Noista lapsista näkee, että he ovat onnellisia

kyllähän se mieltä lämmittää.

olen se ap ja usko tai älä, kerhotätien mielestä esikoiseni on hyvin valoisa ja iloinen tyttö, ja mainitsivat usein että hyvin onnellisen ja tasapainoisen oloinen, ja kertoo kivoja juttuja meistä, esim. että minun äiti on kiva äiti.



Kerroin siellä siis tuosta pahasta uhmakäytöksestä ja kyselin että miten oikein käyttäytyy siellä kerhossa.

ilmeisestikin kasvatus on nykyään niin outo asia, että tämmöset kasvatetut iloiset lapset ovat kaikkien mielestä erityisen ihania ja spesiaaleja.

Kuka viitsii kehua omaa kasvatustyötään? Itse en uskaltaisi koskaan sanoa ääneen muille tuota. Voisin kuvitella kertovani, kuinka iloitsen lapsistani jne. Mutta en suin surminkaan voisi kehua, että muut ihmiset ne vaan kehuvat lapsiani koko ajan. Sehän on sama kuin kehuisit itseäsi, kuinka hyvä kasvattaja olet.



Ja työsi ei kai ole vielä päättynyt siten, että lopputulos olisi jo näkyvissä. Odota, että lapsesi ovat aikuisia ja onnellisia sellaisia ja osaavat itse huolehtia hyvin lapsistaan. Sitten vasta tiedät onnistuneesi ja voit vähän kehaistakin kuinka hienot lapset sinulla on.

kehuttiin erikseen poikaani siitä että hän kunnioittaa aikuisia ja tottelee kun sanotaan. Olin oikeesti ihan huuli pyöreänä että onko siinä jotain erityistä, niin kuulemma harvinaista nykyään...

on temperamenttia.



Ainakin tällaiseen käsitykseen olen itse tullut.



Toki jo leikki-ikäiset alkavat esim. kohdella toisia lapsia sillä tyylilä, miten heitä itseään on kohdeltu, ovat joko empaattisia tai sitten eivät pätkääkään. Toisaalta hyväkäytöksiset lapset voi olla "peloteltu pilalle", eli sisäisesti rikki, vaikka vaikuttaisivat ihanteellisilta ja hyvinvoivilta.



Mikä vaara tällaisissa tulkinnoissa "teillä on kaikki hyvin" piilee, on se, että oletetaan lapsen ulospäinsuuntautuvan, iloisen tai riehakkaan temperamentin tarkoittavan "kaikki hyvin", ja mikä pahinta, varautuneen lapsen voidaan tulkita olevan ongelmaperheestä. Eli jos tulkitaan tällaisia, toivottavasti ollaan aika tarkkana tulkinnoissa.

Ennemminkin kuin onnellisuudesta, luulen noiden kommenttien tulevan siitä, että me jutellaan lasten kanssa paljon ja lapset ovat oppineet puhumaan kaiken maailman asioista. Ovat kosketuksissa tunteisiinsa ja uskaltavat niitä näyttää, myös positiivisia tunteita. Tämä puhuminen antaa meidän lapsista vieraammille luultavasti sellaisen avoimen, rohkean ja iloisen kuvan, vaikka perheenä meillä lienee elämä aika normaalia.

ja sisäisesti rikki.



kyllä se on kuulkaa esimerkin voima mikä jyllää ja tietenkin se kuinka lapsia kotona kohdellaan.

ainahan lapsia kehutaan! Niissä nähdään ne positiviiset puolet ja ammattilaiset kehuvat erityisesti niitä lapsia, joiden omien vanhempien arvelevat olevan loppu ja kannustuksen tarpeessa. Itselläni on yksi karmea riivinrautapoika, jota kaikki hoitajat/opettajat/ohjaajat ovat kehuneet kovasti, vaikka poika käy taatusti kaikkien hermoille. Toinen poikani taas on todella iloinen ja kiltti, eikä häntä kukaan muu kehu kuin ne jotka tuntevat hänet hyvin ;-)

On saatu kuulla näitäkin kommentteja. Mutta itse opettajana olisin taipuvainen ajattelemaan, että suurin osa lapsista sopivasti huomiota ja vanhemmuus on kunnossa, silti lapset ovat yksilöitä. Jotkut lapset ovat luonteeltaan sellaisia "onnellisia". Hih.

