Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin kurssille jossa opetellaan sosiaalisia taitoja.
06.04.2009 |
Käytännön harjoituksiin painottuvalle.
EN osaa olla ihmisten kanssa, en ole koskaan missään oikein tuntenut kuuluvani joukkoon. En osaa ottaa kontaktia ihmisiin, en osaa small talkia. Olen hirveän ujo, jotenkin kipsissä uusien ihmisten seurassa. En osaa myöskään päästää ihmisiä kovin lähelle. Kyse ei ole siitä että muut ihmiset jotenkin syrjisivät tai eivät ottaisi porukoihin vaan minä itse eristän itseni, vaikka en tahtoisi.
Kärsin tästä, onko muita?
Kommentit (9)
Silloin kun unohtaa ajatuksen, mitähän tuo minusta ajattelee, voi olla oma itse.
Tuollaista kurssia kutsutaan elämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvinainen vaiva...Niinkuin joku sanoi- juttu on se itsensä unohtaminen mutta se ei tapahdu niin että yrität unohtaa itsesi- vaan keskityt muuhun- kiinnostut vastapuolesta- noi kurssit mitä yrityselämässä järjestetään on mun mielestä kamalaa skeidaa- nimenomaan jotain vaikutusten luomisia mistä ei ole mitään hyötyä- päinvastoin.
Mun mielestä vuorovaikutus on virittäytymistä toisen taajuudelle- siis aistia toisen fiiliksiä- tarttua niihin.
En ajattele oikeastaan koskaan että mitähän tuo minusta ajattelee mutta siltikään en osaa olla rennosti ihmisten seurassa. Olen jäykkä ja estynyt. Oikeasi haluaisin oppia muuta mutten tiedä miten se käytännössä tehdään.
Silloin kun unohtaa ajatuksen, mitähän tuo minusta ajattelee, voi olla oma itse.
Tuollaista kurssia kutsutaan elämäksi.
niitä yleensä kutsutaan nimella "improvisaatio jotain" tai "yllikurssi" tai "hyvät tavat ja ensivaikutelma" kansalaisopistoissa ja työnantajan henkilöstökoulutuksissa. Niiden sisältö on joskeenkin se, mitä ap kuvailee.
Toisaalta mikä hyvänsä tilanne, jossa säännölisesti joutuu tekemisiin ihmisten kanssa, auttaa samaan ongelmaan. Harjoitus se on, mikä luontevassa hyvävvä käytöksessäkin (koska siitähän tässä pohjimmiltaan vaan on kyse) tekee mestarin.
ja se taas edellyttää sitä että on kiinnostunut omasta elämästään. Mä en jaksa smalltalkia yhtään sen enempää kuin on pakko, enkä ole tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa ei ole oikeasti mukavaa, tykkään siitä että voi puhua oikeista asioista.
Jos on kauhean passiivinen on aina altavastaajana. Vastaus löytyy mielestäni siis siitä, että sun pitää ensin kiinnostua jostain itse- ja sitten etsiä ihmisiä joiden kanssa innostusta voi jakaa. Sä voit myös vaikuttaa omiin ajatuyksiisi; kun näet toisen ihmisen- sen sijaan että olet välinpitämätön tai koet hänet uhkaksi, voit miettiä millaisia elämänkokemuksia tuolla on- mitä hän pelkää, missä on taitava jne- mun mielestä ihmiset on -kun puhutaan oikeista asioista- kiinnostavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katsoa silmiin, esitellä itsensä rohkeasti- ja sitten hyväksyä itsensä sellaisena kuin on- Jos juttu ei luista niin sillekin voi nauraa- itseironia ja huumori on hyviä tapoja tulla juttuun. Ja jos nyt ei puhuta smalltalk-tilanteesta, niin yleensä ihmiset tykkää siitä että heidän asioistaan ollaan positiivisesti kiinnostuneita. Fiksut ihmiset sitten toimivat toisinkin päin ja susta ollaan kiinnostuneita- hölmöt hölöttäjät jatkavat omaa juttuaan:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos löydät, mene rohkeasti mukaan! Mä olen sitä mieltä että ihminen on onnellisimmillaan yleensä silloin kun tuntee kuuluvansa johonkin joukkoon ja elämä helpottuu kun osaa niitä sosiaalisen käyttäytymisen kuvioita.
Mulla on ollu vähän samanlaisia ongelmia- ja johtui pitkälle huonoista ihmissuhteista ensin lapsuudenkodissa ja sitten huonoista kokemuksista lapsena/nuorena kun ei niitä taitoja ollut. Tie oli pitkä ja masennusta riitti, mutta nyt ne ajat on takanapäin. Ihminen voi oppia ja muuttaa käyttäytymistapojaan jos haluaa. Luota itseesi!
Niin ja toisaalta tämä aika suosii sosiaalista elämää jossa jossain bb-talossa paljastetaan itsetyydytyksen yksityiskohdatkin- se on vastenmielistä- ja mautonta- joten jotain hyvin kaunista on siinäkin että osaa suojella itseään ja antaa itselleen rauhan olla sellainen kuin on.
En ihan tosissani tuota kirjoittanut, siis siinä mielessä ettei tuollaisia kursseja varmaan ole olemassakaan.
Mulle vaan on mysteeri miten ihmisten seurassa ollaan "oma itsensä". Ei mulla pitäisi huono itsetuntokaan olla, eikä mitään kamalan huonoja ihmissuhdekokemuksia, onnetonta lapsuutta eikä mitään. TÄmä ongelma on oikeastaan aina ollut. Lapsenakin odotin että joku tuli pyytämään minua leikkiin, itse en koskaan mennyt.