Haaveiletko koskaan rikkaasta miehestä?

seurustelin nuorempana varakkaan miehen kanssa

- ostatti minulla bensansakin treffeillä-

ei minua varten...



...

rikkaudella on AINA hintansa- ja

avioehdon he laittavat kaupanpäälle.

---

ps.

keskituloinen mieheni on ihan ok:)

Ja haaveilee mies itsekin..Kaikki ei vaan voi tienata hyvin (yli 2000¿/kk), ja tällä on pärjättävä. Mutta olisi se ihanaa, kun voisi esim. ostaa lapsille kivaa vaatetta muulloinkin, kuin lindexin alekupongeilla..Jotka tosin ihan kivoja. =) Ja varsinkin itselle jotain! En muista koska olisin itselleni ostanut jotain kivaa.. =(



Toisaalta kyllä näilläki tuloilla pärjää ja matkusteleekin, kunhan vaan karsii muut turhat menot pois. Vuoden päästä olemme maksaneet yhden lainan pois, johon nyt hupenee 300¿/kk ja sen kun saa säästöön, ni aika kiva potti kasvaa vuodessa. =)

ja toteuta haaveitasi? Ei siihen miestä tarvita.

sellainen mies.



Ja tykkään työstäni, se on mielenkiintosta ja antoisaa ja hastavaa, harmi vaan ettei siitä makseta enempää.

Ja koska meillä on lapsia ja asuntolainaa, koen että en voi enää yli 30 vuotiaana alkaa opiskelemaan itselleni uutta ammattia. Ei olisi varaa. -ap

Rikkaat miehet on usein ällöttävän pinnallisia ja todellakin sen rahansa perään...



Itse tykkään enemmän sellaisista vähemmän materialistisista enemmän henkiseen puoleen panostavista.

totuutta kulissielämästä tietää vain harva...

--

esim.

jos rikkaus on ansaittu rahalla ( ei siis perinnöllä)

niin saattaa olla, että vanhemmat tekee ylipitkää työpäivää

- kova hinta rikkaudesta

(lapsista ei puhu tässä kukaan...)



--toki on onnellisia varakkaita

ja arvomaailma kohdallaan

se heille suotakoon

Joskus käy niin helvetisti kateeksi yhtä tuttavaani jolla kävi mäihä ja löysi sekä mukavan että rikkaan miehen. Hänen ei itse tarvitse laittaa tikkua ristiin perheen toimeentulon takia, vaan voi rauhassa ostella melkein mitä huvittaa, matkustella ja " toteuttaa itseään" . Toisaalta suon sen hänelle siksi, että hänellä on ollut rankka lapsuus ja nuoruus ja tietää millaista on olla köyhä. Ei silti, kyllä minullekin kelpaisi pikkasen nykyistä miestäni vähän paremmissa varoissa oleva.

Meilläkin on aika tiukkaa (mies tienaa paljon enemmän kuin minä), mutta me käytämme rahamme varmaan aika erilailla kuin suurin osa väestöstä - me matkustellaan kyllä, mutta vaatteissa pihistelemme (käyn paljon kirppareilla), eikä meillä syödä erityisen hienoja ruokia. asuntomme on pieni, mutta olen siihenkin ihan tyytyväinen. Olen saanut tämän miehen myötä elämääni paljon sellaista, mitä kenen tahansa muun kanssa en olisi saanut.

Ei ole millään lailla elitistinen tai öykkäri, vaan sellainen joka ei arvioi ihmisiä rahan perusteella. Jos näin tekisi, hän ei olisi nainut minua, joka olen köyhä ja vaatimattomista oloista kotoisin.



Minusta ei voi yleistää sen suhteen, että raha välttämättä pilaisi ihmisen, siis että rikas olisi automaattisesti pinnallinen, öykkäri ja snobi. Ne jotka näin väittävät, ovat niitä kateellisia tyhjätasku-miehen itselleen hommanneita joille tällainen yleistäminen on ainoa keino saada tuntemaan olonsa vähän paremmaksi...

Mutta toisaalta, ei se raha sitä onnellisuutta tuo.



Olishan se kiva jos vois noin vaan ostella kaikkea kivaa, eikä tarttis joka jutun eteen säästä pitkään. Mutta näin ainaskin arvostaa sitä mitä on paljon paremmin.



Meilläkin on aika keskinkertaiset tulot, mutta kyllä mekin matkustellaan. Tehdään tällaisia halpismatkoja, eli lennetän halpislentoyhtiöllä ja yövytään retkeilymajoissa ja edullisissa B&B paikoissa. En tiedä onko meillä sen vähemmän kivaa matkalla kun ne jotka ostavat kalliit valmismatkat.



Omasta kekseliäsyydestä ja tarmosta ottaa asioista selvää monesti on myös kiini. Itse vertailen paljon hintoja, tuunaan vanhaa ja uudistan.

Esim. meidän itse päällystämäni vaunut saavat paljon ihailua kun liikumme kaupungilla, olen itsekin aina ihan hämillään miten muutkin huomaavat ne ja kehuvat.



