Mä en ymmärrä mitä tapahtui... :'(

ap

Mies puhui vastaavista asioista ja myös naimisiin menemisestä. Kaiken piti olla täydellisesti, mutta yhtäkkiä hän sitten vain ilmoitti, että "suhde ei ole tasapainossa"! Siis täh, hänhän se oli noita juttuja puhunut ja kumpikin oltiin käsittääksemme rakastuneita, mutta nyt yhtäkkiä minä "ahdistin" häntä. No, myöhemmin paljastui, että tällä miehellä on lukuisia vastaavia juttuja... Rakastuu rajusti ja sitten homma lässähtää nopeasti jonkun pikkujutun takia. Uskon, että miesystäväni jätti minut oikeasti siksi, koska löysi jonkun uuden "uhrin"...

Olen vaan sitä mieltä että miehet on valehtelevia sikoja, ite olen todella pettynyt entisen mieheni käytökseen ja niin paljon olen kuullut samanmoisia tapahtuneen kaveripiirissäni, mitä myös sinulle.



Miesten ajatusten juoksussa ei pysy mukana, ne puhuu ihan mitä sattuu.

Harmittaa vaan, kun mies ei edes vaivvautunut sitten sanomaan mitään. Jätti tilanteen niin kuin auki.



Itse olen kokenut elämässäni niin paljon kaikkia kurjia asioita, ettten jaksaisi enää. Parempi kai olla ikuisesti sinkku...Niin pääsee vähemmillä sydänsuruilla.



Ap

Viimeisellä tapaamisellamme meillä oli tosi mukavaa. Suudeltiin paljon ja juteltiin. Mies kertoi mulle asuntosäästämisestä ja pyysi että miettisin asiaa.



Minä lähdin reissuun vanhempieni luokse ja kun palasin juteltiin viimeksi. Mies halusi tulla luokseni ja sanoi että on ikävöinyt minua.



Sovittuna aikana miestä ei kuitenkaan näkynyt eikä ole vastannut minulle. Eli juttumme on edelleen kesken. Erosta eikä mistään siihen viittaavasta ole ollut puhetta.



Ap

Ystävälläni oli ihana miesystävä ja kaikki meni hyvin.Asuivat erillään ja sitten se tapahtui tuli tietoon että mies onkin ollut naimisissa koko ajan.

eikä asunut kenenkään kanssa... Ja minusta puhui vanhemmilleenkin kun oli mun luona ja ne sattui soittamaan.



Ap

sanonut mitään? Mitä juttelitte/teitte viimeisen tapaamisen tai puhelun aikana? Eikö antanut ymmärtää mitään eroon viittavaa?



Kuulostaa tosi oudolta.

Valitettavasti tässä elämässä ajan kanssa törmää vaikka minkälaisiin miehiin ja ihmisiin, ja ne illuusiot katoavat pikkuhiljaa. Lopputuloksena ihminen on realisti, eli pitää kaikkia potentiaalisina outoina, hulluina, kieroina ja vittupäinä. Eikä siinä ole mitään katkeruutta tms. vaan vain tajuaa, että normaaleita ihmisiä, joiden ajatuksenjuoksusta ylipäänsä tajuaa jotain, on aika vähän. Ja mieluummin on yksin kuin jaksaa uudelleen ja uudelleen tapauksia, joissa lopputulos aina jonkinsävyinen MITÄ VITTUA tuon tyypin päässä liikkuu? :)

Mulle kävi juuri noin, kaikki oli hyvin ja minä leijuin rakastuneena seitsemännessä taivaassa. Yhteisen lomamatkan (joka oli mielestäni ihana ja poikaystäväni sanoi jatkuvasti samaa) tämä äijä paukauttaa, ettei hänestä taidakaan olla meidän suhteeseen. JUMALAUTA, sitä tippui korkealta ja kovaa. Sen jälkeen oltiin on-off suhteessa vuosi ja se oli yhtä helvettiä. Tajusin vihdoin, ettei tämä mies pysty elämään arkea. On kivaa rakastua, mutta ei rakastaa. Aina löytyy joku uusi ihastus joka kantaa puoli vuotta eteenpäin kunnes tulee arki ja pitäisi ihan oikeasti välittää toisesta. En voi muuta kuin jakaa sympatiaani sinulle. Ei ole kiva tunne eikä se edes heti helpota. Ei edes pitkän ajan päästä. Mutta mentävä on, kaipa se tästä.