Lue keskustelun säännöt.
Onko erityislapsesta hyvä tietää etukäteen...
06.04.2009 |
Meidän pienokainen on kasvanut pienenä rakenneultrasta alkaen ja kontrollikäyntien jälkeen on ollut huolta vaihtelevasti. Tänään sairaalalääkäri sai mitan, että reisiluu ei olisi kasvanut kuukaudessa ollenkaan. Muuten vauva on pysynyt alakäyrän yläpuolella, mutta tämänpäiväinen reisimitta meni käyrän alle.
Käynnit ja mitat ovat aiheuttaneet huolta ja mielessä on käynyt, että onko tässä mitään järkeä? Huonojen mittojen jälkeen on odotettettava sydän kylmänä pari viikkoa, mitä seuraavassa kontrollissa sanotaan ja siellä taas voikin tulla paremmat mitat. Olen ihan puhki. Raskausviikkoja on nyt 35 ja alan olla sietokyvyn rajoilla huolehtimisen takia :(. Tuntuu, että olisi ollut helpompi saada tieto mahdollisesta sairaudesta vasta synnytyksen jälkeen. Mitä ajatuksia aihe herättää teissä, joilla ehkä jo on erityislapsi? Lapsivesipunktiota me ei haluttu ja sitä päätöstä en kuitenkaan kadu.
Kommentit (17)
jouduin käymään useita kertoja nuorimmaiseni alkuraskaudessa ja reisimitta oli liian lyhyt.
Olin huolesta sekaisin, jossain vaiheessa totesivat ettei enää tarvitse mittailla.
Olin käynyt lapsivesipunktiossa ja terveen tytön kromosomit oli ja sen jälkeen alkoi tuo parin viikon välein tapahtunut ultrailu. Mitään varmaa eivät sanoneet mitä olisi tulossa vai olisko mitään.
Lapsi oli täysin terve, olin varautunut mielessäni lyhytkasvuiseen jolla raajat lyhyet omissa mielikuvissani.
Mittaajissa on kyllä eroakin.
Uskon että vauva kasvoi omaan tahtiinsa ei normien mukaan.
Nyt on luokkansa parhaimpien joukossa ja todella lahjakas tyttö.
ps . Heikkohermoinen olisi kenties teettänyt abortin mutta minä en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kun kerroit oman kokemuksesi! Näin aamutuimaan sain uutta uskoa :).
Otin kyllä eiliset tulokset tosi raskaasti. Multa ei ole otettu lapsivesipunktiota ja se kyllä ahdistaa, kun jokainen lääkäri kysyy sitä ottaessaan mittoja. Yritin äsken saada polilta soittoaikaa lääkärille, mutta se ei onnistunut ja puhuin kätilön kanssa. Kätilö osasi kyllä selittää joitain mieltä askarruttavia asioita ja ehkä saan taas itseni kasaan.
ap
Jos jaksat, niin kerrotko miten teille kävi, jos lapsi onkin ihan terve, mutta vaiin pienikokoinen.
mutta kyllä vastuuntuntoisen äidin nimenomaan kuuluu esittää tällaisia kysymyksiä.
äideillä huolet ovat eri luokkaa kuin tavislasten äideillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä on luvassa. Ihan tervekin lapsi voi sairastua, joutua onnettomuuteen tai muuten voi tulla ikävyyksiä. Kyllä huoli lapsista on aina läsnä.
t. 14, jolla on kaksi erityislasta
Voin kyllä tulla kertomaan vauvasta syntymän jälkeen, jos löydän tämän ketjun vielä jostain. Toivon kyllä, että viimeiset viikot menisi nopeasti. Ja toivon, että päässäni muotoutuu joku elämänviisaus, jonka voimalla jaksan olla välittämättä mitoista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos merkkejä "onnettomuudesta" ei ole ilmassa. Olen eri mieltä sikäli. Ei se ole yhtä huolta elämä, jos ei ole erityisempiä huolia.
mutta luulen, että kokonaisuudessa sillä ei ole pajlonkaan eroa. Samat epävarmuudet sieltä kuitenkin tulee, samat seuraavan kontrollin odotukset, samat surut ja samat ilot.
