Missä vika, meissä vai kavereiden lapsissa?

ujostutti mennä leikkimään vieraiden lasten kanssa.

Katsos ihmiset ovat eriluonteisia.

lapsilleen, että ne lapset on joka paikassa se keskipiste. Mä en viitti enää kutsua kylään sellasia perheitä, joiden lapset - siis jo lähemmäs eskari-ikäiset - ei osaa hetkeäkään olla poissa aikuisten helmoista.

Meillä tosi ujo nelivuotias, jolla ottaa pitkän aikaa ennenkuin uskaltaa tutussakaan kyläpaikassa lähteä mun helmoista muiden kanssa leikkimään. Nököttää vaan hiljaa sylissä ja tarkkailee tilannetta. Jos valita saisin, niin tottakai soisin, että olisi sosiaalinen ja leikkisi suvereenisti muiden kanssa, mutta kun niin ei vaan ole.

Lapset tosiaan on erilaisia, yritä äiti-ihmisenä ymmärtää se.

Vierailija:

lapsilleen, että ne lapset on joka paikassa se keskipiste. Mä en viitti enää kutsua kylään sellasia perheitä, joiden lapset - siis jo lähemmäs eskari-ikäiset - ei osaa hetkeäkään olla poissa aikuisten helmoista.

ujo lapsena ja jäin kyhnäilemään. Onneksi äitini rivakasti patisti minut vastaväitteitä kuuntelematta muiden kanssa leikkimään. Muuten olisi kyläilystä jäänyt paha mieli kun en itse uskaltanut ja mieli teki kuitenkin leikkeihin mukaan.

ihan samalla lailla kun villeille lapsille opetetaan itsehillintätaitoja, niin sille ujolle voi opettaa sosiaalisia taitoja. Ei tietysti pakko ole, mutta jos haluaa. Ja 4 v. nyt on vielä aika pieni.



Mutta muotoilen siis uudestaan. En jaksa enää kutsua lapsiperheitä, joissa lapset joko niin ujoja, että ovat koko vierailun siinä aikuisten kanssa tai sitten näitä keskipisteeksi opetettuja.



Mun omissa lapsissa on kaikenlaisia tempperamentteja, mutta ymmärtävät kyllä puhetta ja keksivät jotain puuhaa, kun heille sanotaan, että nyt on aikuisten aika jutella omia juttujaan. Aina ei leikit käy yksiin kyläpaikan lasten kanssa, mutta sitten lukevat tai menevät pihaan tai mitä nyt missäkin paikassa voi lapset tehdä.

Mutta musta sitä sosiaalisten taitojen opettamista ei ole se, että pakottaisin nelivuotiaan muiden kanssa leikkihuoneeseen ja vetäisin oven perässäni kiinni.

Sulla olis varmaan joku hyvä kikka kolmonen kertoa mulle, miten sosiaalistan lapseni yhdessä yössä?

Vierailija:

ihan samalla lailla kun villeille lapsille opetetaan itsehillintätaitoja, niin sille ujolle voi opettaa sosiaalisia taitoja. Ei tietysti pakko ole, mutta jos haluaa. Ja 4 v. nyt on vielä aika pieni.

Mutta muotoilen siis uudestaan. En jaksa enää kutsua lapsiperheitä, joissa lapset joko niin ujoja, että ovat koko vierailun siinä aikuisten kanssa tai sitten näitä keskipisteeksi opetettuja.

Mun omissa lapsissa on kaikenlaisia tempperamentteja, mutta ymmärtävät kyllä puhetta ja keksivät jotain puuhaa, kun heille sanotaan, että nyt on aikuisten aika jutella omia juttujaan. Aina ei leikit käy yksiin kyläpaikan lasten kanssa, mutta sitten lukevat tai menevät pihaan tai mitä nyt missäkin paikassa voi lapset tehdä.