Miten suhtauduttiin kun kerroit muille odottavasi kolmatta lastasi?

Olen kuullut tämän kommentin liian monta kertaa. Jotkut eivät vain suostu uskomaan, että kolmas poika on aivan yhtä tervetullut kuin tyttökin, pääasia että on elävä.

Oli nimittäin kuin olisin itse kirjoittanu. 3. poika synty 7.7. Lähipiiri onnitteli, kun kuuli. Jotku tahdittomasti tokaisi koko maan yksin täyttämisestä yms, mutta ne jätin omaan arvoonsa. Aidot onnittelut kyllä lämmittivät. Kun tämä kolmaskin oli oikein toivottu ja haluttu lapsi.

Vaikka pienellä ikäerolla taas tulikin.. Vanhin poika siis on 2v.. Jotku säälitteli ja kyseli, miten jaksan. Totesin, että sääliä en kaipaa ja hyvin jaksan. :)

Meillä toisen lapsen odotus oli se josta sukulaiset eniten riemuitsi (esikoiselle kaveri...). Esikoisen odotuksesta onniteltiin vähän yllättyneesti ja kolmannen siis neutraalisti, ei jotenkin juurikaan kiinnitetty asiaan huomiota, hössötys jne oli poissa... Neljättä sitten jo vähän kauhisteltiin ja viidettä ihan ääneen päiviteltiin.

Eilen plussasin ja nyt jännittää sukulaisten reaktiot. Meidän suvussa kaksi lasta on se "oikea" määrä. Kun saimme tytön (esikoinen poika), kaikki onnittelivat, että onneksi saitte molemmat ja nyt on niin kiva, kun lapset tehty. Eli tulee monelle varmaan täysin yllätyksenä, että ihan oikeasti halusimme vielä yhden lapsen lisää tähän "täydelliseen" perhekokoomme.

LIsäksi olen vasta valmistunut enkä ole ehtinyt vielä työelämään, joten senkin puolesta tulee varmaan kauhistelua. Nyt töitä ei olisi kuitenkaan löytynyt piiiiitkäääään aikaan, joten meille paras ratkaisu oli saada kolmas lapsi nyt.

Jännittää, mutta mitä se lopunperin muille kuuluu. Itse olemme lapsemme tähänkin asti hoitaneet ja kaikki menomme maksaneet. Oma ratkaisumme.

Osa ehkä vähän yllättyi. Ihan iloinen juttu oli kuitenkin.



terv. tyttö-poika-tyttö, eli oli siis jo molempia kun kolmatta aloin odottaa

olin nimittäin 2 lapsen yh ja juuri tavannut uuden miehen (joka oli vielä paljon minua nuorempi).

3 kk:n jälkeen olin raskaana ja päätettiin pitää lapsi.

KAIKKI oli sitä mieltä, että suhteemme ei tule kestämään! Ja ihmettelivät, miksi piti lapsi tehdä... Vahinkohan se selvästi oli...

Mutta niin vaan meillä on nyt toinenkin yhteinen lapsi ja yhteisiä vuosia jo 10 :)

Neljä lasta alkaa jo olla iso perhe, mutta en uskoisi suvun tai ystävien ihmettelevän, vaikka kuulisivat meidän odottavan neljättä (jota ei kuitenkaan luultavasti tule), tietävät meidän haluavan ison perheen.

mutta neljänne kohdalla oltiinkin sitten hiljaa todettiin vain, ettei meidän tarvitse koko maapalloa täyttää...

"Mitä te oikein teette kun teille noita lapsia vaan tulee?" "Oletteko te lestadiolaisia?"

Se vähän loukkasi, koska kyseessä oli vanhempi "sivistynyt" naishenkilö (opettaja!)...Neljännenkin kohdalla kaikki onnittelivat...Itse olin kyllä siinä vaiheessa jo vähän nolona (en ymmärrä miksi???), vaikka sekin vauva oli kyllä ihan tarkoituksella tehty! Viidettä vauvaa ei sitten kyllä tulekaan, koska EMME ole lestadiolaisia.

"Miten sä vielä tossa iässä"? ikää oli 36-vuotta kun rupesin odottamaan kolmatta lasta.



"Miksi, teillähän on jo poika ja tyttö, nekin isoja, miksi vielä teet lapsen"?



Noi, oli ne yleisimmän mitä sain kuulla. Ärsyttävintä oli se että jotkut ihan selvästi piti mua vanhana, ja ne yleensä oli oman ikäluokan kavereita jotka ei enää kuulema lapsia halua.

Olen nyt tasan 40 v, meillä kolme pientä lasta. Ihan kaikki suhtautuivat todella iloisesti, sain vain onnitteluja. Kaikki naapurit ja sukulaiset iloitsivat, jopa työkaverit. Moni muistutti kuinka kivaa kun lapsilla on sisaruksia. Eikä mun ikääkään olla kauhisteltu ainakaan mun kuullen.

kysyivät ensimmäiseksi, että oliko lapsi vahinko. No ei ollut sitä "tehtiin" 8kk. Kaverit kyllä vaan onnitteli ja nuo isovanhemmatkin on kyllä nyt tosta kolmosesta iloisia.

- tyttö tuli jälleen!

kun tiedettiin, että haluamme useamman lapsen. Appi kysyi, että oliko vahinko ja jotkut kysyivät, että tehdäänkö nyt sitä poikaa. :0)

"pitäisikö itkeä vai nauraa?"



Eipä mulla ollut hänelle vähään aikaan mitään puhuttavaa...

Olen kuullut tämän kommentin liian monta kertaa. Jotkut eivät vain suostu uskomaan, että kolmas poika on aivan yhtä tervetullut kuin tyttökin, pääasia että on elävä.

Pari meni ihan hiljaisiksi. Anoppi sanoi: "No... sehän on sitten... ihana uutinen..." äänensävystä saa jokainen olla omaa mieltään. Muut ei ole tainneet kommentoida. Paitsi mun ihana sisko, joka sanoi, että "Ihanaa!" ;) No mua ei muiden mielipiteet kyllä kiinnostakaan, ja sen varmaan kaikki tietää.

Suurin osa läheisistä ihmisistä tiesi, että toivoimme vielä kolmatta (vaikka olikin jo sekä poika että tyttö ennestään), joten he osasivat odottaa tätä. Tosin kolmosen "tekeminen" otti noin kaksi vuotta ja siinä tuli kaksi keskenmenoakin välillä.



Työkaverit ja pari pomoani sen sijaan selvästi harmistuivat odotuksesta. Ikävää oli se, että koska olin joutunut kertomaan myös siitä viimeisimmästä kesken menneestä raskaudesta sen alkuvaiheessa työkuvioiden takia, uuteen odotukseen suhtauduttiin vähän epäilevästi tyyliin, että onnistuukohan tuokaan nyt vai meneekö taas kesken. Vaikka kerroinkin siitä edellisestä tapauksesta viisastuneena vasta niin myöhään kuin mahdollista (mahakin oli näkynyt jo viikkoja...)