Lapsesta kirjoitetut lausunnot itkettävät

Onko syynä joku fyysinen vamma tms.?

Siis ikävää mutta totta on se että jos asioita kaunistelee vähänkään tai kirjoittaa edes neutraalisti, ei saa Kela tukia tms. Kaikkeen todetaan vain "no tehän pärjäätte ihan hyvin" eli sikäli mitä hurjemman kuuloinen lausunto sen paremmin saatte sen mitä pitää.



Muista että ne ovat vain lausuntoja ja diagnooseja juuri kyseisistä asioista, ne EIVÄT ole lapsesi luonteenkuvauksia tai elämänkertoja.

Hänellä on tutkittu neurologisia ja motorisia ongelmia. Nyt (eskari-iässä) ne ovat alkaneet helpottaa ja ihanaa sinänsä, lapsellani on selvästi lahjoja piirtämisessä! On ollut aivan mahtavaa, että lapsi osaakin jotain yhtä hyvin tai paremmin kuin muut ikätoverinsa keskimäärin... ei siis ole tuomittu olemaan aina se huonoin ja kömpelöin porukassa!



Terapeuttienkin näkemykset vaihtelee ja nyt nekin on alkaneet mennä "miellyttävämpään" suuntaan. Silti epikriisien lukeminen saa surulliseksi edelleen...

kun tulette surullisiksi. Mutta lääkäreillä ja terapeuteilla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin kirjata asiat juuri niin kuin ne ovat. Muuten he syyllistyisivät ammattitaidottomuuteen ja virkavirheeseenkin. Lisäksi, jos lääkäri tai terapeutti vaihtuisi, seuraavan pitää tietää lapsenne asiat todellakin juuri niin kuin ne ovat, jotta pystyy sitten jatkamaan terapiaa, josta lapsennekin hyötyisi.



Turha ajatella, että niitä lausuntoja ilkeyksissään kirjoiteltaisiin, eivät ne ole mitenkään henkilökohtaisia. Lääkärin ja erilaisten terapeuttien ammattitaitoon vaan kuuluu kirjata potilaastaan kaikki havainnot ja tutkimusten tulokset aivan justiinsa niin, kuin ne sattuvat olemaan.

yksityisellä sektorilla. Jos olette varoissanne, kannattaa ehdottomasti viedä yksityiselle tutkimuksiin. Parhaimmat eivät todellakaan työskentele kunnan palveluksessa ja se todellakin näkyy.

Mutta itse kuitenkin kirjaan lausuntoon AINA myös lapsen vahvuuksia, joista voi olla hyötyä esimerkiksi hoidon kannalta. Ja aina tällaisia vahvuuksia löytyy, ja harvoin niitä tarvitsee etsimällä etsiä :)



Voimia teille ap ja 2, ja aurinkoista kevättä!

Mun poikaa on tutkittu viimeiset 3 vuotta, ja aina vaan tulee paha mieli papereita lukiessa... Enkä todella ajattele, että lääkärit ym pahalla lausuntojaan näpyttelee, kyllä mä tiedän, että ihan oikeassa ne on. Silti se tuntuu pahalta... Nyt muksu on lähdössä syksyllä eskariin ja mua niin hirvittää, että mitä siitä tulee...Ei tosiaan ole oppinut asioita muiden tahtiin, eikä osaa esim piirtää kolmiota tai neliötä, tai kirjoittaa nimeän, tai tunnista edes värejä saati numeroita. Surettaa hirveesti poitsun puolesta, ja noiden lausuntojen lukeminen vaan pahentaa tätä fiilistä.

kerran jouduin vaatimaan terapeutilta uutta lausuntoa, koska alkuperäisessä kaikki asiat oli kirjoitettu niin positiivisesti, että sai ihan väärän kuvan lapsesta.

kyllähän minä sen tiedän, että miksi ne lausunnot on tuollaisia, ei siitä ollutkaan kyse ainakaan minun kohdallani... Silti niiden lukeminen tuntuu pahalta. Ja olen kyllä täytellyt noita kelan vammaistukihakemuksia ja tiedän ettei niihin kannata laittaa ensimmäistäkään positiivista sanaa tai jää tuet saamatta.



-6-

lääkärit ja kuntouttajat kirjoittelee niitä kuntaa ja kelaa varten, että te saisitte niillä lisää kuntoutusta ja tukea lapselle (hoitotukea, kuntoutusta, avustajaa jms) ja se nyt vaan onnistuu parhaiten, jos niissä papereissa lukee kaikki mahdollinen, mitä on vialla - eikä juuri korosteta hyviä puolia. Niin tää byrokratia vaan toimii. Tottakai ne on ongelmakeskeisiä.



Se on silti ihan eri asia, että SINÄ - ja kyllä ne lääkärit ja kuntouttajatkin - tiedätte että lapsessaon paljon hyviäkin puolia ja paljon on opittu. Se vaan, että jos niistä kovasti kertoilee vaikka kelalle niin kela äkkiä toteaa, että no sittenhän kaikki on hyvin ja sulkee rahahanat jalopettaa kuntoutuksen.