Saako vierasta lasta kasvattaa? Esim omassa kodissa, ruokapöydässä?

meilläkin välillä tuttu tilanne, itse en osaa vierasta komentaa, mutta ärsyttää kyllä huono käytös.

en osaa sanoa.

Toki aina odotan, että omat lapseni käyttäytyvät ruokapöydässä hyvin, ollaan sitten kotona tai vieraissa. Ystäväni tietävät, että olen tiukka ja pitävät sitä vain hyvänä asiana.

Itse en vain ala kinata muiden lasten kanssa. Poistukoon pöydästä, jos ei tarjottu ruoka kelpaa.

että nyt ollaankin meillä ja silloin tehdään niinkuin meillä on tapana. Omassa kotona tehdään niinkuin teillä on tapana. Jos kiukkuilu ruoan pahuudesta olisi jatkunut, olisin poistanut pöydästä.

Vierailija:

että nyt ollaankin meillä ja silloin tehdään niinkuin meillä on tapana. Omassa kotona tehdään niinkuin teillä on tapana. Jos kiukkuilu ruoan pahuudesta olisi jatkunut, olisin poistanut pöydästä.

Sun kasvatus hakee vielä uomiaan. Toiseen ihmiseen ei kannata suhtautua kovin agressiivisesti. Tästä kirjoituksesta paistaa läpi meidän lapset ja muiden kakarat. Lisäksi tässä ajassa kuulostaa pahalta " nyt ollaankin meillä ja silloin tehdään niinkuin meillä on tapana" .

Nostan hattua kaikille niille aikuisille, jotka osaavat olla kohteliaita ja ystävällisiä kanssaihmisiään kohtaan. Sama pätee lastenkasvatuksessa. Koko kylä kasvattaa on hyvä periaate.

ja kerrotte myös vieraille, mitä ne ovat.



Sääntöjen on toki vastattava Suomen lainsäädäntöä, mutta muuten ne ovat teidän tapojenne mukaisia.

lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä - sanonta on unohtunut, valitettavasti nykyään.



tietenkin pitää olla hienotunteinen ja omat vanhemmat sanoo aina viimeisen sanan. Ei pidä olla vanhempana liian herkkähipiäinen. Itselläni on myös lapsia eli en puhu tietämättömyyttäni

Eli pöydässä käyttäydytään,oli oma lapsi tai vieras. Joskus meinaa meno yltyä pöydässä,kun innostutaan kavereiden kanssa,mutta annan kyllä ymmärtää selvästi sekä omien että vieraiden, että meillä ei pöydässä pelleillä.Tuo sun kertoma tapaus on tietysti vähän eri juttu,kun nuo on peruskäytökseen kuuluvia tapoja,et ruoalle ei yökötellä,yms..ja jos nuita ei ole kotona oppinut,voi olla aika haastavaa opettaa niitä kylässä. Mut ehkä lapselle jotain hyvää tarttuu matkaan,jos jaksat aina neuvoa,miten ruokapöydässä käyttäydytään,ei se ainakaan pahaksikaan hänelle ole.

Toimit minusta kuvailemassasi tilanteessa hyvin.



Meilläkin esikoisen (5v) kavereita on kanssa joskus ollut ruokapöydässäkin ja kuvailemassasi tilanteessa olisin tehnyt ainakin seuraavat

- todennut vieraalle, että meidän kodissa on sellainen sääntö, että ruoalle ei öykötellä.

- Kaikki ruoka ei voi olla omaa suosikkia, mutta meidän kodissa on tapana, että kaikkea maistetaan.

- Meillä on sääntö, että ruoan kanssa juodaan maitoa. Jos et voi maitoa juoda, niin saat vettä.



Aika kummallisen mallin se antaisi omille lapsillesi, jos vieraat saavat käyttäytyä ihan miten vaan ja omille on tiukat säännöt.

Ei tarvitse syödä, ole hyvä ja poistu pöydästä, että muilla on ruokarauha.

Mutta, kun vieras on nelivuotias lapsi, joka ei ota meiltä vastaan ohjeita vaan ilmoittaa vaan napakasti, että omassa kodissa teen näin ja näin. Ja lähes kieltäytyy yhteistyöstä. Mitäs sitten?

Omien lasten kanssa tietäisin tarkkaan mitä tehdä, ja lapsetkin osaisivat jo sen ennakoida: jos meillä käyttäytyy pöydässä huonosti, niin saa varoituksia ja lopuksi poistetaan pöydästä jos huono käytös jatkuu eikä kuunnella vanhemman opastusta (esim yököttely jatkuu ja ruoka alkaa lentää lattialle tms).

Mutta saanko minä poistaa pöydästä vierailulla olevan nelivuotiaan? Kuulostaa aika rankalta kasvatustoimenpiteeltä vieraalle lapselle... Toisaalta, jos se on meidän kodin sääntöjä, jotka hänelle kerrotaan... Jaa-a, en tiedä.



ap

Mutta joo, hyvä kuulla etä moni on samoilla linjoilla, että kodin säännöt pätevät. Tilanne meni mielestämme ihan ok, vaikka emme ihan yhtä " rankasti" häntä kasvattaneet kuin omiamme olisimme tuossa tilanteessa. Se vain meitä vanhempina hämmensi, kun nuo peruskäytöstavat olivat mielestämme aika huonot, ja piti purra ihan kieleen ettei koko ajan lapselle huomauttaisi. Ja kuitenkin yritimme ystävällisesti kannustaa syömään, ettei tarvitsis tyhjällä mahalla meillä olla.



ap

mutta meillä on ollut useamman kerran vieraana eräs erittäin nirso ja huonoruokainen (muuten aivan ihana 5-vuotias tyttö). Kyllä minä olen häneltä vaatinut ihan samat jutut kuin omilta lapsiltani.



Ensimmäisen kerran kanssa tuli meillä ruokapöytään ja ilmoitti, että salaattia YÖK: sitä minä en ainakaan syö, keitettyä perunaa HYI: mä en ikinä syö perunaa jne.



Kerroin meidän perheen säännöt ja kas kummaa: kyseinen tyttö on meillä maistanut salaattia, kurkkua ja tomaattia pienet palat ja todennut että ei pidä, jolloin tietenkään ei ole pakko syödä enempää (kotona hänen oma äiti ei onnistu saamaan lasta edes maistamaan). Hän on meillä syönyt pienet määrät viinirypäleitä ja omenaa (kotona ei kuulemma suostu edes maistamaan mitään hedelmiä). Lapsi on meillä syönyt HYVÄLLÄ ruokahalulla uunilohta (kotona ei kuulemma suostu edes maistamaan mitään kalaruokia).



Suurin osa lapsista itse asiassa tottelee vieraampaa aikuista helpommin kuin omia vanhempia (=vieraskoreus), joten hyvin on pystynyt neuvottelemaan nämä ruokatilanteetkin.