Teini tilittää
Olen -90 syntynyt elokuussa 18 vuotta täyttävä tyttö. Olen seurustellut melkein kolme vuotta 19-vuotiaan poikaystäväni kanssa, syksyllä on tarkoitus muuttaa yhteen asumaan. Minulla on ollut aivan kamala vauvakuume 14-vuotiaasta asti, ja se koko ajan pahenee. Poikaystäväni haluaa lapsia myös. Itse haluan lapset nuorena. Olen kuitenkin pitänyt järjen päässä, ja ainakin lukion käyn ennen lapsia. (2010 vuonna valmistun)Syön e-pillereitä, mutta joka kuukausi kun kuukautiset alkavat itkettää. Siinä taas yksi mahdollisuus vahinkoon mennyt. Tässä on oikeesti tosi vaikee pitää päätä kylmänä ja ajatella järkevästi, varsinkin nyt, kun kaksi itseni ikäistä kaveriani ovat synnyttäneet tämän vuoden puolella esikoisensa, ja tavallaan heidän tilanteensa koko ajan huutaa korvaani että " katso nyt, tuossa sinäkin voisit olla. Kyllä sitä pystysit siihen!"
Kaikilla muilla mun ikäsillä tutuillani on haaveita ja suunnitelmia, että mitä opiskelevat lukion jälkeen, mitähaluavat tehdä, minne haluavat matkustaa, mutta minun ainoa haaveeni on olla äiti. Urahaaveeni on olla kotiäiti (tiedän toki, että käsitykseni kotiäitiydestä on varmaan ihan värä, ja varmasti muuttuu paljon sitten kun tilanne on ajankohtainen).
Toisaalta kaiken tämän odotuksen edelle on noussut pelko: Entä jos en koskaan voikaan saada lapsia?
Äitini kärsi ensimmäisen lapsensa jälkeen 11 vuotta lapsettomuutta, kunnes keinohedelmöityksestä tuli mahdollista, tämän jälkeen isoveljeni sai alkunsa hoidolla, ja isoveljen jälkeen minä normaalisti.
Tämä lisää entisestään pelkoani lapsettomuudesta. Mitä minä sitten teen elämälläni, jos en voi saada lapsia? Adoptio on tietysti mahdollinen, mutta ainakin nyt koen tosi tärkeäksi, että saisin kokea myös sen raskauden ja lapsen elämän aivan alusta saakka.
Nyt te kaikki sanotte, että olen vielä lapsi ja stressaan turhia ym. tiedän sen, mutta se ei auta oloani yhtään.
No, tulipa tilitettyä, mutta sehän auttoi:)
Kommentit (17)
niihin tukiin on oikeutetumpi, kun on niitä ensin vähän kustantanut itsekin, eli maksanut veroja ja ollut yhteiskunnan vastuullinen jäsen. On huono lähtökohta jos heti itsenäisen elämän alkumetreillä heittäytyy yhteiskunnnan elätiksi. Eli eläkeläiset ovat tukensa ansainnet, työttömiä taasen voidaan epäillä lusmuiksi, varsinkin 18 vee työttömiä.
Minulla pillerit aiheuttivat tuollaisen " vauvakuumeen" , olin yh ja miestä ei minkäänlaista edes ajatuksissa. Lopetin pillerit niin loppui kuumeilukin. Halusin vain kertoa, että näinkin voi olla.
Tuossa iässä ilman koulutusta mahdollinen työ on todella pienipalkkaista, ja lisäksi on opiskeltava 8 tuntia päivässä+ omalla ajalla monta tuntia. Jotta pärjäisi ilman tukia, olisi käytännössä nukuttava 4 tuntia, ja muuten oltava töissä ja koulussa. Toki minäkin käyn töissä, mutta mahdotonta edes ajatella, että oikeasti pärjäisi omassa asunnossa niukastikin eläen palkalla.
ap
muuttuvan jos sinulla olisi lapsi?
Se ei ainakaan vähennä rahan tarvetta.
entäs kun lapsi on sen ikäinen että ei tarvitse enää sinua kaiken aikaan eli viimeitsään kouluun mennessä.- Mitä sinä sitten tekisit?
kovin kaksisia töitä et saisi ja opiskeleminen on heti hankalampaa jos kotona on huomiotasi vaativa lapsi. Ja mistä tiedämme, että minkälaiset tukimuodot yhetiskunta tarjoaa parin vuoden päästä?
Tosiasia on kuitenkin se, että valtaväestö vanhenee ja terveydenhuoltojärjestelmä ja eläkejärjestelmä kuormittuu entisestään ja työssä käyviä veronmaksajia on yhä vähemmän. Silloin jalkoihin jää esim. työttömät, kouluttamattomat lapsiperheet.
Oletko miettinyt, että mitä jos bilekuume tulee kuitenkin? Tai jos se tulee poikakaverillesi? Pysyykö hän silloin tukenasi kun kaverit pyytävät kaljalle ja juoksevat opiskelijabileistä toisiin.
Voisin jatkaa negatiivisten asioiden esittämistä vaikka kuinka pitkään, mutta pointtinani on, että opiskele ekaksi ja hanki sitten lapset. Minä en ainakaan verorahojani halua tuhlata vaan jonkun kotileikkeihin.
Kuten olen sanonut jo niin monta kertaa tssä keskustelussa, EN OLE LASTA TEKEMÄSSÄ!
