Kiellätkö lasta ottamasta lisää ruokaa? Milloin?

Jos ei lapsella ole paino-ongelmia.

En ruokaa kiellä, mut kahvilassa kun poika on menossa oman suklaakakun ja pikkuveljen pullan syötyään vielä santsaamaan niin olen sanonut, et nyt pitää ottaa jo suolaista - no sieltä tulikin sitten iloisesti karjalanpiirakan kanssa, jonka päällä oli munavoita.

Meillä kaksi hoikkaa todella liikkuvaista miehenalkua, joten ei onneksi ole ongelmia painonkaan suhteen.



Herkkujen kanssa tottakai eri juttu, niitä en anna "syödä kuin leipää".

salaatteja, vihanneksia ja hedelmiä saa syödä niin paljon kuin napa vetää. Mutta lihaa, rasvaisia juttuja ja tietysti ihan herkkuja rajoitetaan jos on tarve.

En ollut lihava, joten asiaan ei puututtu, mutta sain tehdä myöhemmin töitä, löytääkseni kohtuuden. Eli opin pitämään pitkiä taukoja ja syömään hirveitä määriä kerralla.



Minulle olisi ollut ihan hyvä, jos vaikka äiti olisi huomauttanut, että ei ruokaa kannata syödä montaa annosta syömisen ilosta, vaan ruokaa syödään nälkään eikä santsiannos kannattaa ottaa harkiten, mielummin vaikka salaattia.



Tuttavapiirissä on myös monia hiukan turhan pyöreitä lapsia, jotka myös syövät paljon, kun heille jotain tarjotaa. Määrät ovat sellaisia, että minä oman lapseni ollessa kyseessä pistäisi topin, mutta tietenkään en vieraille sano mitään.



Meillä on kuitenkin ruokaa ja välipalaa tasaisin välein, ei tarvitse kerralla syödä koko päivän tarpeiksi.



- ap

minä sain myös tosi huonot ruokatavat kotoa. Äiti osti herkkuja jatkuvalla syötöllä ja niitä sai vapaasti kaapista ottaa. Kukaan ei sanonut mitään vaikka söin kolme isoa sipsipussia viikossa, joka viikko melkein, lisäksi esim. Dominokeksipaketin päivässä tai parissa, päälle vähän jäätelöä joka päivä jne. jne.

Onneksi jostain kumman syystä en lihonut silloin, ja aikuisena kun jatkoin tuota huonoa syömistä huomasin ajoissa kun aloin lihomaan ja tein täydellisen elämäntaparemontin.

Meillä ei myöskään kannustettu liikkumaan, joten sekin on pitänyt aikuisena opetella

En ollut lihava, joten asiaan ei puututtu, mutta sain tehdä myöhemmin töitä, löytääkseni kohtuuden. Eli opin pitämään pitkiä taukoja ja syömään hirveitä määriä kerralla.

Minulle olisi ollut ihan hyvä, jos vaikka äiti olisi huomauttanut, että ei ruokaa kannata syödä montaa annosta syömisen ilosta, vaan ruokaa syödään nälkään eikä santsiannos kannattaa ottaa harkiten, mielummin vaikka salaattia.

Tuttavapiirissä on myös monia hiukan turhan pyöreitä lapsia, jotka myös syövät paljon, kun heille jotain tarjotaa. Määrät ovat sellaisia, että minä oman lapseni ollessa kyseessä pistäisi topin, mutta tietenkään en vieraille sano mitään.

Meillä on kuitenkin ruokaa ja välipalaa tasaisin välein, ei tarvitse kerralla syödä koko päivän tarpeiksi.

- ap

herkkujakin meillä syödään mittavia määriä.



Lapseni ovat tyyliä ikiliikkuja, ja kaikki ovat alipainoisia, yksi käynyt tutkimuksissakin asian vuoksi. Lisäksi heille jo koulussa tulee kavereilta asenne, että lihavat ihmiset ovat jotenkin hirveitä, hyvä etteivät yöki, jos kaupassa tulee läskimpi täti vastaan.



Tuntuisi nurinkuriselta tällaista lapsijoukkoa alkaa pitää nälässä tai alkaa saarnata lihavuudesta, liikaa syömisestä jne. Valitettavasti, jos tulevat äitiinsä, jossain vaiheessa se aineenvaihdunta alkaa hidastumaan ja riski kilojen kertymiseen tulee. Mutta toivon, että he huomaavat sen sitten itsekin, parikymppisinä.



Salaatteja pakotan syömään vähän, vitamiinien yms takia, ja riisi/pasta/peruna ovat meillä aina sivuosassa, ja mielestäni hyvissä ruuissa on paljon proteiinia (kananmunat, raejuusto, kana, kala) koska olen taipuvainen uskomaan karppaajien terveysteesejä. Mutta ruokani lilluvat rasvassa (useimmiten oliiviöljyssä), meillä ei ole koskaan mitään missä lukee kevyt/light ja lapset syövät tosiaan useinkin sen kolme lautasellista.