Mutta toki, olishan se helpompaa jos vois noin vaan kävellä kauppaan ja ostaa, sen minkä sillä hetkellä tarvii.

ettei sillä rahalla saa onnea, eikä rahalla voi myöskään ostaa aikaa! Mies tienaa paljon, muttei ole juuri koskaan kotona. Itse en hyödy rahasta mitenkään, sillä mieluummin ottaisin rahan sijasta yhteistä aikaa perheelle. Ja siihen ostelemiseenkin turtuu, mua ei ainakaan enää huvita shoppailu millään tavalla, päin vastoin, ajatukset muuttuu koko ajan " vihreämmiksi" , pois kulutushysteriasta.

Oikeammin siis haaveilen, että juuri minun mieheni ansaitsisi paremmin.

Joskus vaan olen niin kateellinen, kun katselen työkaverien uusia vaatteita ja hiuksia. He tekevät samaa työtä, kun minä ja sillä palkalla ei tosiaan noita kustanneta. Silloin aina ajattelen, että minäkin haluan. Miksi mulla ei ole rahaa? -ap

Ja voin kertoa, ettei se riitä onnellisuuteen...

Tosin en itsekään ole mikään pienipalkkainen. Meidän molempien palkat ovat nousseet huimasti viimeisen parin vuoden aikana (nettoamme yhdessä n. 9000 euroa/kk) ja voin kyllä myöntää, että elämä on muuttunut huolettomammaksi, ainakin talouden suhteen. En silti haaveillut köyhänä opiskelijana rikkaasta miehestä. Raha ei onnellisuutta takaa. Uskon, että olisimme aivan yhtä onnellisia, vaikka tulot olisivat pienet, koska suhteemme on todella hyvä.

Hänkin oli hoitovapaalla, mutta perheidemme tilanteet erosivat tosi paljon.



Ystäni koti oli tosi kaunis ja kun kerran kotona vietti paljon aikaa, hän tykkäsi sisustaa sitä uusiksi. Vaihtui huonekalut ja tuli uudet matot jne. Hän järjesti ruokajuhlia usein ystävileen ja sukulaisileen.

Tekivät keittiö- ja kylppäriremontin hoitovapaan aikana.

Välillä kun miehelläkin oli vapaata, matkustivat koko perheen voimin lomalle.

Ystäväni myös osti välillä siivousaspua, koska pienten lasten kanssa oli niin työlästä siivota. Jne.



Meillä oli hoitovapaan aikan tosi tiukkaa. Yhtään rahaa ei ylimääräiseen ollut. halusin jäädä hoitamaan lapsia kotiin, vaikka se tiesikin tiukkaa aikaa. Kaikki ylimääräinen piti karsi, lopetin lehtitilauksia ja todellakaan mitään uutta ei tullut kotiin. Ei ollut rahaa kestitä ystäviä kalliilla ruoalla, hyvä, että juuri seuraavaan rahantuloon pärjättiin.



ateellinen olin ystävälleni, mutta en kyllä koskaan ääneen sanonut, koska ystäväni sekä miehensä ovat todella mukavia, itse vähävaraisista perheistä kotoisin. Mies on vaan lukenut itseleen hyvän ammatin. Arvostan tälläistä suuesti. Ja todella suon kaiken tuolle perheelle. He ovat tosi mukavia ihmisiä.

Mutta silti, kateeksi pisti...

Eli jos ei ihan älyttömyyksiä haluta, niin rahasta ei ole kiinni toteutus.



Mies on (tuloistaan huolimatta) oikein hyvä, ihanne aviomiestyyppiä sanoisin.

Ei tee rahattomuuskaan! Raha helpottaa elämää, kokeilkaa joskus pärjätä KOKO perhe 2300¿lla kuukausi (kahden aikuisen netto), sitä pois vielä kaikki menot; asuminen(Helsinki), päivähoitomaksut (360¿), lainat, laskut..Paljon jää käytettäväksi?? Ei sillä 500¿lla koko perhe pärjää kuukautta..Menee joka kuukausi miinukselle, kun vika viikko ennen palkkaa pitää höylätä visaa.. =(



t. mukamas keskituloinen..

Valmistuin unelma-ammattiini ja sain äkkiä vakipaikan. Ja mieskin on tyyytyväinen omaan työhönsä ja rakastamme toisiamme.



Nämä mun haaveet on vaan vuosien mukana tulleet. Kun työkaverit ostavat lapsilleen hienointa ja matkustelevat jne ja me ei.

Vasta nyt vuosien kuluttua olen avannut silmäni ja tajunnut, että kyllähän se raha elämän mukavammaksi toisi. Ikinä ennen raha ei ole merkannut minulle paljoa, mutta nyt haaveilen että sitä voisi käyttää miettimättä.

Tyhmyydstä sakotetaan, en ollut nuorena tarpeeksi fiksu ymmärtääkseni pikälle kouluttautumisen tuomia etuja. -ap

mitään keskituloisia ole?! Meillä netto yhteensä n. 4200/kk, pidän meitä keskituloisina.

Vierailija:

Ei tee rahattomuuskaan! Raha helpottaa elämää, kokeilkaa joskus pärjätä KOKO perhe 2300¿lla kuukausi (kahden aikuisen netto), sitä pois vielä kaikki menot; asuminen(Helsinki), päivähoitomaksut (360¿), lainat, laskut..Paljon jää käytettäväksi?? Ei sillä 500¿lla koko perhe pärjää kuukautta..Menee joka kuukausi miinukselle, kun vika viikko ennen palkkaa pitää höylätä visaa.. =(

t. mukamas keskituloinen..