17 v. tyttö ja 26 v. mies. Mitä tekisit jos

juuri 30-v täyttävän kanssa.



Se oli ihan tavallinen rakkaustarina, joka kesti yli 4 vuotta. Ei siinä kumpikaan ollut mitenkään altavastaajana, vaikka ulkopuoliset varmasti sen niin halusivatkin ajatella.



Onneksi omat vanhempani olivat fiksuja ja antoivat meidän olla.

joka taisi olla silloin 23. Onneksi kukaan tampio ei tullut sanomaan mitään tyhmää, ja äitini jopa sanoi että parempi ottaa vanhempi mies kun joka kakara.

olin 16v kun tapasin ensimmäisen poikaystäväni, joka oli 23v. Sitä tosin kesti vain vuoden ja 18 vuotiaana rakastuin 28v. mieheen. Sekin loppui olossuhteiden takia,mutta nyt, 14v myöhemmin molemmat miehet ovat hyviä kavereita,joiden kanssa vaihdellaan kuulumisia tai törmätään yöelämässä. Pois en näitä kokemuksia vaihtaisi, nuorempana en koskaan viihtynyt ikäisteni POIKIEN seurassa.

yhdessä olemme edelleen 9 vuoden jälkeen ja nyttemmin meillä on myös 3 ihanaa lasta... että sairasat tai ei silloin, niin onnellinen olen ko. miehen kanssa edelleen

lyhyt (reilut 6kk) suhde 29v mieheen kun olin 18. Tyypillä oli aluksi kovat tunnontuskat mun iästä.

joka alkoi ollessani 17 ja kesti aina siihen asti kunnes tapasin nykyisen mieheni - siis useita vuosia. Paremmin ei olisi voinut asiat mennä, suhteen luonne antoi minulle mahdollisuuden elää nuoruuteni vapaasti ja toisena osapuolena kuitenkin nuori mies jolla jo hieman kokemusta ja järkeä. Eikä mikään vain itseään ajatteleva poikanen.



Sen sijaan vakavaa suhdetta tuollaisella ikäerolla minun on hankala kuvitella toimivaksi kovinkaan monella. Osapuolilla saattaa olla liian erilaiset käsitykset siitä, mitä tuo käsite pitää sisällään.

Itse olin 20v, kun tutustuin lapseni isään, joka silloin oli 38v.

onkohan edelleen alaikäiset kiikarissa?

nyt 2vuotta naimisissa ja kolmas lapsi tulossa.

Olen 22v. ja mieheni 39v. En kyllä huomaa ikäeroa ellen ajattele sitä :D