Eivätpä nuo silti koskaan syö mitenkään mahdottomasti. Herkkujakin lapset syövät yleensä vain se annoksen, joka heille on annettu. Joskus saattavat kysyä, saako jonkin Ville Vallaton -jäätelön jälkeen ottaa toisen ja yleensä annan. Rajoitan herkkujen syömistä niin, että päätän, milloin niitä syödään.

rajoitan vähän esikoisen ylimääräisiä syömisiä, painoa kun löytyy enemmän kuin olisi suotavaa. Muut ovat laihoja luikkuja, joten saavat ottaa, jos jaksavat.

herkkujakin meillä syödään mittavia määriä. Lapseni ovat tyyliä ikiliikkuja, ja kaikki ovat alipainoisia, yksi käynyt tutkimuksissakin asian vuoksi. Lisäksi heille jo koulussa tulee kavereilta asenne, että lihavat ihmiset ovat jotenkin hirveitä, hyvä etteivät yöki, jos kaupassa tulee läskimpi täti vastaan. Tuntuisi nurinkuriselta tällaista lapsijoukkoa alkaa pitää nälässä tai alkaa saarnata lihavuudesta, liikaa syömisestä jne. Valitettavasti, jos tulevat äitiinsä, jossain vaiheessa se aineenvaihdunta alkaa hidastumaan ja riski kilojen kertymiseen tulee. Mutta toivon, että he huomaavat sen sitten itsekin, parikymppisinä. Salaatteja pakotan syömään vähän, vitamiinien yms takia, ja riisi/pasta/peruna ovat meillä aina sivuosassa, ja mielestäni hyvissä ruuissa on paljon proteiinia (kananmunat, raejuusto, kana, kala) koska olen taipuvainen uskomaan karppaajien terveysteesejä. Mutta ruokani lilluvat rasvassa (useimmiten oliiviöljyssä), meillä ei ole koskaan mitään missä lukee kevyt/light ja lapset syövät tosiaan useinkin sen kolme lautasellista.

En halua mitenkään tuomita, mutta tuli kyllä mieleen että liikkuvaiset, hoikat lapsesi ehkä tarvitsisivat nimenomaan hiilareita -ehkä silloin ei tarvitsisi sitä ruokaa tankata kolmea lautasellista. Hiilarit ovat ihmisen pääasiallinen energianlähde ja liikkuvaiselle lapselle niistä ei ole mitään haittaa -päinvastoin! Myös lapsen aivot ja ajattelu vaativat hiilareita! (enkä nyt tod. tarkota ettei sinun lapsillasi aivot toimisi:))

jos me arvataan, ettei lapsi sitä tule kuitenkaan syömään tai jos ruoka on jollain lailla epäterveellistä.



Ruokamääriä meillä kontrolloidaan sillä lailla, että esim. noita lämpimiä leipiä valmistetaan joku tietty määrä, esim. 2/nenä. Joidenkin lihapullien ja vastaavien kanssa ei ole niin tiukkaa, mutta kuitenkin ruokaa on aina rajatusti.



Lapset ovat vielä sen verran pieniä, että kontrollointi on suht helppoa ja lapset hyväksyvät mukisematta, ettei aterioiden välillä saa käydä jääkaapilla eikä ruokakaapilla.



Jos tulee ruokien välillä nälkä, saa ottaa omenan ja lasin vettä.

Toki lapseni syövät hiilareita riittävästi, jos ei jo liikaakin.



Vastustan lähinnä sitä, kun monet ihmiset syöttävät pelkkää hiilarimössöä, ja ihmettelevät, kun lapsilla mielialat heittelevät ja kilot lisääntyvät. Minulle ruoka tarkoittaa proteiinipitoista, nälkää pitävää ruokaa, ei mitään perunamössöä. Siksi paljon lihaa ja kalaa.



Meillä hiilarit tulevat sitten sieltä herkkuosastosta, kesällä on melkein joka päivä jäätelöpäivä, syömme mansikoita myös lähes joka päivä, teemme kakkua tai muffinseja..kai se on niin, että kun ruoka on ruokaa, herkuissa on varaa ottaa rennommin.

eivät noita, jotka tulevat herkkuosastolta. Mansikoita en varsinaisesti laske mukaan, koska me syömme niitä kuitenkin aika rajoitetusti per nuppi.



Protskuja jokainen lapsi saa meidän aterioilla.



Jos lapset saisivat valita, he söisivät pelkkiä nopeita hiilihydraatteja, mutta se ei taas meidän "ruokamaailmankatsomukseemme" sovi.