Mä haluan maalle asumaan täältä pääkaupunkiseudulta

Sepä se. Jos pääkaupunkiseudulla on duuni, niin aikamoista rohkeutta vaatii lähteä maalle työttömäksi tai vaihtoehtoisesti kulkemaan vaikka 100 km duunimatkaa. Ei tule jälkimmäinen halvaksikaan, puhumattakaan ajanmenetyksestä.

Miksei joku pikkukaupunki,josta niitä työpaikkojakin saattaisi irrota?

täällä tonti ovat vähän yli euron neliö, mutta täällä ihmiest myöskin ovat erittäin uteliaita, jopa postinkantaja juoruilee ympäri kyliä, kuka saa mitäkin postia. Ihmisluonto ei täällä ole yhtään sen kummoisempi kuin kaupungissakaan, eli se välittäminen on oikeasti uteliaisuutta ja pahantahtoisuutta, kateutta.Kun tilaisuus tulee muutan mielelläni johonkin pieneen kaupunkiin.

täällä on kyllä kivoja homelääviä pikkuisen korjattuna myynnissä=) ja muista, että osa porukasta luulee, etteivät mitkään lait koske heitä, kun asutaan maalla..

ja tulin aikoinaan tänne pääkaupunkiseudulle opiskelemaan ja jäin. Nyt on alkanut pikkuhiljaa mitta täyttyä kun palkka ei riitä mihinkään, asunto on surkea pikku koppi ja naapuri käy hermoille.



Olenkin nyt tuolta kesämökkipaikkakunnalta Euran liepeiltä etsinyt nyt itselleni ja perheelle tietysti sellaista pesää mihin voisi jämähtää niin, että kasvattaisi omat perunansa ja koittaisi elää muutenkin niin luomusti kuin vain mahdollista. Toivoa sopii että lapsetkin viihtyisivät. Työpaikan suhteen en ole turhan ronkeli, minulla on kaupallinen ja humanistinen koulutus ja toki toivoisin, että voisin niitä myös käyttää mutta jos ei, niin kelpaa kyllä vaikka siivoojan homma. Jotenkin vain tunnen ääretöntä pakkoa kirjoittaa koko elämä ihan uusiksi. Kuulostaako ihan pöhköltä?



ap

vaikka olen syntynyt Helsingissä ja asunut siellä koko elämäni. Työpaikka jäi kaupunkiin ja taitan päivittäin kahdesti 70 km pätkän. Bensaa kuluu ja välillä on kieli keskellä suuta säiden suhteen, mutta elämä hymyilee. Herään aamulla hiljaisuuteen ja linnunlauluun, ja puutarhatyöt viehättävät vieläkin näin kahden vuoden rupeaman jälkeen, eivätkä "pakolliset" rempatkaan vanhassa talossa ole vielä kasvaneet pään yli ja tehneet lompakkoon pahempia lovia.

Suosittelen"!

olen syntynyt Helsingissä, "Ogelin tyttöjä" ja asuimme mieheni ja monen lapsen kanssa pienessä vuokra-asunnossa Helsingissä, kunnes hoksasimme ostaa n.90km:n päästä synnyinseutua oman tilavamman asunnon, OK-talon.



Helsinkiin jäivät kummit, mummit ja kaverit, mutta etusijalla oli suurempi asunto. Helsingistä ei suurperhe noin vain ostakaan tilavaa kotia, joten katsoimme meille hyväksi tämän muuton.



Helsinkiin pääsee sukulaisia tapaamaan junallakin, ei ollut ongelma pienten lasten kanssa jne.



Olen välillä ollut työssä Helsingissä asti, samoin muualla radanvarsipaikoissa.



Vaikka työmatkoihini on kulunut parikin tuntia päiväsä, koen mielekkääksi matkustaa, sillä viikonloput ja loma-ajat korvaavat viikolla olleen matkarasituksen. Myös keväisin ja alkusyksyisinkin saa oleskella ja touhuta omalla pihalla vaikka ompelukoneella surraten...



Lähikaupunkeihin pääsee amalla autolla, johonkin 10min. ajomatka ja joihinkin 25min. On siten suuret marketit ja tavaratalot saatavilla.



Mieskin jatkoi Helsingissä työssä, hyvät yhteydet moottoritien ansiosta. Asuessamme Helsingissä minulla kului bussimatkaan työhön yhteen suuntaan tunti, sillä bussi kierteli ja pysähteli ennen kuin saavuin Töölöön kotoa, joten kyllä Helsingissäkin työmatka voi kestää.



Täällä pienpaikkakunnalla voin jättää ostoskassin toisesta kaupasta rattaisiin tai pyörään asioidessani seuraavassa kaupassa. Vauvan vaunut voi jättää kaupan eteen, jos vauva vaikka nukkuu, ja ikkunastakin pystyy vilkaisemaan... Koulu on sopivan pieni oppilasmäärältään, jossa ei kuule kirosanoja, joita omassa työssäni Helsingissä 800 oppilaan koulussa kuulin tunnilla huudettavan, käytävillä yleisesti v-alkuisia tytöiltäkin ym.



Tietysti aina voi olla seassa muutamia huonokäytöksisiä, mutta tuli mieleen ero tähän kylämme kouluun. Pienessä paikkakunnassa on omat hyvät puolensa, asutaan onnellisina.

Omakotitalonkin saisi alle 100 tuhannella eurolla, rahaa säästyisi ja elämänlaatu lisääntyisi. Mutta mistä se työpaikka? Se tässä nyt sitten eniten hiertää vastaan.

myös pienemmät palkkatulot, joskin ne elinkustannuksetkin on pienemmät. Et saa pk-seudun palkkaa ja maaseudun kiinteistöhintoja.

ja uutteran työnteon tuloksena meillä on ilonamme hiljaisuus, linnunlaulu, puutarhatyöt ja rempat vanhassa talossa 10 minuutin päässä Kampista Espoon puolella. :D Täällä on koti, työt ja ystävät ja viihdymme hienosti.

Työpaikan suhteen en ole turhan ronkeli, minulla on kaupallinen ja humanistinen koulutus ja toki toivoisin, että voisin niitä myös käyttää mutta jos ei, niin kelpaa kyllä vaikka siivoojan homma. Jotenkin vain tunnen ääretöntä pakkoa kirjoittaa koko elämä ihan uusiksi. Kuulostaako ihan pöhköltä?

ap

ei se noin ihanaa tule olemaan ja jostain Eurasta et humanistin tutkinnolla mitään duunia tule saamaan, et edes siivoojan työtä, varsinkaan ympärivuotisesti. Kersat eivät välttämättä viihdy ja koulut saattaa olla lakkautusuhan alla.

Muuttaisitte nyt lähemmäs joko Tamperetta tai Turkua tai edes Poria, niin on jotain mahkuja duuniinkin. Mansen lähettyviltä alkaa maaseutu 30km päästä ja sitä riittää.

työpaikat ulottuvilla ja motaria pitkin pääsee.