Synnyttäminekö ihanaa?

Itselläni se ainakin oli elämäni upein tapahtuma. Mikä sen parempaa kuin saada kauan sisällään kantama oma rakas lapsi syliinsä..

Ihanuus alkaa sitten, kun vauva on mahan päällä. :)

Mutta ei se sitä tarkota etteikö sattuis.Jos kun koko ajan muitstaa että mitä enemmän sattuu sitä lähenpänä vauva on niin kokonaisuutena kokemus on ihana.

Tiesitkö, että karhut synnyttää unissaan? Ne herää talviunilta, ja niillä on jo muutaman kuukauden ikäinen laps siin vieressä. Ehkä tämä tuttusi on jotain sukua karhulle? :)

Alkukantaista, mahtavaa. Kivuliasta kyllä mutta silti ihanaa.

hänen väitteeseensä.. naisen hormonit tekevät se. ettei synnytyksen jälkeen muista pahinta kipua.. siksi minua aina naurattaa kun joku sanoo että ei minun synnytys sattunut tms.. trust me vaikka tuntuu oudolta ne kaikista pahimmat hetket SUURIMMALLA OSALLA häviävät kokonaan että naiset taas synnyttäisivät.



Kaikilla ei häviä siis, en tiedä miksi..



ja olen synnytykseen erikoistunut lääkäri/äiti;)

eikä asiaa helpota yhtään helvetin ylimieliset lääkärit hoitovirheineen...!

sen kipumuiston, mutta mitä enemmän synnytin sitä enemmän pelkäsin. Viidennen kohdalla pelkäsin eniten. Aloin muistaa, että kyllä se on sittenkin totinen paikka... en tajua miten naiset on uskaltaneet synnyttää saunan lauteilla ilman MITÄÄN kivunlievitystä ja ehkä pelkästään oma ukko apunaan jolla kokemusta lähinnä nautojen poikimisesta jos siitäkään.

Ja osalla olen huomannut että se kipu ei muistista "tavallaan" edes häviä, vaan se olikin jälkeenpäin ihanaa tms. Mutta synnytystilaisuudessa huudettiin kuitenkin miehelle että lupaa, ettemme enää ikinä saa lapsia ja minulle, tappakaa kiltti minut.. hmm..

itse muistan omastani vaan se, että sattui ja huusin, mutten oikein muuta.



Tiedän faktat, siksi en usko muistoihini..

haluisin vielä synnyttää, mutta en lapsia/raskautta

Eka oli helvettiä, toka meni ekan tokkurassa, kolmas oli onneksi pieni keskonen, en olisi täysiaikaista kestänyt.

Kivun muistaa joka hetki kun synnytystä ajattelee ja tulee ihan paha olokin. Kipua ei unohda ikinä!

En tajua miten jotku voi sanoa synnytystä ihanaksi...jos olisin ollut täysissä järjissäni ja tiennyt miltä synnytys tuntuu en olisi ikinä tehnyt yhtään lasta.

synnyttämin on omallatavallaan IHANAA, kipu kuuluu synnytykseen ja vauva on palkinto! voisin synnyttää koska vain uudestaan.

minustakin synnyttäminen oli ihanaa, aivan ihmeellistä, mutta todella kivuliasta. Itse kyllä paljon mieluummin synnyttäisin kuin esim. oksentaisin (=kamalaa)

Tosin en muista siitä paljoa ,en kipua tai muutakaan, ihme sumuun jäänyt koko tapahtuma! Muistan kuitenkin ajatelleeni että tätähän vois tehä vaikka joka viikko;)

toki viimeiset 3 senttiä avautumisesta veti kulmat kurttuun, mutta ilokaasu turrutti kivasti.



Oli ihana tunne, kun vauva liukui synnytyskanavassa. Kun vauva syntyi tunsin lähes orgasmia muistuttavan tunteen.



