Mistä ihmeestä kumpuaa käsitys, että lapsettomat pitävät vauva-arkea ns. vaaleanpunaisena?

Vaan tätä käsitystä viljellään ahkeraan esim. av:lla.



ap

Vaikka sen " tiesi" niin silti ei tietänyt ennen kuin koki.



Sitten vielä se, että ei moni lapseton ollenkaan käsitä näitä juttuja että jonkun vaimo voi oikeasti olla niin väsynyt ettei " anna miehelleen" . Pitävät tekosyynä. Itse olen ollut niin väsynyt. Myös tälläistä että " miksette pistä sitä hoitoon mummolaan ja tule reissuun kahdestaan" tyyppistä kyselyä on tullut koskien vauvaa, lapsettomilta. Jotenkin yleisoletus on kaikessa että " ihanaa, leppoisaa, mukavaa, vai mitä?" ja sitten ihmetellään kun sen äiti-ihmisen mielestä ei elämä olekaan niin mukavan ihanaa. Luulen että tässä kyse juuri siitä " ymmärtää" mutta ei ymmärrä.

Mitä olen lapsettomia kavereita tässä kuunnellut niin lähinnä menee päinvastoin. Siis näkevät lapsiperheen arjen niin raskaana ja työntäytteisenä että epäilevät selviäisivätkö itse siitä. Osa tykkää ettei edes halua lapsia koska ne rajoittavat niin paljon elämää ja kaikki muuttuu niin raskaaksi.

Nämä " ekasta kierrosta tärppäsi" -ihmiset ovat niitä pahiten vaaleanpunaisissa vauvaunelmissaan eläviä, ja he ehkä pahiten kolahtavat alas pilvilinnoistaan, kun arki iskee päälle. Lapsettomilla se kolahdus tulee jos siinä vaiheessa, kun huomataan, että sitä lasta ei omin voimin saakaan. Lääkärissäkäynnit, tutkimukset, hoidot, henkinen ja fyysinen rasitus... siitä on vaaleanpunaisuus kaukana. Itse kävimme tämän lapsettomuustien läpi ja odotamme nyt esikoista, ja vaaleanpunaisuus ei voisi kauempana olla.

siksi minäkin lykkäsin ja lykkäsin vauvantekoa, koska pidin sitä kamalampana kuin se olikaan.

on myöntänyt yllättyneensä siitä totaalisesta oman ajan hetkellisestä loppumisesta. Sitä ei voi edes ymmärtää etukäteen ja harva muistaa oikeasti jälkikäteen. Ja äiti on vielä synnytyksen jäljiltä sellaisissa hormoonihuuruissa ettei sitä vaan voi ymmärtää ennenkuin sen kokee.