Lue keskustelun säännöt.
Näkökulma "nuoret vs. vanhat äidit" keskusteluihin OV
03.07.2009 |
Että ennen maailma oli erilainen:
* Mentiin nuorina töihin, siis ihan pikkulikasta vahdittiin lapsia, autettiin heinätöissä, tehtiin kotihommia (-->ei pesukoneita, ei puolivalmisteita jne. --> rankkaa hommaa)
* Ei ollut autoja eikä välttämättä edes suksia/polkupyörää jne. pitkiä matkoja piti kävellä kouluun jne.
* Lääketiede ja hoidot eivät olleet niin kehittyneitä, moni sairaus mikä nykyään on hoidettavissa/lääkittävissä aiheutti kipua/vammoja jotka vaikuttivat läpi elämän
* Maailma oli pienempi, nykyään kouluttaudutaan pidemmälle,eli eletään opiskelija elämää, matkustellaan, jne. sen sijaan että mennään nuorina naimisiin, raadetaan raskaassa työssä pienestä pitäen ja saadaan lapsia nuorina.
Joten tämän päivän nelikymppinen ei ole vanha vert. esim. äitinsä/isoäitinsä.
Moni nelikymppinen näyttää nuoremmalta mitä on, sillä elämä ei ole niin raskasta mitä ennen, kroppa kestää paremmin, harmaat hiukset saa värjättyä ja ei ole mummokoodia mihin pukeutua vaan voi käyttää samaa paitaa mitä parikymppiset näyttämättä hassulta.
Eli elämänlaatu on parantunut, ennen muutettiin suoraan kansakoulun jälkeen kotoa miehen kanssa asumaan -kärjistäen- mutta nykyään muutetaan kotoa pois opiskelija asuntoon jne. ei suinkaan kotoa suoraan miehen luo.
Ainoa mitä oli "odotettavissa" oli naimisiin ja lapsia tekemään, harvalla oli mahdollisuuksia tai edes toiveita muusta...!
Nykyään asiat ovat erilailla, miksei vaikka lähtisi yliopistoon ja viettäisi välivuotta Intiassa joogaamassa kun siihen on mahdollisuus...? Miksei lykkäisi sitä lasten saamista hieman kun on niin paljon mitä kokea? Se maatalossa tai tehtaassa raatanut nainen ei tiennyt paremmasta, ei ollut mahdollisuutta matkustella pitkälle, ei kunnon ehkäilysä saatvailla, ja sosiaalinen paine pakotti välttämään vanhanpiian kohtaloa. Nykyään on erilailla.
Kommentit (3)
Minulle viikko etelässä oli liikaa, tahdon pysyä Suomessa. En halua mennä Intiaan joogaamaan, siellä on kuumaa, ei uskalla syödä mitään ja on inhottavia ötököitä ja saa omituisia tauteja. Ei kiitos.
Entä jos tykkään "raataa maatalossa" ja haluan nimenomaan kokea äitinä olon, perheen kasvattamisen ja sen maatalon? Sehän on kuitenkin kokemus myös, eikös vaan ap?
Miksi olisin halunnut jäädä vanhaksipiiaksi vaikka se onkin hyväksyttyä. En pitäisi siitä. Olen aina tiennyt haluavani paljon lapsia ja aloittaa nuorena.
Ja ne lapset ei estä minua menemästä yliopistoon, jos sen haluan tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kenenkään tarvitse tehdä asioita joita ei halua, pointtini oli se että sinulla on VAPAA TAHTO tehdä sellaisia VALINTOJA jollaisia itse haluat.
Sinun äidilläsi, mummostasi tai iso-isoäidistä puhumattakaan ei ollut niin paljoa vaihtoehtoja kun sinulla!
Tarkoitin sitä, että ei kannata ajatella että nelikymppiset nykyään olisivat niin vanhoja mitä aiemmin ovat olleet, sillä maailma on muutunut:)
Ja sinä olet tehnyt taatusti paljon sellaisia valintoja elämässäsi mitkä eivät ennen olleet mahdollisia (tai ainakaan suotavia) ehkä olet selvinnyt synnytyksestä hengissä lääketieteen kehittymisen vuoksi, tai olet elänyt avoliitossa ennen avioliittoa, tai pystynyt vaikuttamaan siellä maatalossa omaan työmäärääsi hankkimalla lypsykoneen, tai ehkä olette lisänneet tilanne tuottavuutta vuokraamalla naapurin papan pellot viljelysmaiksenne tmv. sen sijaan että tekisitte taksvärkkiä torppareina.
En ole kiitollisuudenvelassa nykyisille nelikymppisille mistään.