Onko normaalia?

Jokaisessa miehessä on varmasti jotain vikaa. Täytyy vaan löytää se mies jonka vikoja ja omituisuuuksia jaksaa katsella.

Mä lähdin just tollasesta suhteesta. En saanut edes vessassa käydä, jos miehellä oli joku kaveri kylässä.



Mun ystävien miehiinkin olen tutustunut. En ole heistä ylimpiä ystäviä saanut, mutta voimme hyvinkin istua iltaa yhdessä, autamme muutoissa puolin ja toisin jne.

mutta usein tulee riitaa tuosta samasta aiheesta. Olen vaikkapa baarissa törmännyt mieheni kaveriin ja vaihtanut muutaman sanan.

Mies saa hepulin.



häpeääkö mies minua? pelkää että nolaan hänet kavereiden silmissä? vai voisiko ne kaverit kertoa jotain miehestäni, sellaista mitä mieheni ei halua minun tietävän. Tässä alkaa kaikenlaiset epäilykset heräämään.



mieheni on rehellinen, kertoo aina missä on käynyt ja kenen kanssa jne..

Minä taas saatan unohtaa kertoa, että olen kaupungilla törmännyt johonkin ihmiseen ja mieheni saa tietää asiasta myöhemmin ja saa hepulin. Muka salailen asioita.



siis muuten niin täydellinen mies, mukava,hyvä isä, seksikäs....mutta!



ollaan oltu 8 v yhdessä.



-ap-

en halua erota. Saisiko miestä jotenkin tajuamaan oman typeryytensä?



-ap-

ei tässä muuta neuvoa voi antaa. Yhteiselämänne on juuri sellaista kuin mitä yhdessä sovitte sen olevan. Ei ole mitään yleisiä sääntöjä, jotka käyvät joka suhteeseen.



Mun mielestä kuulostaa kyllä omituiselta. Mulla oli vähän samanlaista entisessä suhtessa: miestä ei kiinnostanut mun kaverit ja omansa hän piti ominaan. Tunsin mustasukkaisuutta, koska kavereihinsa kuului myös naisia ja ex-tyttöystävä. No, entinen suhde siitä meillekin tuli. Ei ollut luottamusta riittävästi. Emme ole nykyään missään tekemisissä keskenämme ja suhteemme päätyttyä mies palasi entisensä helmoihin vähäksi aikaa.