Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Useamman äidit, oletteko huomanneet saman:

Vierailija
25.02.2008 |

Kun odotat esikoista, kukaan ei kerro millaista synnytys on oikeasti, et saa kuulla toisten synnytyskokemuksista sillä omasi on vasta edessä.



Kun odotat toista lasta, moni innostuu kertomaan synnytyskokemuksiaan mutta jättää mainitsematta ikävimmät kohdat verenhukasta, repeämisten jälkivaivoista, tulehduksista jne



Kun odotat kolmatta, tutut kertovat sumeilematta myöskin kauheita kokemuksiaan tarkkoine yksityiskohtineen kuinka peräsuoli valui ulos ja repesi kokonaan ja niin pois päin.

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
25.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

miksi naisilla on hirveä tarve kertoa odottavalle äidille kaikki kauhutarinat synnytyksistä. Minä olen kuullut niitä niin esikoista, toista kuin kolmattakin odottaessani. Ovat ikään kuin naisten versio inttitarinoille.

Vierailija
2/12 |
25.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lisäksi varsinkin vanhemmat naiset pelottelivat kuinka jää ainakin viisi kiloa jokaisesta lapsesta ja pissa karkailee aina ekan synnytyksen jälkeen, tissit muuttuu nahkapusseiksi... Niin ei käynyt. Nyt ne samat ei pelottele kun jo tiedän miten asiat menee. Mitä lie sadisteja ovat. En uskonut onneksi kaikkia juttuja, mutta kyllä he saivat minut synnytystä pelkäämään!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
25.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Musta vaan tuntuu että toisessa raskaudessa sitä tuli jo huomattavasti vähemmän kun kait kaikki aatteli että tiedän jo mitä se on eikä tarvii niin kauheesti pelotella.



Ensimmäinen raskaus oli kaksosraskaus ja jo se sai ihmisissä ja lääkäreissä hysterian pelotella minua. Varmasti kaikki menisi päin puuta ja joutuisin hätäsektioon jne.



Mutta kaikki meni loistavasti synnytyksessä, enemmän koeteltiin sitten kuopuksen synnytyksessä.



Itse pyrin siihen että niiden äitien kanssa jotka tietävät mitä se on voi voivotella enemmän, mutta ensisynnyttäjille tapaan vaan sanoa että kivaahan se ei ole, mutta kyllä ihan kestettävissä.

Eikä mulla olekkaan mitään kauhutarinoita kerrottavana kun kummatkin synnytykset ovat menneet hyvin.



Vierailija
4/12 |
25.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä mua peloteltiin urakalla tätä ekaa odottaessa.

Kuinka hirveitä synnyttyksiä on ollut ja miten kamalaa se elämä vauvan kanssa onkaan....

Vierailija
5/12 |
25.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan siivosti ovat kaikki osanneet puhua synnytyksistään minulle. Mitään vaikutusta lasten lukumäärällä ei todellakaan ole ollut. Ehkä sinun tuttusi vastaavat samoin kuin sinä olet puheen aloittanut. Muuta syytä en keksi miksi puhetapa vaihtuisi.



Vierailija
6/12 |
25.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mää ainakin oon kertonu omista synnytyksistä niinkun ne on menny.

En kerro kalavaleita! Tai ole jättäny kertomatta asioita.



Mutta ehkä esikoisen odottajakin on vähän ummikko ja nää tulee luonnollisesti vastaan sitten salissa. Ei sitä oikeesti ajattele kun on NIIIN ihanaa oottaa esikoista että sen pää on miltei 40 senttiä kun mitataan ja sen tarttee tulla pienestä kolosta josta välillä pippelin saaminenkin sisään kuivana sattuu.. :)

Jos mies haluaa tietää miltä synnytys tuntuu niin tunge sormi sen pyllyyn ja sano että se oli vaan 1 sormi, nyt ajattele että tunkisit sinne vauvan pään.



Mutta synnyttäneet naiset yleensä puhuu asiasta suoremmin, koska ei haluta järkyttää sitä joka just on saanu testitikkuun hennon viivan ja elää jossain pilvissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
25.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

molempia odottaessa kyllä tutut kertoivat juuri niistä kauhukokemuksistaan.

Vierailija
8/12 |
25.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta itse en kyllä mitään kamalia juttuja kerro esikoistaan odottavalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
25.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta aivan ihanan rakastettava lopputulos joka kerta!

Vierailija
10/12 |
25.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja mua on moni pelotellut synnytyksellä. " Paras" kaveri muistuttaa vähän väliä, kuinka kamalaa synnyttäminen onkaan ja luonnehtii yksityiskohtaisesti jokaista tuntemaansa vihlaisua. Synnytysvalmennuksen yhteydessä neuvolan th käytti elekieltäänkin kuvaamaan kuinka pahasti paikat voivat revetä ja kuinka pahasti episiotomiahaava voi tulehtuessaan turvota ja revetä pahemmin. Silti odotan avoimin mielin innostuneena synnytystä. En tajua, miksi synnytystä pitää aina niin kovin dramatisoida. Kamala, " epäonnistunut" synnytys ei tee kenestäkään parempaa äitiä eikä liioin huonompaa. Äiti on äiti vaikka synnyttäisi kuinka päin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
25.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

synnytyksiä, siis ei mitään sellaisia kuin täällä jatkuvasti tuntuu olevan joka toisella.

Vierailija
12/12 |
25.02.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Noin minäkin ajattelin ja ajattelen. Kerron niinkun ne on menny, enkä lisää. Joskus ei halua kertoa kamalasti kivuista ja muusta mutta rehellisesti: kätilö oli viimesimmässä synnytyksessä " kuoleman enkeli" kun olin ihan pihalla.. :) Minkäs teet? Sitä joko sanoo miltä se tuntui, tai ei kerro.



Koskaan en ole tavannut naista joka kohauttaa harteitaan, ei se tuntunu missään. Toisaalta, kai sen kuuluukin olla aika mullistava ja erilainen juttu kun ihan tavallinen tiistai?



Ja synnytys PITÄÄ käsitellä. Siitä pitää saada puhua. Niin mulle kätilö sanoi.. Se sun kaveri kokee tarvetta puhua synnytyksestä, tuskin haluaa kiusata sua laakereiltasi.. :(





6