Saako teillä lapsi viedä toiselta lelun kädestä?

Mitä muuten olette mieltä tästä: tuttavaperheen äiti kieltää 2 v lastaan ottamasta lelua toisen kädestä, mutta lapsi ottaa silti. Äiti kehottaa antamaan takaisin, lapsi alkaa huutaa. Äiti sanoo toiselle lapselle " no hei, sähän voit leikkiä tällä toisella lelulla" ... Mun mielipide on, että tällä systeemillä lapsi oppii vaan tasan sen, että hän saa mitä tahtoo ja muut sen mitä jää. Äiti toimii sanojensa mukaan näin, koska on raskaana eikä jaksa kuunnella esikoisen kiukuttelua.

En jaksa väittää pyhästi että koskaan minun lapseni ei ota mitään kenenkään kädestä (1,5 v). Tällä hetkellä hän on iässä että haluaa KAIKEN mitä muilla on. Joskus annan lasten selvittää sotkunsa keskenään (omani pienin pihan lapsista ja ainoa tyttö vs. kolme poikaa), joskus puutun ja sanon että ei saa ottaa.



Hyvin lapset osaavat näköjään keskenäänkin selvittää. En viitsi enkä halua olla koko ajan päällepäsmärinä. Sitten puutun, jos meinaa mennä riidaksi.



Sanon myös jos joltain pienemmältä vierailevalta tähdeltä yrittää ottaa lelua, tai jos toinen selvästikään ei halua antaa.

Mut jos toinen on itsensä puolustamisen sijaan opetettu tukeutumaan vanhempiinsa, niin eihän se sitten onnistu.

Tietenkään ei saa ottaa lelua kädestä ja se kielletään ja annetaan lelu takaisin sille jolta lapseni on sen ottanut. (lapsi 1v9kk) Tietenkin tulee tilanteita myös toisin päin, eli lapseltani viedään lelu kädestä. joskus puutun siihen ja joskus en. Mielestäni lasten on myös opittava siihen että aina ei ole aikuinen puolustamassa heitä vaan joskus on itsekin pärjättävä. Aina ei leikkiminen ole kovin oikeuden mukaista, joskus joku ottaa lelun eikä anna sitä takaisin. Ei mahda mitään, eikä lapset siihen kuole vaikka niitä joskus kohdellaan epäoikeuden mukaisesti.

Toki voit olla oman lapsesi nykyisestä käytöksestä ylpeä, mutta palataanpa asiaan uudelleen, kun hän on muutaman vuoden vanhempi ;)



t. eräs, jonka ylikiltti lapsi tuli uhmaikään vasta 4-vuotiaana (kummasti alkaa tulla toleranssia muidenkin temppuilulle, kun huomaa ettei kaikki johdukaan kasvatuksesta)

eli lapsiparka tuntuu usein jäävän ihan alakynteen, kun olemme suurella vaivalla saaneet ex-hiekkisterroristin opetettua siihen, että toisten kädestä ei saa viedä tavaroita, joten ei sitten enää vie, mutta ei myöskään osaa puolustautua, jos toiset vievät häneltä.. eli yllättävän monet vanhemmat eivät tunnu huomaavan tilanteita, joissa heidän lapsensa vie lelut muilta, ja siinä sitten tosiaan tällaiset " paremmin kasvatetut" jäävät helposti alakynteen.. eli ojasta allikkoon meillä. Pitää vaan kai yrittää opettaa, että omia leluja saa kyllä puolustaa ja pyytää takaisin, jos toinen vie..

Ja kaikista eniten ärsyttää vanhemmat jotka sanoo, että eihän lapsi vielä 1- vuotiaana ymmärrä. Joo ei ymmärräkkään. Mutta minä olen kieltänyt aina jos lapsi ottaa toisen kädestä. Siis siitä lähtien kun on yrittänyt toisen kädestä ottaa ja lapsi on silloin reilusti alle 1-vuotias. Siitähän se pikkuhiljaa oppii. Joidenkin mielestä tähänkin on vissiin jokin ikäraja. Että sitten kun lapsi on 3- vuotias voidaan ruveta kieletämään asioita. Siihen asti tehköön ihan mitä huvittaa!

