitää päättää yhtenäinen linja. Sen jälkeen teidän pitää keskustella vakavasti sekä anopin että siskon kanssa (erikseen) ja kertoa miltä TEISTÄ tuntuu. Keskustelu on käytävä rakentavasti - ei syytellen eikä saa mennä henkilökohtaisuuksiin.



Vaikeaa, uskon. Omat appivanhempani onneksi pitävät mölyt mahassaan, vaikka varmasti ainakin anoppi on mielessään monet kerrat arvostellut minua. Onnekseni hänellä oli aikanaan aivan hirviöanoppi ja hän päätti ettei ainakaan itse ole ikinä sellainen. Appeni onneksi piti anoppini puolia ja on eräänkin tarinan mukaan ajanut äitinsä ulos talosta tämän loukattua vaimoaan.

Minusta sinun pitäisi keskustella miehesi kanssa tästä ja miehesi pitää pitää teidän perheen ja sinun puoliasi. Jo tuosta eroajatuksestai näkee, että perheenne ei ole vielä kasvanut perheeksi. Ei perheestä tuosta vaan lähdetä kun joku ulkopuolinen ei pidä suutaan soukemmalla. Mitä se teihin kuuluu? Teidän pitää vaan perheenä oppia pitämään yhtä. Miehesi on sinun ja sinä olet hänen. Te kuulutte yhteen. Entiset siis lapsuuden perheet ovat tärkeitä ja rakkaita tottakai, mutta teidän perhe ja sen hyvinvointi on ensisiajista. Pitää oppia erottamaan mikä on perheenne sisällä ja mikä sen ulkopuolella. Opettele katsomaan asioita niin, että sinä ja miehesi seisotte vierekkäin käsikädessä ja ongelmat joita tulee ovat teidän edessänne ja ne ovat yhteisiä, teidän yksikkönne tejtävä on ratkaista ne yhdessä.

Minusta sinun pitäisi keskustella miehesi kanssa tästä ja miehesi pitää pitää teidän perheen ja sinun puoliasi. Jo tuosta eroajatuksestai näkee, että perheenne ei ole vielä kasvanut perheeksi. Ei perheestä tuosta vaan lähdetä kun joku ulkopuolinen ei pidä suutaan soukemmalla. Mitä se teihin kuuluu? Teidän pitää vaan perheenä oppia pitämään yhtä. Miehesi on sinun ja sinä olet hänen. Te kuulutte yhteen. Entiset siis lapsuuden perheet ovat tärkeitä ja rakkaita tottakai, mutta teidän perhe ja sen hyvinvointi on ensisiajista. Pitää oppia erottamaan mikä on perheenne sisällä ja mikä sen ulkopuolella. Opettele katsomaan asioita niin, että sinä ja miehesi seisotte vierekkäin käsikädessä ja ongelmat joita tulee ovat teidän edessänne ja ne ovat yhteisiä, teidän yksikkönne tejtävä on ratkaista ne yhdessä.