Halusin lähinnä neuvoja siihen, miten vauvakuumeesta, ja toisaalta lapsettomuuden pelosta pääsisi eroon. En siis tullut kysymään teiltä, että kannattaako minun tehdä nyt lapsi vai ei, koska en ole sitä tekemässä.
Sanoin jo aloitusviestissä, että opiskelen lukion ainakin ensin, ja tähän menee siis yli 2 vuotta. Sen jälkeen tilnnaetta KATSOTAAN UUDESTAAN, eli en välttämätä ole vielä silloinkaan lasta tekemässä.
ap
haaveile vaan, kunhan pidät realiteetit.
No sitten joskus kun lapsi tulee jos on tullakseen niin on ainakin toivottu:)
ap
Ystävät saivat lapsia ja minäkin tahdoin. Kuva äitiydestä ja perhe-elämästä oli todella vääristynyt silloin, ja nyt hieman myöhemmin ajattelen asioista aivan eri tavalla ja tahdon aivan eri juttuja.
Kuitenkin, minä " tein" sen lapsen, ja pärjäsin ja selvisin, vaikka nyt tekisin kaiken aivan toisin.
Kukaan ei voi tietää mikä olisi sinulle parasta ja tuletko sinä olemaan onnellinen missäkin päätöksessä... On toimittava sen mukaan mikä sinusta (ja poikayästävästi jne) tuntuu oikealta ja edettävä tilanteen mukaan.
hanki vähän työkokemusta. Vaikka tekisit lapsen 23-v. olet nuori äiti. Mahdollista lapsettomuutta on vielä turha miettiä.
Millä eläisit jos nyt tulisit raskaaksi? Yhteiskunnan tuella?
Minulla tilannetta vaikeuttaa vielä se, että omat vanhempani ovat vakaasti sitä mieltä, että alle 25 vuotiaana ei lapsia tehdä, ja kunnon ammatit ym. pitää olla myös jne. En haluaisi välejä vanhempiini rikkoa, mutta haluan lapset nuorena. Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi 20--> Sitähän ei voi etukäteen suunnitella, että juuri tuon ikäisenä lapsen saan. Poikaystäväni vanhemmat taas ovat alusta asti toitottaneet, että eivät halua isovanhemmiksi ainakaan kymmeneen vuoteen, ja ovat tehneet selväksi, että mikäli vauva lähivuosina tulee, eivät he halua olla lapsen kanssa tiivisti tekemisissä.
En siis ole nyt lasta vielä " tekemässä" , haluaisin vain päästä tästä kamalasta kuumeesta ja pelosta eroon, jotta voisin oikeasti elää tätä nuoruuttani ym.
ap
Minulla ei ole mitään ongelmaa saada sossusta tukia, saan nytkin tukia, vaikka en mitään itse kustannakkaan. Poikaystäväni käy kuitenkin ihan kokopäiväisesti töissä jne. Mutta kuten sanoin, en ole lasta vielä hankkimassa.
ap
Nyt vain koitat sisäistää sen, että sulal on potentiaalisesti 20 loistavaa vuotta aikaa tehdä vauva. Miksi pitäisi juuri nyt? Kehitä itsellesi matkakuume ja bilekuume ja hauskanpitokuume, ja tiedä että sen jälkeen voit potea vauvakuumetta vaikka 15 vuotta! :)
Tuntuu niin tyhmältä, että vaikka tavallaan tietää että pärjäisi hyvin, niin samalla tietää, ettei vo ivielä hankkia.
Minä tosiaan opeskelen kahtena iltana viikossa koululla 2-4 tuntia, nämä kurssit voi suorittaa etänäkin. Poikaystävä vakituisessa työssä, joten taloudellisesti varmasti pärjäisimme. Minä kotihiiri, eli tykkäisin varmasti olla vauvan kanssa kotona jne.
Minulla on nimet jo keksittynä, vauvanvaatteita kudottuna, kaikki teoreettiset asiat lastenhoidosta selvillä ym. Kuitenkaan en ole esimerkiksi koskaan koskenut vauvaan:) Mulla on semmonen olo, ettei tää oo enää ihan tervettä.. Mutta mä nyt yritän hankkia itelleni vaikka koirakuumeen tai jotain:)
ap
Vierailija:
Minulla ei ole mitään ongelmaa saada sossusta tukia, saan nytkin tukia, vaikka en mitään itse kustannakkaan. Poikaystäväni käy kuitenkin ihan kokopäiväisesti töissä jne. Mutta kuten sanoin, en ole lasta vielä hankkimassa.
ap
sain noin 19 vuotiaana. Koulut jäi kesken eikä nyt ole töitä tarjolla (hain kyllä nyt yhteishaussa kun lapset jo vähän isompia) jos olisin sinä niin odottaisin ainakin sen aikaa että se lukio loppuu, sitten sinulla on edes jonkinnäköinen mahdollisuus päästä töihin/opiskelemaan. Saat edes työttömyystukea (minulla piti olla 5kk työssäoloa että sain edes jotain rahaa)
Niin, minulla ei ole mitään ongelmia saada tukia. Tukia saan nyt, ja tukia saan kun muutan omaan asuntoon, oli vauvaa tai ei. Miksi kaikki maksavat siitä, että sosiaaliturva ja tuet on olemassa, jos niitä ei ole sopivaa käyttää? Kaikki minun tuntemat ihmiset joilla on mahdollisuus tukin, hyödyntävät niitä, enkä näe siinä mitään pahaa. Ja kuten jo olen muutamaan otteeseen sanonut EN ole lasta vielä tekemässä.
ap