Nolottaa! Itkin "iso"pomolleni puhelimessa. Työpaikalla on aika vaativaa,sekä asiakkaat että

Selkeästi sinulla on empaattinen esimies (siis se ylempi), kun kerran soitti saatuaan viestisi. Kyllä hän ainakin ymmärtänee tilanteen ja tekee parhaansa auttaakseen.



Ja kantelusta. Jokaisen pitää voida hyvin työyhteisössään ja jos olet kerran yrittänyt kaikkesi parantaaksesi työolojasi, niin kyllä minusta tämä oli ainoa oikea ratkaisu.



Tsemppiä!

Jos työilmapiiri on huono, niin siihen pitää tehdä muutoksia =etsiä ratkaisut jotta kaikilla on hyvä olla töittä ja hommat luistavat. Huono työilmapiiri syö myös tulosta ja aiheuttaa kustannuksia...! (Lisääntyneet sairaspoissaolot, työpaikanvaihtamiset jne.)



Hyvä että asia tulee puheeksi:)

kuunneltiin, se on hienoa asia. Ole tyytyväinen, tästä varmasti seuraa parempaa.

Eihän siitä olisi mitään tullut jos et olisi puhunut, vaan kärsinyt ja masentunut.

Mielestäni hoidit homman hyvin. Ole ryhdikäs ja rauhallinen kun asia tulee esille työporukassa. Pidä kantasi äläkä epäröi.

Ei itkeminen ole vaarallista. On ihan ok, että itkit esimiehelle. Huonompi juttu olisi ollut, jos tilanne olisi purkautunut jollekin asiakkaalle... en tiedä mitä työtä teet, mutta työyhteisön asiat on hoidettava työyhteisön sisällä. Muuten tilanne purkautuu hallitsemattomasti ulkopuolisille tahoille ja työteho laskee.

Minä itkin kerran toimistolla kaikkien nähden, kun hermo paloi niin pahasti. Se nolotti, mutta ei kuulemma haitannut. ;)

Kyllä niille on kerrottava, jos työpaikalla on ongelmia. Jos lähiesimies ei osaa kuunnella, eikä viesti mene perille, niin sitten on kerrottava sitä ylemmälle tai työterveyshuollolle (jälkimmäinen näistä fiksumpi kohde). Itse olen ainakin ihan tyytyväinen, jos joku alainen välillä luottaa minuun niin paljon, että tulee oikeasti puhumaan työongelmistaan. Ja olen luottamuksen arvoinen. Mutta missään nimessä en ole ajatustenlukija. En voi tietää miltä jokaisesta tuntuu tai mitä kukakin toisilleen puhuu tai tiuskii tai ärsyttää muuten työpaikalla. Me emme ole kaikki samanlaisia, joillekin pienikin tiuskaus on vakavan masennuksen alkulähde, jotkut eivät ole asiasta moksiskaan. Esimiehen tehtävä on huolehtia työviihtyvyydestä. Mitä lie se sitten onkaan, joskus puututaan "uhrin" herkkähipiäisyyteen, joskus kiusaaja laitetaan kuriin, yleensä tämä tehdään työterveyshuollon avustukselle. En näet ole myöskään mikään pyskologi, se löytyy työterveyshuollosta.



terv. 10v esimiehenä

Minun oma esimieheni harrastaa työpaikkakiusaamista. Hän ei myöskään välitä mistään muusta kuin omasta urastaan ja kokee kaikki muut uhkaksi. Muutenkin henki yksikössämme katastrofaalinen.



Joten tiedän kuinka paha olo voi olla.



Varoitan sinua kuitenkin nykypäivän kammottavista realiteeteista:



- Jos ylempi esimies on tyypillinen johtajatason mies, hän pitää sinua heikkona ja sitä kautta uhkana yritykselle

- Saat itkuisen naisen leiman, jonka koetaan omaavan heikon paineensietokyvyn. Se vaikuttaa tuleviin tehtäviisi.

