Lue keskustelun säännöt.
Millä eroon epätyydyttävästä suhteesta?
03.07.2009 |
Myönnän olevani rakkauden kerjäläinen. Olen roikkunut tässä miehessä jo kolme vuotta. Hän on kohdellut minua välillä tosi kehnosti (ei vastaa puheluihin, pettää lupaukset yms.) Toisaalta taas välillä on erittäin herttainen. Eli on myös osaltaan "koukuttanut" minua. Järjen tasolla tiedän ansaitsevani parempaa kohtelua, tunnetasolla roikun edelleen hänessä, kuvittelen voivani saada hänet kuitenkin rakastamaan itseäni. Olen todella uupunut. Rehellisesta sanoen, haluan vain vapautua hänestä. En tiedä miten. Ymmärtääkö kukaan?
Kommentit (10)
Itsetunto-ongelma minullakin. Terapiatkin käytynä. Säälittävää tämä todellakin on. Roikkua miehessä, joka välillä kohtelee huonosti, eikä halua sitoutua :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että puhelin käteen. "Terve Pertti. Kuule se on sillä lailla, että mä en jaksa tätä meidän juttua enää. Lopetan tämän suhteen. Olen kyllästynyt sun pompotteluun. Laitan sulle sun avaimet kirjattuna kirjeenä enkä halua sua enää nähdä, jätä mut rauhaan. Älä edes soita. Hyvää loppuelämää" Ja sitten hommaat uuden salaisen puhelinnumeron.
Noin se menee, lue vaikka tuosta jos et muuten sanoja keksi.
Ihan oikeesti kunnon suhteessa jokainen päivä on sellainen kuin teillä on nuo hyvät päivät. Ja jokainen ihminen on niin hyvä, että ansaitsee saada kunnon kohtelua suhteessaan.
Minäkin olen joskus tuon tyyppisen suhteeseen toivoni laittanut. En onneksi joutunut kovin pitkälle siinä. Mutta kokemuksesta voin sanoa, että tekin kun olette tuosta irti päässeet ja joskus olettei aivan oikeassa tasavertaisessa suhteessa, niin silloin ihmettelette, että mitä ihmettä te tuollaisessa kyykyttäjätyypissä oikein edes näitte.
Eli tuollainen mies vaan osaa käyttää teitä hyväksi, ja kun mies huomaa, että harkitsette eroa, niin se osaa taitavasti vetää juuri oikeista naruista niin, että päätättekin jäädä. Kunnes tulee taas seuraava epätoivon hetki, ja taas mies tekee juuri oikeat liikkeet.
Rohkeasti irti vaan. Sen kun teette, niin parempaa on luvassa.
En tarvitse salaista puhelinnumeroa, koska minähän roikun miehessä. Ei mies minussa. Eli kun lopetaan yhteynpidon, niin hän ei minuun yhteyttä ota. Eikä ketään saa muutettua eikä itseään rakastamaan. Tiedän aivan hyvin sen. Jokin minussa vain roikkuu..
En tarvitse salaista puhelinnumeroa, koska minähän roikun miehessä. Ei mies minussa. Eli kun lopetaan yhteynpidon, niin hän ei minuun yhteyttä ota. Eikä ketään saa muutettua eikä itseään rakastamaan. Tiedän aivan hyvin sen. Jokin minussa vain roikkuu..
että kun katkaiset välit, hän tekee kaikkenksa saadakseen sinut takaisin ja hetken kaikki on täydellistä taas. Älä lankea siihen ansaan, hyvässä suhteessa ei ole tarvetta leikeille (kuten tuo välillä kohtelee hyvin, välillä huonosti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...ollut jo vuoden ja kolme kuukautta! enkä enää ymmärrä itseäni ollenkaan. Mies myös kohtelee usein huonosti ja sitten kun mulla on mitta täys, niin meillä onkin taas ihana viikonloppu ja perun kaiken...
Ihan sairasta. Järki sanoo yhtä ja sydän toista. Mä haluun niin eroon tästä, mutten silti osaa toimia. Järjenvastaista!!!
miten mies toimisin, jos pistän pelin poikki. Alan epäillä, että hänellä on jotain häikkää (todella) pääkopassaan. Monesti sanoo, että pitää minusta, mutta ei kykene olemaan ja sitoutumaan. Minussa ei kuulemma mitään vikaa vaan hänen omassa päässään. Mies sanoo näin. Ok, voi olla. Pitäisi vain ymmärtää, ettei minun tehtäväni ole häntä parantaa vaan parasta olisi hakea hiukan "terveempi" mies.. Alan pikkuhiljaa oivaltaa tämän meidän suhteemme kuvion monimutkaisuuden ja syyt siihen. Konkreettinen lopettaminen vielä tekemättä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrän ettei tästä suhteesta tule mitään pidemmän päälle..silti en osaa päästää irti.
En ymmärrä, en tosiaan ymmärrä!
Olen ollut vastaavassa suhteessa myös.
Itsetunto lienee yksi avainsana- sun pitäs panostaa siihe, arvostaa itseäsi ja miettiä tarpeitasi. Mulla on ollu tosi huono itsetunto, kanssa kaikkea yrittänyt. Eräänä päivänä tajusin, että elämä ei ole ikuista, yhtään päivää ei ole hukattavana ja päätin että arvostan itseäni tästä lähtien joka ainoa päivä, ja teen vain sellaisia asioita jotka tekevät mulle hyvää. Usko tai älä- tämä päätös on toiminut. Pääsin irti suhteestakin kun tämän päätöksen jälkeen hyvin selvästi näin, miten raukkamaisesti hän kohteli minua. Mielenkiinto loppui samantien.
Älä siis odota että toinen hylkää sua, PÄÄTÄ että olet paremman arvoinen. Tunteitaan ei ole pakko seurata, välillä on hyvä käyttää JÄRKEÄ. ja sitä on heti käytössä kun vaan arvostaa itseään.
Mtyös näkökulman vaihto autaa, kun on riippuvainen, määrittelee itseään koko ajan toisen kautta; mitä hän antaa, odottaa jne. Kun rupeaakin määrittelemään asioita itsensä kautta huomaa mitä itse haluaa ja voi antaa, odottaa..
Yksikertaista; elämä on rajallinen, päätä arvostaa itseäsi ja katso maailmaa omien tarpeidesi, ei muiden odotusten kautta.
mutta ymmärrän kyllä. Itsellä melkein sama tilanne, vaikkakin kestänyt "vasta" vuoden. Aina kun teen päätöksen riuhtaista itseni irti, mies tekee jotain mikä saa miut taas perääntymään päätöksestäni. Säälittävää, enkä ees tajua miks toimin näin, yleensä ei oo ollu tapana olla läheisriippuvainen tai muutenkaan riippa :S Itsetunto-ongelma luulen ma, mutta vittujakos sille ny sit tekee.