Inhoan parhaan kaverini kahta lasta. Tämä vaivaa minua kovasti. Onko kukaan kokenut vastaavaa?

Tuskin pidät kaikista aikuisistakaan. En ymmärrä ajattelutapaa, jossa kaikista lapsista on pidettävä,koska lapset ovaty ihania. Kaikki eivät ole!

En minä ainakaan pidä kaikista aikuisista ja lapsista. Työskentelen lasten kanssa ja joistakin sitä vain pitää enemmän kuin toisista. Toisista todellakin harmittelee, miksi en ole samanikäinen heidän kanssaan, koska uskon, että silloin me olisimme ylimmät ystävykset.



Jokaisesta voi kuitenkin löytää hyviä piirteitä ja päättää pitää näistä piirteistä, vaikka koko henkilöstä ei pitäisikään. Niin myös lapsista. Onko mahdollista, että ne piirteet, joista et pidä ystävässäsi, ovat korostuneet lapsissa?

toinen on jotenkin "vastenmielinen". Hirveätä sanoa noin lapsesta, mutta hänessä on jotain kovin luotaantyöntävää. :(

Niin mäkin. En välitä parhaan kaverini lapsista. Toinen lapsista on hyökkäävä päälle päsmäri, ja ilmaisee itseään karjumalla. Ei kovin viehättävää.

viikon kuusivuotiaan poikansa kanssa ja ei voi sanoa kuin huh. Meillä on suuri perhe ja säännöt tietysti sen mukaiset. Ystävätär asuu yksin poikansa kanssa, molemmat voimakastahtoisia ihmisiä ja poika suvun ainoa lapsi. Lapsi käyttäytyi todella huonosti; löi, huusi, vei lelut muilta, raportoi koko ajan äidilleen mitä muut lapset tekivät...



Omat lapseni ovat ihan normaaleita natiaisia, eivät siis mitenkään keskivertoa rauhallisempia tai kiltimpiä. Tämän vierailun jälkeen omat lapsukaiset tuntuivat kyllä superhelpoilta enkeleiltä.



Ystävätär ehdotti ensivuodeksi yhteistä lomareissua jonnekkin ja mietin kyllä mielessäni että ei ikinä, loman tarkoitushan on kaiketi rentoutua...

tämän selittämättömän vastenmielisyden salat kun joku purkaisi auki! itse olen nimittäin ollut joillekkin sukulaisille SE lapsi, jossa on jotain selittämätöntä vastenmielisyyttä.



Mutta tietäkää, että lapsi vaistoaa sen, tajuaa viimeistään aikuisempana kun murrosikä alkaa hellittää.

varmasti kohta huomaat että he ovatkin hyvin rakastettavia lapsia. Jumala antaa rakkauden heitä kohtaan.

Lapsi käyttäytyi todella huonosti; löi, huusi, vei lelut muilta, raportoi koko ajan äidilleen mitä muut lapset tekivät... i]

Tässä on erityisen kurjaa se, että lapsessa itsessäänhän ei ole mitään vikaa vaan aikuisissa ja kasvatuksen puutteessa. Miten lapsi osaisi käyttäytyä jos ei opetata =(. Ja tietysti sitten ihmisten inho kohdistuu siihen lapseen, vaikka oikeampi osoite olisi se äiti joka on jättänyt lapsen kasvattamatta. Epäreilua lasta kohtaan mutta niinhän se tietysti menee =/

vähän sama ongelma. En saa mitään "yhteyttä" miehen veljen 1v tyttöön! Lapsi jotenkin vaan ärsyttää minua, vaikka periaatteessa siihen ei ole mitään syytä! Haluaisin ihastella ja tykätä hänestä, mutta se ei tunnu luonnistuvan millään. Ei vaikka näen häntä melkein päivittäin. Pelkään että joku joskus huomaa nuivan suhtautumiseni. En haluaisi tuntea näin mutta minkäs teet.

jos kaverisi kuitenkin kasvattaa lapsiaan, niin heistä varmaan sukeutuu ihan ok tyyppejä ajan myötä.



Mutta voi myös olla, että tämä lasten kasvatus on asia, joka jakaa ja erottaa teidät ystävinä.

josta kehtaan kyllä täällä sanoa että en niin hirveästi välitä hänestä vaikka en tietenkään näytä sitä hänelle.



Pojan vanhemmat eivät ole mitään siistejä. Paskaa siellä sun täällä ja lapset myös kamalan likaisia ja haisee järkyttävälle.

Vaikka eihän se ole lapsen vika mutta jotenkin ällöttää ja sitten kun se on sellanen suupaltti jota ei jaksaisi kuunnella. (siis se poika)

mä en voi sietää ystäväni lasta. Mä luulen että vika on mun päässä, koska silloin oli lapsettomuushoidot kriittisimmässä kohdassa, tai meinas järki lähteä päästä ja sitten toinen vaan ilmoittaa nyt olis hyvä hetki lapselle, alle kk päästä sanoo tein testin aamulla, oli plussaa ja kohta oli nyytti kädessä. Sitä seuras liian läheltä raskautta ja meni pinna.

Lapsi on kaunis tyttö, joka on lahjavaatteilla puettu pojan vaatteisiin, jotka ovat täynnä pysyviä likoja, paikkoja jne, vaikka isällä on varaa ostaa koppa kaljaa joka toinen vkonloppu + polttaa ketjussa.



En tiedä, alkaa puistattaa aina kun näen tytön. Ja tietenkään ei ystäväni tiedä mitään enkä usko että olisin sitä ikina mitenkään näyttänytkään, toivottavasti en.

Kaverini on maailman ystävällisin ja herttaisin, mutta hänen ainoa lapsensa on käytökseltään kammottava. Syy lienee lepsu curling-kasvatus. Tuntuu hölmöltä kun mieheni kanssa joudumme komentamaan tiukkaan sävyyn poikaa, ja vanhemmat käyttäytyvät tyyliin "älä viitsi Nico-Petteri-kulta kaataa niitä vauvan vaunuja".