Lue keskustelun säännöt.
Miten käyttäydyt sellaisen ihmisen seurassa jonka kanssa on pakko olla tekemisissä, vaikket hänestä pidä?
29.03.2008 |
Itselläni on sellainen tilanne, että monenlaisista asioista johtuen en enää siedä erästä ihmistä. Mutta hän on lapseni kummi ja näin ollen joudumme olemaan tekemisissä.
Kommentit (10)
Tätä noudatan esim. ei-niin-mukavien työkavereiden ollessa kyseessä. Sen muutaman hetken pystyy olemaan kohtelias, vaikka toinen onkin täys pösilö. Sanokaa vaan kaksinaamaseks, mutta tää helpottaa elämää kovasti, välttyy konflikteilta typerien ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme kyllä tekemisissä juuri olekaan. Hyvin vähän.
ap
etkä sähköposteihin. Vaikka olet heidän lapsensa kummi, se ei velvoita sinua olemaan hänen kanssaan tekemisissä.
Katkeroidut vain lisää jos pakotat itsesi olemaan hänen seurassaan.
mm. hiekkalaatikolta alkaen...
periaatteessa hyväksyn ihmiset, mutta TYHMYYTTÄ on vaikea sulattaa- töksäyttelyä, itsekkyyttä, tökeröä käytöstä---
periaatteessa hikkalaatikolle olen mennyt
ja sukujuhllin myös-
en vaan istu kyseisen henkilön viereen
esim. joitakin naapureita ja sukulaisiakin voi löytyä tästä sortista- niiitähän ei voi valita-
eikä työkavereita (ellei ole pomo)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tekemisissä vain välttämättömimmän ja silloin olen kohtelias, mutta tavallista lyhytsanaisempi. Yhden ihmisen seurassa olen vähän ylimukavakin, huomaan, että yritän peittää sitä mitä tunnen.
Hän on aina todella töykeä, ei hymyile, haukkuu muita, huokailee ja valittaa. Inhoan sellaisia ihmisiä. Mutta tätä henkilöä on pakko sietää aika ajoin. Yritän vain päästä tilanteesta pois mahdollisimman neutraalisti. En jaksaisi kuunnella hänen valituksiaan yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus harvoin hän on mukava, mutta useimmiten besserwisser, kiivas luonteeltaan, kertoo aina kaikesta oman mielipiteensä ja kovaa, ei ole kuullutkaan hienotunteisuudesta. Hyväksikäyttäjä. Olen kohtelias hänen seurassaan, yritän peittää että en pidä hänestä, mutta aina jossain vaiheessa keskustelua ärsyynnyn jostain hänen sanomisestaan niin paljon että ärsytys on huonosti peiteltyä. Mutta inhoan konflikteja, joten en ala ilmiriitaan vaikka syytä olisi.
Hän ei epäilemättä myöskään pidä minusta.
En ymmärrä, miksi hän pyysi minua kummiksi, ei varmaan ollut ystäviä. Tämä nainen on kateellinen, kaunainen, lihava, huonosti koulutettu akka. Ei pysty peittämään kateuttaan. Itselläni on asiat hyvin enkä osaa lainkaan eläytyä tämän ihmisen maailmaan. Kunpa en olisi suostunut kummiksi. Lapsikaan ei ole minulle lainkaan läheinen. :(
Ajattelen olevani töissä asiakaspalvelussa ja käyttäydyn asiallisen ystävällisesti. Huomioin vieraan, mutta en kerro hänelle omista asioistani kuin välttämättömimmän.