Voi itku!

Ärsyttää kaikki mahdollinen ihan järkyttävästi, oikeestaan en edes muista koska olisin viimeks ollu hyvällä tuulella. Jos en rähjää niin itken, hiphei mikä elämä. Mä en tajuu mikä mua vaivaa!



vauvan synnyttyä 4kk sitten kaikki oli mainiosti, mutta pari kuukautta siitä ja elämä ei enää maistukaan samalle..mikä tässä mättää?



Oikein pelottaa herätä aamuisin, kun tiedän että päivästä tulee vähintäänkin kamala kaikille mun lapsille, mulle ja etenkin mun miehelle. Jotenkin oon koko ajan todella vihanen niin lapsille kun miehellekin ja etenkin miehelle. Mua ei tod kiinnosta seksi, halimiset tai mikään muukaan ja tämä ei tosiaankaan ole mulle tyypillistä päinvastoin. Mulla ei ole aiempien lasten syntymien jälkeen koskaa ollut tällasta oloa eikä lapset, mies tai koti ole koskaan mua väsyttänyt (paitsi tietenkin hetkellisesti mikä täysin normaalia). Mutta nyt kaikki tympii, ärsyttää ja en tiiä mikä mulla on. Väsymyksestä tämä ei varsinaisesti voi johtua koska vauva nukkuu yöt läpeensä ja syö max kerran yössä. toisaalta tiedän ettei mies ole tehnyt mitään ansaitaakseen tällasta mutta mä en vaan jotenkin voi tälle mitään, kai me kohta erotaan kun en kestä elämää..



Onko muilla ollu tällasta? koska meni ohi? mistä johtui?



vai olisinko mä vaan kyllästyny mun mieheen ja kotona oloon yhtäkkiä? ei kai, sekin tuntuis oudolta.



eikä tää tekstikään tunnu mun elämältä vaan jonkun toisen..



ois vaan niin paljon helpompi korjata asiat jos tietäis mistä tää johtuu..