Onko sinulle tehty magneettikuvausta? Millaista se on?

Pään kuvauksessa kun muu kroppa on sen putken ulkopuolella. Tosin ei se kivalta tunnu kun avaa silmät siellä putkessa ja se "seinä" on ihan naaman edessä. Itsekin jos jonkin sortin kammoinen mutta hyvin meni melkein koko kropan kuvaus. Välillä piti kyllä keskittyä ajattelemaan jotain muuta, vaikeinta oli siinä vaiheessa kun putkessa oli pää sekä yläkroppa, hieman ahdisti. Onneksi radiokuulokkeista tuli hyvää musaa :)

Pään kuvauksessa kun muu kroppa on sen putken ulkopuolella. Tosin ei se kivalta tunnu kun avaa silmät siellä putkessa ja se "seinä" on ihan naaman edessä. Itsekin jos jonkin sortin kammoinen mutta hyvin meni melkein koko kropan kuvaus. Välillä piti kyllä keskittyä ajattelemaan jotain muuta, vaikeinta oli siinä vaiheessa kun putkessa oli pää sekä yläkroppa, hieman ahdisti. Onneksi radiokuulokkeista tuli hyvää musaa :)

Mutta nykyäänhän on myös avomagneetilaitteita joissa ei tarvitse olla kokonaan putkessa, en tiedä millainen tuolla sairaalassa sitten on.

johon mahtui vaan osa kerrallaan, sitten se alusta liikkui putken sisässä, eli välillä oli pää ulkona toisesta päästä, välillä alakroppa. Jos olisin ollut koko ajan "kokovartaloputkessa" niin huh...

Putki oli ahdas, mutta siitä mun mies ei häiriintynyt. Asia mistä mainitsi, oli äänet. Sano että se oli ihan mieletöntä "jumputusta", että se ääni oli ihan uskomatonta.

jotka eivät kyllä sitä pauketta paljon hiljennä. Sellaista tosi kovaa nakutusta.

Jos kamalasti ahdistaa, voit pyytää Diapamia. Sen kans kaikki onnistuu.



Mä oon itse tosi neuroottinen tyyppi enkä ottanu rauhoittavaa esilääkitystä. Pidin silmät kiinni koko kuvauksen ajan eikä tuo niin kauheaa ollut. Ei kivaa mut ei kauheaakaan.



Hyvin se menee!

mutta toi oli kyllä kauheinta mitä voi olla! En tiennyt olevani niin ahtaanpaikankammoinen.



Eikä mulla ollut kuin lantiokuvaus (raskaana ollessa), joten en joutunut tuubiin kuin puoliksi. Silti olin ihan paniikissa ja melkein hyperventiloin ja olisin varmaan pyörtynyt jos olisi kestänyt yhtään kauempaa. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos olisin joutunut menemään tuubiin pää edellä... enkä halua sitä edes kuvitellakaan :/



Oon kuitenkin kokenut yhtä sun toista eikä mulla kipukynnyskään ole mikään matala.

magneettikuvausta nimenomaan koska olin raskaana, sen sijaan otettiin selkäydinnäyte - neurologi nimenomaan sanoi että muuten otettais magneettikuvat mut koska olet raskaana niin ei oteta.

Pidä silmät koko ajan kiinni niin ei tule mitään kammoa.



Olen ollut magneettikuvauksessa pari kertaa ja olen pitänäyt silmät kiinni samoin CT-kuvauksessa.



Ärsyttävintä on magneetissa se melu joten pyydä mieleistä musiikkia (voi viedä oman CD:n) ja kuuntele sitä silmät kiinni niin aika menee siivillä.

että mahtuuko vauva tulemaan alakautta.



Ja rv oli joku 32-40, just ja just mahduin edes siihen tuubiin ison mahani kanssa.



Ei ollut puhettakaan että raskaudelle olisi ollut jotain haittaa. Oli vauva kyllä ihmeissään, mutta ei mitenkään radikaalisti reagoinut.

Ja munuainen oli huomattavasti kamalampaa, juuri siksi etta olin "syvemmalla" masiinassa. Paan kuvauksessa nain melkein ulos tuubista, eika ollut niin ahdistava olo. En itse ole tavallisissa olosuhteissa erityisen ahtaanpaikankammoinen, mutta taytyy sanoa etta magneettikuva oli kova paikka minulle vaikka etukateen en sita osannut pelatakaan. Myos koneen kolinat ja surinat olivat jotenkin epamiellyttavia. Verrattuna esim. pallolaajennukseen joka minulle on myos tehty (hereillaollessa), ja joka on objektiivisesti huomattavasti riskaabelimpi toimenpide (magneettikuvahan on yleensa taysin riskiton, ehka varjoaineesta - jos sita kaytetaan - voi joillekin harvoille tulla reaktio), minusta inhottavampi toimenpide. Tsemppia kuitenkin ap:lle, paan magneettikuva on kuitenkin ajallisesti verrattain lyhyt toimenpide.

ja olin kyllä koko tuon ajan putken sisässä kokonaan. Kuulokkeet päässä ja musiikki soimassa, niin vähän helpotti. Aika ikuisuudelta kuitenkin tuo aika tuntui. Ja tietenkin kun vielä mietti mitä sieltä päästä loytyy! Kuvaus tehtiin Meilahdessa.

