Miksi ihmeessä olet puolisosi kanssa yhdessä?
Kommentit (23)
saisin valita uudelleen. Toisaalta meillä on ihanat lapset. Mutta avioliitossa pysyn kun olen kerran niin luvannut. En ole onneton, välillä vain tuntuu että olisi melkeinpä ihan sama kuka tuon miehen tilalla on.
Terv. miehen sotkuja siivoava, masentunut äiti :(.
oten en mä sitä kenellekään muulle anna.
Vierailija:
Eikä tietty haittaa sekään, että titteli käyntikortissa on komea ja perhe-elämämme on sellaista, että myös minun on ollut mahdollista hankkia näppärä titteli itselleni.
...ei ikinä minua halunnut. Niinpä tyydyin tähän ns. kakkosvaihtoehtoon, joka on kyllä ollut ihan hyvä valinta.
Välillä mietin miksi ylipäätään rakastan miestäni, mikä hänestä tekee rakkuteni arvoisen. Kyllähän meillä välillä ihan hauskaa on ja seksikin sujuu, mutta ei mieheni ole elämänimies...
Viimeksi tänään itkin hänelle sitä, kun minulla on paha olla eikä hän edes lohduta. Mies ei sanonut sanaakaan, antoi minun vollottaa niin kauan että aloin yökkimään. Tuli kyllä erittäin selväksi, että kumppaneita emme ole enää :(.
jos minulla ei häntä olisi, olo olisi ihan puolikas. Me pidämme lasten ohella toisistamme huolta. Viihdymme toistemme seurassa. Luotamme toisiimme.
Naimisissa 17 v.
Se on myös mun lasten isä, hyvä sellainen. Ja mä saan siltä hyvää seksiä, ihan hauskakin se on.
En uskalla lähteä tässä nyt asiaa tarkemmin miettimään. =/
Ja hän minua. Olemme hyviä ystäviä ja seksi on täydellistä. Tietysti on sitten nämä yhteiset lapset ja talo ja autot ja firma...mutta niitähän meillä ei olisi ilman tätä rakkautta. Yhdessä ollaan oltu 19 vuotta.
toisekseen ei ole mitään isoja ongelmiakaan. Olisi sekä lasten kannalta että taloudellisesti tyhmää erota. Mutta kyllä rakkaudentunteet on haihtuneet aika ohuiksi...
Yhteisiä arvoja
Yhteisiä mielenkiinnon kohteita
Yhteinen omaisuus
Meillä viihdytään yhdessä, meillä on yhteisiä unelmia ja meillä on ihana perhe. Siinä on syitä ihan riittämiin. Jos 2 ihmistä rakastaa toisiaan ja viihtyy toistensa kanssa niin tietysti sitä ollaan yhdessä.
En oikeastaan tiedä. Ehkä kiintymys ja lapset. En oikein tällä hetkellä ole varma, onko suhteessamme aitoa rakkautta.
...ja se nauraa mun jutuissa oikeille kohdille. Plus että sillä on komeat hauikset ja samperin hieno luonne. Onhan se joskus vähän neuroottinen, mutta ei se haittaa, kun se on muuten niin täydellinen. Isänä, aviomiehenä ja unileluna. Eikä tietty haittaa sekään, että titteli käyntikortissa on komea ja perhe-elämämme on sellaista, että myös minun on ollut mahdollista hankkia näppärä titteli itselleni.
Me ollaan vain niin hyvä tiimi. Ja vielä toinen maininta niistä hauiksista.
suorastaan rupesi kateus vaivaamaan, huoh...
No se on tämän tarinan huono puoli. Oltiin kumpikin niin humalassa tavatessamme, ettei muisteta sitä kunnolla. Aamulla vain todettiin, että jaa päivää, taidettiin harrastaa yöllä seksiä. Ja koska kumpikaan ei muistanut siitäkään mitään, sovittiin, että se oli varmaan ihan sairaan hienoa ja naurettiin päälle. Tästä sitten huomattiin, että kappas, me vielä nauretaankin samaan aikaan ja nyt sitten ollaan naimisissa ja mietitään, että mitäs, kun lapset kysyy, että kuinka te äiti ja isä tapasitte. No, opiskelijabileissä.