Todella raivostuttavaa juuri tuollainen kun omalleen opettaa että toisten kädestä ei saa ottaa ja sitten tulee nämä äitien kullan nuput jotka saa tehdä mitä haluaa, kun eihän ne ymmärrä! Koska ei se pieni ymmärrä sitäkään mikis hän ei saa ottaa toiselta mutta toiset saa ottaa häneltä.

eikä tee mitään mikä kielletään, vaikka olisi yrittämässä.

Ei toki muista myöhemmin kovin hyvin, ja salaa voi tehdä jotain kun mä välttää, mutta kyllä ymmärtää kun kielletään.





(off topic)

Tuntuu et lapsista tulee liian nössöjä jos joka asiasta komennetaan. Tarhassa ja koulussa on ryhmät täynnä niitä " huonosti" kasvatettuja lapsia, jotka sitten rökittää näitä " nössöjä" kuitenkin mennen tullen. Siispä suosittelen että jotain kandee kattoo läpi sormien. Lapsen pitää oppia myös pitämään itse puolensa! Niin karulta kuin se kuullostaakin.

Minä siis opetin pojalleni vauvasta saakka, kuinka tulee olla. Ja olin hyvin iloinen, kun hän näytti tottelevan. Alakynteen jääminen hyvän käytöksen vuoksi oli meillekin tuttua.



Uhman tultua kaikki muuttui lähes yhdessä yössä. Kasvatus on pohjalla, mutta lapsen oman olemuksen muuttuessa aiemmalla toiminnalla ei ole juurikaan merkitystä, vaan tilanne pitää ottaa haltuun uudelleen.



Tahtoo vain sanoa, että ei tällaiset asiat pelkästä kasvatuksestakaan ole kiinni. Ja että tilanne voi tosiaan muuttua koska vain, vaikka pitkään näyttäisi, että lapsi on kuin herran enkeli :)

mutta mitäs jos esim yksi lapsi pitää kolmea lelua joilla ei leiki yhdelläkään, vaan pitää vaan kädessä, tai leikkii vaan yhdellä (ja muita leluja ei vaikkapa ole), eikä suostu antamaan toiselle lapselle lelua? Saako silloin ottaa kädestä? En minä ainakaan silloin kiellä lastani ottamasta yhtä lelua. Ensin täytyy tietenkin pyytää kauniisti. (siis en nyt tarkoita puistoolosuhteita, vaan esim jos kyläillään toisten luona)

Aika hyvin on mennyt oppi perille, ettei saa ottaa toiselta lelua tms.

Tilanteessa jossa toinen lapsi on ottanut omaltani lelun ja hän ottaa sen sitten takaisin itselleen, en katso sitä pahalla. Lapsihan vaan pitää puolensa. Muutoin ei saa mennä ottamaan tavaroita toisten käsistä. Hyvin on sisäistänyt nämä säännöt. Ikää reilu 3v.

Ei tietenkää saa, pitää odottaa vuoroaan. Jos joku toinen muksu ottaa lelun meidän muksujen kädestä ja omat vanhemmat eivät huomaa/välitä, käyn itse huomauttamassa ystävällisesti lapselle, yleensä toimii.

Äitinsä mielestä siinä ei ole mitään väärää, koska pienempi ei ymmärrä vielä jos joku ottaa kädestä. Herää vain kysymys mitä hänen tyttönsä ymmärtää,kun on näin aina saanut tehdä. Niinpä, hän luulee, että se on täysin oikeutettua ja yrittää tätä myös isompien kanssa.



Ja henkilökohtaisesti mua ärsyttää, kun vanhemmat sanoo tuon " lapsi ei vielä ymmärrä" sekä " se nyt vaan on tuossa iässä" ... Silloin ei oteta vastuuta lapsensa käytöksestä mitenkään. Toki pieni lapsi ei ymmärrä, muttei koskaan sitä opikaan, jos aina saa tehdä tuon selityksen varjolla.

paremminkin määrään lapsen palauttamaan.