Jos kyse on ensimmäsiestä lapsesta, jolloin vanhemmuuteen sopeutuminen on muutenkin haastavaa (onnistuu toki useimmilta, mutta onhan se uusi asia) voi olla parempi, että tietää etukäteen - ei tule niin montaa järkytystä yhtä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin lääkäri sanoi että toinen kaksosista on huomattavasti isompi kuin toinen ja ihan samankokoisia kuitenkin olivat, 2-kiloisia.
Ja kannattaa muistaa sellainenkin ikivanha tosiseikka, että kaikki vauvat ovat yksilöitä, jotkut nyt vaan ovat pienempiä kuin keskikäyrät.
enemmän huolissani jollei lapsen mahdollisista kehityspoikkeamista tiedettäisi ennen synnytystä, varsinkin jos sairaalan laitetaso ei ole kovin korkea. jos olisi odotettavissa esim. sydämen poikkeavuus, olisi tietyt laitteet jo valmiina odottamassa tulokasta eikä tarvisi lähteä etsimään niitä mahdollisesti toisesta sairaalasta ts. viedä vauvaa sinne.
huolta siitä lapsesta tulee myöhemminkin oli jotain vialla tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos käy pienessä sairaalassa, niin silloin kehityspoikkeamista on varmasti hyvä tietää. Nyt synnytän joka tapauksessa suuressa sairaalassa, joten sen puolesta apu on lähellä, jos on jotain.
Tuntuu niin surulliselta, että kontrollit ovat vieneet niin suuren osa ilosta, jota raskaudessa voisi kokea. Vauva on muuttunut milleiksi ja pisteiksi taulukoissa. Jos jo raskauden aikana uuvuttaa itsensä huolesta, niin miten sitten synntyksen jälkeen käy. Toivottavasti huomenna on paremmat voimat...
ap
Se kyllä vähän lohduttaa, että ultraan perustuvissa painoarvioissa on monilla ollut paljonkin heittoja. Miten ne laitteet niitä lukuja arpoo?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kyllä vähän lohduttaa, että ultraan perustuvissa painoarvioissa on monilla ollut paljonkin heittoja. Miten ne laitteet niitä lukuja arpoo?
ap
Missä koulutuksen vaiheessa on sairaalalääkäri? Pari viimeistä kertaa mittoja on ottanut nuorilta vaikuttaneet lääkärit. Miten vankkaa kokemusta naistenklinikan äitipolin sairaalalääkäreiltä vaaditaan?
ap
Missä koulutuksen vaiheessa on sairaalalääkäri? Pari viimeistä kertaa mittoja on ottanut nuorilta vaikuttaneet lääkärit. Miten vankkaa kokemusta naistenklinikan äitipolin sairaalalääkäreiltä vaaditaan?
ap
Jos haluat kieltää lapsesi ongelmat sillä perusteella, että lääkärit eivät ole päteviä, joudut ojasta allikkoon. Siitä ei ole lapselle hyötyä eikä se pitkän päälle helpota omia tunteitasikaan, sillä se, mitä on edessä on joskus edessä kuitenkin. Pikemminkin niin päin, että varaudu nyt pahimpaan ja ole sitten iloinen ja kiitollinen, kun todellisuus onkin pelkojasi parempi. Ja jos haluat auttaa lastasi, hyväksy kaikki ongelmat ja viat ja puutteet ja tee sitten - mutta VASTA SITTEN - kaikkesi niiden lievittämiseksi. Älä kiellä, yritä korjata!
Ihan hyvä pointti, mutta olen nyt niin turhautunut, kun äitipolilla on joka kerta eri lääkäri. Ja kyllä se kokemattomuus vaan voi joskus paistaa ja tehdä potilaan olon epävarmaksi.
ap