Kaverini oli muutaman päivän kylässä meillä seitsenvuotiaansa kanssa, ja minua ja puoliskoani jäi hieman harmittamaan lapsen käytös. Milloinkaan ei kiittänyt mistään, ei pöydästä noustessa, ottaessa tarjotun karkin tms. Ei kysynyt lupaa mihinkään, esimerkiksi tietokoneen tai erään instrumentin käyttöön. Nousi ruokapöydästä kesken kaike piirtelemään. Komenteli aikuisia jne.



Me oltiin vähän hämillämme, kun ei itse olla paljonkaan tuonikäisten kanssa tekemisissa - oma lapsemme on vasta ihan vauva. Ollaankohan vähän nipoja ja kadummeko sanomisiamme sitten kun oma lapsemme on vanhempi (siis mitään ei sanottu kaverille tai ryhdytty kasvattamaan lasta hänen ohitseen, vaikka nyt ajattelen, että toki olisi pitänyt vaatia ainakin 'kiitos' ruoan jälkeen yms.)? Ei kai tällainen käytös silti ihan tavallista ole?



Silti vähääkään en kyseenalaista kaverin lapsen onnellisuutta, en usko että hän olisi onneton tai kokisi olevansa jotain vaille (ainakaan vielä - kenties joskus huomaa tarvitsevansa edes alkeellisimmat käytöstavat...).

äidiltä, että ei puutu lapsen osaamattomaan käytökseen. Aikuinen on sitä varten, että ohjaa jälkikasvuaan mm käytöstavoissa. Joku oppii nopeasti joku toinen taistelee vastaan jollekulle pitää huomauttaa 200 kertaa. Silti se on vanhemman tehtävä.

kehua lapsia vanhemmilleen. Ei sillä ole aina niin suurta taka-ajatusta miksi.



Joskus jos on ollut todella hankala tapaus ja pitänyt soitella kotiin huonon käytöksen vuoksi, olen soittanut myös kun on kehuttavaa. Ettei lapsi tai vanhempi rupeaisi pelkäämään yhteydenottoa kasvattajalta. Kyllä sitten on aurinko yleensä paistanut lapsen kasvoilta seuraavan kerran, " Äiti kertoi, että olen osannut käyttäytyä"!

Ikinä ei ole tullut negatiivistä palautetta päiväkodista tai koulusta. Ovat hyväkäytöksisiä ja tottelevat. Kun tarkemmin ajettelen, niin ei kai nuo niin kauhean onnellisia ole, kun ovat hieman arkoja ja ujoja. Eivät uskalla uhmata vieraita ihmisiä.

Pikemminkin vieraat ihmiset ovat huolissaan siitä miten noita kotona kohdellaan.

hänessä ei todennäköisesti ole mitään konkreettista kehumista. Mieti nyt itsekin, milloin olet viimeksi nähnyt onnettoman näköisen lapsen? Itse en tunne yhtään.

turvaa ja työkaluja selvitä maailmalla. uskoisin tämän luovan myös onnea enemmän.

kasvatus+rajat luovat lapsille turvaa ja työkaluja selvitä maailmalla. uskoisin tämän luovan myös onnea enemmän.

Niin, maailmahan on pullollaan rajoja kunnioittavia hyvin käyttäytyviä menestyjiä. Not.

kukaan ei ole noin sanonut koskaan. minullla 2 koululaista.



ovat hieman varautuneita ja hiljaisia.



Luulen, että noin sanotaan lapsista, jotka puhuvat kaiken mitä ajattelevat ja ovat oppineet keskustelemaan kaikesta ja ovat paljon tekemisissä muidenkin aikuisten kanssa kuin vanhempiensa. meillä suku asuu kaukana.



Luulen, että noin sanotaan sellaisesta joka tekee mitä haluaa ja sanoo mitä haluaa. Mutta onko onnellisuus sitä,että kohtelee toisia hyvin?



Jonkun onnnellisuus saattaa olla muilta pois. Esim. on niin äänekäs ja villi, että ryhmän muille lapsille ei jää huomiota eikä aikaa.