- Hän todennäköisesti puhuu asioistasi ja tunteenpurkauksestasi kahden kesken oman esimiehesi kanssa, jolloin toteavat em. asiat.

- Itse menin työterveyshuoltoon itkien puhumaan unettomuudesta, burnoutista ja työpaikkakiusaamisesta. Työterveyslääkäri katsoi minua ja sanoi: Nuku yön yli niin kyllä se siitä. Apua ei saanut. Eikä sairaslomaa tai lääkkeitä. Tunsin itseni vieläkin nöryytetymmäksi.



Toivon todella että työyhteisönne on kehittyneempi kuin meidän pörssiyhtiömme.

Me emme ole onneksi rahan kanssa tekemisissä, joten suhtautuminen on ehkä sen takia vähän "inhimillisempää". Tuo esimieheni ainakin puhelimessa kannusti ja antoi hyvää palautetta, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos sitten lähiesimieheni kanssa puhuvat yhdessä ja toteavat ettei minulla pää kestä vaativaa työympäristöä..... ahdistaa. ap

Minun oma esimieheni harrastaa työpaikkakiusaamista. Hän ei myöskään välitä mistään muusta kuin omasta urastaan ja kokee kaikki muut uhkaksi. Muutenkin henki yksikössämme katastrofaalinen.

Joten tiedän kuinka paha olo voi olla.

Varoitan sinua kuitenkin nykypäivän kammottavista realiteeteista:

- Jos ylempi esimies on tyypillinen johtajatason mies, hän pitää sinua heikkona ja sitä kautta uhkana yritykselle

- Saat itkuisen naisen leiman, jonka koetaan omaavan heikon paineensietokyvyn. Se vaikuttaa tuleviin tehtäviisi.

- Hän todennäköisesti puhuu asioistasi ja tunteenpurkauksestasi kahden kesken oman esimiehesi kanssa, jolloin toteavat em. asiat.

- Itse menin työterveyshuoltoon itkien puhumaan unettomuudesta, burnoutista ja työpaikkakiusaamisesta. Työterveyslääkäri katsoi minua ja sanoi: Nuku yön yli niin kyllä se siitä. Apua ei saanut. Eikä sairaslomaa tai lääkkeitä. Tunsin itseni vieläkin nöryytetymmäksi.

Toivon todella että työyhteisönne on kehittyneempi kuin meidän pörssiyhtiömme.

(kadehdittavan) mukava ylempi esimies. Voi kun mullakin olisi, mulla kaksi itseni yläpuolella olevaa pomoa eivät oikeasti edes tajua mun työtehtävistä juuri mitään ja vaikea on mistään puhua. Kollegat pystyvät auttamaan töiden suunnittelussa tms., mutta esimiesten tuki on olematonta.



Olen myös itse toiminut aiemmin esimiehenä ja kausittain/projekteista riippuen nytkin. Joku tässä edellä kirjoittaneista oli tosiaan oikeassa, että kannattaa ottaa vaikeat asiat esille, esimies ei välttämättä niistä tiedä! Jos hän sinun tapauksessasi suhtautui noin empaattisesti, niin tuskin kannattaa jännittää...

Ja sitten vielä valitetaan palkasta ...

mä oon itkeny töissä vaikka miten monta kertaa, ja kaikki työkaverit on nähny mut itkemässä samoin ku kymmenet asiakkaat. Pari kuukautta sitten pillahin itkuun kun yks asiakas sano että normaalisti oot ilosempi. Eipä kukaan siitä kassajonosta enää sanonukaan sitten mitään, tosin en sitä kassaa kovin montaa minuuttia auki sen jälkeen pitänykään. Tuon lisäks oon itkeny kehityskeskustelussa, kahvihuoneessa, hyllyjen välissä, tupakkapaikalla, pukuhuoneessa, vessassa... Ei taida työpaikalla semmosta paikkaa ollakaan missä en olis itkeny. Joo, herkkä oon.