Yrittäjät tai yrittäjien puolisot:

Yrityksen perustamisen suurimpana motiivina oli nimenomaan PERHE! Toisen leivissä tein sesonkikausina jopa 12-14 h/vrk töitä kuutena päivänä viikossa (juu, työaikalailla voi pyyhkiä p****ttä) väliportaan esimiehenä.



Toinen motiivi oli raha. Tienaan nyt osa-aika yrittäjänä ja kotiäitinä _nettona_ (kun ei tartte maksaa hoitomaksuja lapsista, eikä työmatkakuluista tartte huolehtia) enemmän, kuin kokopäiväisesti toisen leivissä.



EN KADU PÄTKÄÄKÄÄN! Vaikka on tämä yrittämisen ja perhe-elämänkin yhdistäminen välillä haasteellista.

Motiivina oli nimenomaan joustavat työajat ja perhe. Ajattelin etten voinut lähteä toisen leipiin kun työajat ovat yleensä sen 8-16. Lisäksi työmatka on n. 30 km.



Mä teen nyt töitä n. 6 h/4-5 päivää viikossa. Vähän vaihdellen. Joskus teen jopa 8 h, joskus vain 3 h.



Mun lapseni ovat kyllä hoidossa, mutta vain 3 pv/viikossa, loput hoidamme miehen kanssa vuorotellen.



No toki usein teen töitä myös viikonloppuisin mutta se on pieni hinta tästä kaikesta.



Tienaan ihan ok näihin työaikoihin nähden. Jos paiskisin töitä normaalisti tienaisin erittäin hyvin!

Siis mitä alaa " yritätte" ?

Eikä toisenkaan leivissä pääse sen helpommalla.

Ehkä se on myös elämäntapa, jossa lapset kärsii ikävä kyllä.

että mitä teette 2 ja 4? Minulla tulevaisuudessa melkeinpä ainut vaihtoehto työskennellä kotona. Mies yrittäjä, tekee pitkää päivää ja minulla tulisi työmatkaa niin paljon, että lasten hoitopäivät venyisi kohtuuttomasti. Täytyisi siis vaan keksiä jotain, mitä voisi kotoa käsin tehdä. Ap:n kysymykseen sen verran, että jos olisin tiennyt mitä miehen yrittäjänä oleminen vaatii, en olisi suostunut. Työn epäsäännöllisyys on todella stressaavaa.

Käteen yrittäjäntyöstäni jää pienehköä palkkaa vastaava summa, ihan riittävästi, mutta miehen tulot ovat sen lisäksi tarpeen, varsinkin tasaamassa tulonvaihtelua. Työskentelen keskimäärin neljänä päivänä viikossa kuutisen tuntia.

Olen kääntäjänä, yllätys yllätys:-)).



Mieheni on kyllä myöskin yrittäjänä osan vuodesta, silloin tekee aika pitkiä päiviä, MUTTA yrittää kyllä pitää ne n. 9 h pitkinä. Käy myös välillä silloin syömässä kotona. Ja voi esim. tulla kotiin siksi aikaa kun käyn itse lääkärissä tms. Eli hänenkin työnsä on joustavaa. Kunhan tekee työn niin on pääasia.



Mieheni ei ole tehnyt viikonloppuisin töitä sen jälkeen kun meille tuli lapsia. Hyvin on päätöksensä pitänyt! Aikaisemmin lähti kyllä myös usein lauantaisin töihin.



Sitten kun hänellä ei ole sesonkia niin hän on paljonkin kotona. Siksi pystymmekin hoitamaan lapsia aika paljon kotosallakin.

Meillä miehen työpäivät ovat yleensä aina yli 12 tuntia. Joskus on ollut töissä melkein vuorokauden putkeen. Työskentelee usein myös lauantaisin. Lomia ei juuri ole, viime kesänä taisi pitää viikon. Lisäksi pitää juosta kaikenmaailman kissanristiäisissä. Riippuu tietysti mitä yrittää, mutta meillä ainakin on nyt aika rankkaa kun lapset on pieniä. En tiedä helpottaako sitten kun ne vähän kasvaa. Parisuhteelle ei kyllä juuri jää aikaa, mikä tietysti stressaa entisestään.

Tienaako miehesi hyvin kun noin pitkiä päiviä tekee? Toivottavasti, koska muuten on kyllä turhan suuri uhraus, perhe-elämä kärsii varmasti!

Vielä ei tienaa mitenkään erityisen paljon, sen verran kyllä että minä voin hoitaa lapset kotona ja voidaan asua mukavasti. Muutaman vuoden päästä toivottavasti jää käteen vähän enemmän. Työmäärään nähden palkka on kyllä ainakin vielä liian pieni.

