Onko joku lapsistasi ärsyttävämpi kuin toiset?
Mietin, onko muilla tällaista? Yksi lapsistani on alusta saakka ollut erittäin ärsyttävä. Hänessä vain on todella paaaaljon ärsyttäviä piirteitä. Myös mieheni on tätä mieltä. Alussa (tämän lapsen syntymän jälkeen) en uskaltanut tästä edes miehelleni mainita, mutta kun sen sitten vihdoin tein niin hänkin ymmärsi täysin tunteeni.
Kyllähän muutkin lapseni voivat tavallaan olla JOSKUS ärsyttäviä, mutta tähän lapseen ärsyynnyn kyllä päivittäin.
En nyt tässä viitsi luetella kaikkea mihin ärsyynnyn. Tyttöni on ilmeisesti jonkinlainen " erityislapsi" kuitenkin, tutkimukset ovat vielä avoinna.
MItä täältäkin olen lukenut niin kyllähän äidit ärsyyntyvät lapsiinsa aina silloin tällöin, mutta onko kellään lasta johon on itse asiassa jopa vaikea kiintyä koska tuntuu, että hänellä on niin monta " huonoa" ominaisuutta?
Kommentit (5)
Mutta olen kyllä miettinyt, miten on ollut vaikeampaa oppia rakastamaan ns. vaikeaa ja vaativaa vauvaa, kuin helppoa, alusta asti yönsä nukkunutta palleroa. Onko muita? Vaikealla vauvalla tarkoitan koliikkialkua, pienestä ärsyyntymistä, vaativaa kertakaikkiaan. Eli kun mikään muu ei kelpaa kuin syli, eikä aina sekään.
Mutta kuten selitin, niin tyttärelläni on niin MONTA ärsyttävää puolta, että olemme mieheni kanssa tulla hulluksi hänen kanssaan! Esim. ymmärtäminen on hänellä aina ollut vaikeaa. Lisäksi hänellä on kovin mariseva tyyli. No löytyyhän niitä kaikkea.
En mä nyt missään kylläkään kirjoittanut etten RAKASTAISI tyttöäni. Kyselin kohtalotovereita vain. Kai nyt muitakin löytyy, joita oma lapsi ärsyttäisi?
Ap
Ei kestä yhtään huumoria tai leikkiä vaan ärähtää, kostaa, jankuttaa jne. Todella menee hermot. Tunnen huonoa omaatuntoa, kun muutenkin sairasta lasta tulee sit usein " mollattua" tyyliin: Koita nyt kasvaa, etkö sä nyt tajua, jne" =(
Joo tyttäreni oli myös vaikea vauva... Ärsyyntyi kaikesta ja huusi kaikkialla. HÄnen kanssaan ei voinut oikein käydä missään. Taaperonakin vierasti kaikkea ja kaikkia. Pelkää kovia ääniä ja vieraita paikkoja.
On nyt vieläkin ikäisiään jäljessä kehityksessä monin tavoin. Vaikeaa tämä on:(.
Ap
Miksi et rakasta tytärtäsi sellaisena, kun hän on? Pitäisikö hänen asettua samaan muottiin muiden lastenne kanssa? Silloinko vasta hän olisi ansainnut rakkautesi?
Näytä hänelle, että rakastat häntä yhtä paljon kuin muitakin lapsiasi, vaikka se olisikin vaikeaa. Tue hänen oman persoonallisuutensa kehitystä niin hänestä kasvaa aivan tavallinen hyvällä itseluottamuksella varustettu ihminen.