ääni tosiaan kova, siksi kuulokkeet. paikallaan oltava tutkimuksen ajan, hoitajat opastavat kuulokkeiden kautta. voit puhua hoitajille jos tuntuu ettet pysty tutkimukseen. silmien kiinnipito auttaa myös.

eikä kestänyt edes kauaa. muu kroppa tosiaan oli ulkopuolella

pää kaksi kertaa ja kerran selkä.

Pään kuvauksessa sinne putkeen joutui kokonaan mutta en kokenut sitä ollenkaan ahdistavaksi.



Selän kuvauksessa putkeen joutui puoliksi siten että pää jäi ulkopuolelle ja silloin alkoi ahdistaa kovasti se putkessa oleminen. En ollenkaan ymmärrä miksi. Tuli vaan semmoinen olo että kohta happi loppuu ja seinät kaatuu päälle =o

Vielä pahempaa minulle on autopesussa käyminen. Onneksi nuorin lapsi pelkää autopesua niin voin ilman selityksiä odotella hänen kanssaan ulkopuolella =)



Ainoa ero noiden kuvausten välillä oli se, että päätä kuvattaessa putkeen mentiin pää edellä ja selkää kuvattaessa jalat edellä.



Kannattaa sanoa hoitajille ahtaan paikan kammosta ennen kuvausta.

syövän jälkitarkastuksissa.

Kuulokkeet korvilla on kuulemma jopa nukahtanut sinne joskus.

On kyllä ollut niin paljon sairaalassa ettei ole enää moksiskaan mistään siellä...

kokonaan siihen putkeen. Ei tullut ahtaanpaikankammoa, mutta muistaakseni siellä oli aika kuuma. Pidin silmiä kiinni ja kuuntelin sitä musiikkia mikä kajareista soi. Vauvaani siis kuvattiin.

Musta se ei ollut mitenkään ahdistava eikä edes ahdas, vaikka olin kokonaan putken sisällä. Sen sijaan vähän reklamoin hoitohenkilökunnalle, että olisivat voineet kertoa, että äänet ovat todella voimakkaita ja vaihtuvat aika ajoin. Tunsin myös voimakasta tärinää. Kuulokkeista ei ollut mitään apua, koska musiikki oli liian hiljaa. Joten oma CD (jotain remakkaa) mukaan! Silmät kiinni ja koita nukkua. Mulle tuli vähän kylmä, joten jos olet vilukissa, pyydä kunnolla vilttiä.

muutama vuosi sitten Helsingissä Marian sairaalassa. En muista kuinka pitkälle kroppa oli putkessa, mutta pään päädyssä putki oli auki, eli vaikka en itse nähnyt niin hoitaja kävi alussa tsekkaamassa tilanteen sieltä avonaisesta päädystä. Ei siinä oikeesti ole mitään panikoitavaa, kun vaan pitää silmät kiinni ja varautuu siihen että se meteli on kova. Ihan kuin olisi jossain teollisuuslaitoksessa tms. Lisäksi kamera kuvaa sua kokoajan, eli hoitajilla on jatkuva näköyhteys. Välillä myös kysyvät että onko kaikki kunnossa, se ääni tulee niistä kuulokkeista (joista siis saat kuunnella musiikkia). Sitten kone taas jatkaa "ohjelmaa", nakutukset vaan vaihtavat vähän sävyä.

Mua kuvattiin myös raskausaikana, tai siis sikiötä mun sisällä. Olin putkessa kokonaan. Oloa helpotti raikas ilma jota puhalsi jostain kasvoille ja se, että kasvojen luona oli myös jokin pieni valo. Ei siis ollut niin suljettu olo. Musiikkia ei kuulunut kuin ihan alussa, kun sitten vähän väliä tuli komentoja kuulokkeista: "nyt hengittämättä --- saa hengittää". Välillä en kyllä pystynyt edes olla niin pitkää aikaa hengittämättä kuin olisi pitänyt.



Ja se ääni oli kyllä tosi kova, se yllätti.