Minä olen kotiäitinä. Ihan hyvin mies tienaa ja meillä upea talo, josta vielä lainaa jäljellä. Lomaa pidetään 2-3 viikkoa vuodessa. Mies työskentelee suurimmaksi osaksi kotoa käsin, joten helpottaa myös minun arkeani. Olen tyytyväinen. :)

kaksi pientä ja kaksi jo melkein aikuista. Alkutaival yrittäjänä on ollut todella raskas. Alituinen huoli rahojen riittämisestä ja homman pyörittämisestä. Välillä tuntuu, ettei voimat enää riitä. Yksin vastaan kaikesta (tosin kiireaikaan kaksi osa-aika myyjää ja kirjanpitäjä hoitaa kirjanpidon). Alkuinvestoinnit nielivät niin paljon rahaa, että ensimmäiseen kahteen vuoteen en saanut itse palkkaa lainkaan, mikä veti perheen talouden tosi tiukoille. Nytkin palkka on huonompi, kuin mitä saisin ollessani vieraalla töissä. ja vaihtelee kuukausittain, huonoina kuukausina ei paljon itselleen pysty palkkaa nostamaan. Mies käytännöllisesti katsoen pyörittää perhettä oman päivätyönsä lisäksi. Minulla työpäivät noin 10 tuntisia. Sunnuntait yritän pyhittää täysin perheelle. Yrittäjyys vaatii hyviä hermoja, suosittelen todellakin tarkkaan harkitsemaan varsinkin pienten lsten ätejä lähtemästä tälle tielle.

On eri asia jos on sen alan yrittäjä että pitää pitää jotain puljua pystyssä joka päivä ja mennä sinne konkreettisesti klo 8-17. TAI jos esim. myy jotain omia palvelujaan ihmisille tai yrityksille ja pystyy vähän joustamaan työajoissaan.



Yrittäjänä oleminen voi olla todella vapaata mutta onhan se myös sitovaa. Mutta mikäpä työ ei olisi?



Toisaalta en itse enää vaihtaisi takaisin ja menisi ns. vakityöhön IKINÄ!



t. 4

sikamaisen vähän töitä hyvällä palkalla (keskimäärin 4-5h päivä). Toisaalta vapaata tulee kyllä pidettyä melkein aina kun tekee mieli ja loma-ajat voi tietenkin pitkälti valita itse. En menisi enää toiselle töihin vaikka siitä maksettaisiin mitä.

Täällä kuljetusalan yrittäjän vaimo, tai no itsekin olen yrittäjä kun yhdessä firman omistamme.

Minä olen kotona,hoidan paperi hommia jne..lapsia kolme 2-8 vuotiaita.

Mies töissä viikossa n.60-70 tuntia, kiireaikoina enemmänkin.

Palkka on hyvä, mutta työmääräkin on aivan valtava!!! Mun palkka on taas törky hyvä:) siis varsinaiseen työntekoon nähden.



Lomaillaan muutama viikko vuodessa,käydään etelässä jne..Mutta perusarki on mun harteilla ja mies painaa tienpäällä. Ja meillä on myös 10 ulkopuolista kuljettajaa, mut silti mies painaa itsekin hulluna töitä..Hullun hommaa tää mun mielestä on,mut elämäntapahan tää vissiin jo on.

Kahdeksalta lähtee ja kuuden paikkeilla tulee kotiin. Ei kauhean paha. Lauantait on myös töissä, tosin päivä on silloin lyhempi, n. kuustuntinen.

ja kyllä on kannattanut, ei muuten olisi rikastuttu. Ei ikinä tavallisilla palkkatuloilla pääsisi tällaisiin tienesteihin, vaikka korkeakoulutus onkin.

On myös talvet lauantaisin töissä 4-5 tuntia. Lomaa pitää 2-3 viikkoa vuodessa, sairaslomalla on kerran viidessä vuodessa yhden päivän. Teki joskus aikanaan ihan mielettömiä päiviä ja rahaa tuli, mutta sitten vei hukka yrityksen lamassa ja nollasta aloitti uusiksi. Nyt haluaa pitää toiminnan pienenä -> vähemmän stressiä, ei tarvi miettiä työntekijöiden palkkoja ja velkaa ei ole. Tosin eipä sitä rahaakaan enää tule kuin normaalin palkansaajan verran. On hänelle kyllä elämäntapa. Ei pystyisi menemään mihinkään vieraalle enää.

Mies edelleen yrittäjä, työpäivät on todella pitkiä. Nykyään alkaa olla niin että miestä ei kotosalla näy niin kauan kun maa on sula. Eli toukokuusta joulukuuhun. Talvella myös töitä mutta ei läheskään niin paljon.

Viikonloppuisin kyllä vähemmän, ja sunnuntaisin minimin, eli n. 5 tuntia. Käy päivällä kotona syömässä. Mua nuo suuret työmäärät eivät haittaa, sillä niiden kanssa oon mennyt naimisiin. Kun näin on ollut alusta asti, niin ei tarvi ollenkaan pohtia mitään vaihtoehtoja, kun niitä ei ole. Toki joskus mietin, että miten " helppoa" on niillä, joilla mies on joka viikonloppu vapaalla.



Kun lapset oli pieniä, niin mies supisti toimintaa niin, että ehti olla enemmän kotona. Se olikin aivan loistava juttu, sillä esikoinen kärsi vuoden koliikista ja minä olin aivan puhki.



Yksi huippuasia on joustavuus. Jos mulla on jokin meno päivällä, niin yleensä pystytään järjestämään niin, että mies on lasten kanssa sen aikaa. Tai jos sairastun, niin mies voi lykätä joitain töitä eteenpäin ja ottaa enemmän vastuuta lapsista.