Ensimmäisessä raskaudessa oli epiduraali. Kauhea aine, en tuntenut, edes kun nipistin jalkaani, olin niin turta. Mies kertoi käyrästä millon supisti ja ponnistin sillon (en tuntenut supistuksia). Lopulta kuulin parkasun. Myös tällöin tunsin kuitenkin sen orgasmia muistuttavan tunteen

Minä ainakin olen odottanut synnytyksiäni innolla ja kun synnytyssupparit ovat alkaneet, niin tunne on ollut aivan että mahtavaa, tämä on nyt sitä! Kipujen ollessa kovimmillaan ei tietenkään ajattele, että onpa ihanaa, mutta kun vauva on ulkona terveenä, niin kärsimykset unohtuvat hetkessä. En tietenkään voi puhua niiden puolesta, joilla on ongelmia synnytyksessä, mutta normaalisynnytyksestä voi jäädä ihanat muistot. Kipu nimittäin unohtuu, mutta sen tunteen muistaa.

hänen väitteeseensä.. naisen hormonit tekevät se. ettei synnytyksen jälkeen muista pahinta kipua.. siksi minua aina naurattaa kun joku sanoo että ei minun synnytys sattunut tms.. trust me vaikka tuntuu oudolta ne kaikista pahimmat hetket SUURIMMALLA OSALLA häviävät kokonaan että naiset taas synnyttäisivät. Kaikilla ei häviä siis, en tiedä miksi.. ja olen synnytykseen erikoistunut lääkäri/äiti;)

olihan kyllä suht nopea synnytyskin 4 1/2 tuntia ja kaikki supparit puristi vatsaa, enkä ehtinyt saada enään mitään epiduraaleja, kun selvisin sairaalaan =) sain kyllä spinaalipuudutuksen

Lahdettiin ajamaan sairaalaan kevaisena sunnuntaiaamuna. Vaikka asumme suuressa miljoonakaupungissa, tuohon kellonaikaan oli ihmeen hiljaista ja seesteista. Aurinko paistoi, puut olivat vehreana ja tunnelma oli jannittynyt, mutta rento. Liikennevalotkin vaihtuivat ajallaan ja paasimme etenemaan kuin liukuhihnalla -arkipaivana olisimme joutuneet seisomaan liikenneruuhkassa, melussa ja pakokaasussa tunninkin ylimaaraista.



Sairaalaan saapuessa paasin synntyssaliin suoraan, kun olin jo niin auki ja siella sitten makasin sangylla henkilokunnan rauhallisen verkkaisesti haaratessa ymparilla. Synnysosastolla vallitsi ihana rauha ja hiljaisuus, auringonpaiste tulvi valtavista antiikki-ikkunoista sisaan ja oma olo oli kivuton -kiitos saman tien annetun epiduraalin. Puolentoista tunnin makoilun ja rentoutumisen jalkeen alkoi ponnistus ja sekin meni kivuttomasti. Pian oli ihana vauva maailmassa ja synntys oli siina.



Helppo, nopea ja lahes kivuton. Nyt kun muistelen tuota paivaa, naen mielessani aamuauringon tulvivan ikkunoista sisaan ja muistan, kuinka epiduraali tuntui kuin lampimalta peitolta kehon ymparilla ja hammennyksen, etta synnytys onkin kaunis ja rauhallinen kokemus. Ma kun ensin luulin, etta karvistelisin kivuissa, odottaisin tunnista toiseen avautumista, mut lahetettaisiin kesken kaiken takaisin kotiin ja kun on lopulta aikaa ponnistaa, menettaisin kontrollin kivun vuoksi.



Varjopuoli tassa helpossa ja nopeassa synnyttamisessa on se, etta mulla on riski synnyttaa vaikka kotiin, jos en paase ajoissa sairaalaan. Synnytyslaakari ei halua ottaa riskia ja seuraava synnytys kaynnistetaan etuajassa (ensimmainen lapsi syntyi viikolla 38).

Kivulias osuus oli ennen ja jalkeen synnytyksen: lapi yon supisteli kotona ja sairaalassa viela tuli muutama kipea supistus, ennenkuin epiduraali alkoi vaikuttamaan. Silti kipu ei ollut kovin voimakasta, supistus tuntui lahinna tavallista jytymmalta

kuukautiskivulta.



Synnytyksen jalkeen sitten kipuilin epparihaavan, jalkisupistusten ja yleiskunnon heikkouden vuoksi. Yllattavaa, etta toipumiseen meni useampi viikko, vaikka synnytys itsessaan helppo olikin.