Kolmas lapsi?

Vai onko vauvakuumeesi vain nostalgiakuumetta ts. et niinkään kaipaa sitä kolmatta lasta vaan aikaa kun kaksi aikaisempaa lastasi olivat pieniä. Itselläni tuntuu nimittäin olevan lähes krooninen vauvakuume, mutta olen huomannut, että tavallaan kaipaan enemmän niitä kokemuksia mitä vauvan yrittämiseen, raskaana olemiseen ja synnyttämiseen liittyy. Sitten kun oikeasti alan miettiä sitä millaista elämä olisi taas pienen vauvan kanssa, niin aika nopsaan mieli taas kääntyy niin päin, että nämä kolme riittävät vallan mainiosti. Yksi hyvä mittari itselleni on myös se, että kun näen lähipiirissä erään perheen pienen vauvan jossain vaiheessa tulee mieleen, että onneksi ei ole meidän. ;)



Jos sitten taas tulet siihen tulokseen, että todella haluat sen kolmannen niin siitä vain juttelemaan miehen kanssa.

:)

Omat olemassaolevat vielä aika pieniä, siis 2- ja 4-vuotiaat pojankoltiaiset meillä. Vauvakuumetta ei siis koskaan ole ollut, ellei sitten tämä ole sitä? Vauvoista en kauheasti "pidä", jos näin voi sanoa, vauva-aika on vain yhtä syöttämistä, nukuttamista ja vaipanvaihtoa ja odotan vain, että vauvasta tulee lapsi. Joten en haikaile vauva-aikaa, mutta haluaisin ehkä kolmannen LAPSEN, vauva-ajasta vaan koitan aina selviytyä läpi. Hauskempaa oli tokalla kertaa kun oli mahtava esikoinen pitämässä minulle seuraa!



Raskaana olemisestakaan en pidä, olen lihonnut valtavasti molemmilla kerroilla (yli 20kg, onneksi lähtöpainoni ollut normaali/hoikka). Ehkä olisi "kiva" kokeilla, lihoisinko jälleen yhtä paljon.. ;)



Synnytys oli kerta kerran jälkeen aivan kamalaa, vaikka mitään sinänsä erikoista ei tapahtunut. Pelkäsin synnytystä kauheasti etukäteenkin, mutta se oli molemmilla kerroilla paljon paljon kamalampaa, kuin mitä pahimmissa painajaisissanikaan olisin voinut kuvitella. Joten en todella halua synnyttää enää, olisin voinut jättää sen homman mieluusti jollekin muulle jo alunperinkin!



tähän asti kun olen nähnyt pienen vauvan, olen aina (siis oli itselläni minkä ikäinen vaan/ennen kuin itsellä ainuttakaan) ajatellut, että onneksi ei ole minun, nyt pari viikkoa sittem tuli ensimmäisen kerran eläessäni tunne "oih, pitäiskö sittenkin vielä", kun näin tutun vastasyntyneen.

Asialla olisi "kiire", koska en haluaisi suurta ikäeroa, jos kolmatta lähtisimme yrittämään, eli hommiin pitäisi ryhtyä juuri NYT! aikaisemmin olen tullut ekasta tai tokasta kierrosta raskaaksi, mutta eihän se ole mikään tae.



mutta entä jos "pakotan" miehen kolmanteen lapseen ja kaikki ei menekään hyvin, nyt meillä kaksi täydellistä lasta!

ap