Pitkän kotiäitiyden syynä haluttomuus palata töihin?

Jotain positiivista on se että sulla on sentään selkärankaa myöntää että näin on. Sitten sitä vingutaan miehelle kuinka sitä ollaan väsyneitä kun hoidetaan lapsia päivät ja lykätään lapset miehen syliin heti kun hän pääsee ovesta sisään, itse häivytään tietysti kaupungille loppuillaksi...reilua....??

Eli olen jo hiukan vanhempi. EI ole tarvetta päteä enää millään. Mulla on 2 tutkintoa ja kun aika on kypsä ja huvittaa mennä töihin, ni sitten menen. Nyt haluan olla kotona.

RisaMaya:

Työtä vieroksuvia naisia löytyy kyllä tästäkin maasta paljon...

Yksilötasolla ja kansantaloudellisesti. " Työtön makaa kotona" ja " äiti hoitaa lapsiaan" on kaksi ihan eri asiaa.

Olen ollut kotiäitinä piiitkään. Tämä on mieheni ja minun mielestä paras järjestely, koska mies paljon pois työ takia. Nautin tästä työstä ja lasteni hoidosta (joita viisi).

Joskus vain olen joutunut oikein todistelemaan, että a) mies ei minua siihen pakottanut, b) en tee sitä pakoillakseni työelämää ja c) olen todellakin onnellinen. Tämä on ainoa rasittava puoli koko asiassa. Puolivillaiset vihjailut, että eikö työelämä houkuta. Tai etkös jo halua jotain OMAA. Tai että mieskös se teillä määrää kaapin paikan.

kun on vuosia kotona hoitamassa lapsia. Mitä kauemmin on kotiympyröissä, sitä vaikeampi on palata töihin. Sama juttu työttömillä. Kynnys mennä töihin on korkeammalla ja korkeammalla. Löytyy selityksiä jos jonkinlaisia.

töissä, mutta ihan eläkkeenkin takia haluan käydä töissä. Enkä kuitenkaan missään tapauksessa halua enempää kuin kolme lasta. Pidän kyllä työstänikin, mutta kyllä kotona olo kuitenkin on mukavampaa. Tosin haluan myös tienata itse kunnolla rahaa, joten kotihoidontuella olokin vähän tökkii. Siksi olenkin tehnyt myös vähän töitä kotihoidontuen aikana.



Olen lukion opettaja.

Heillä on 5 lasta joista nuorin täytti juuri vuoden. Mamma jo murehtii että " joutuu" mennä 2 vuoden päästä töihin kun mies ei halua enempää lapsia. He ovat riidelleetkin asiasta. Työnteko ei kuulemma voisi vähempää kiinnostaa...

Meillä 3 alle kouluikäistä lasta. Olen ollut kotiäitinä esikoisen syntymästä lähtien, pian 6 vuotta. Tykkään olla kotona ja touhuta lasten kanssa, töihin en kaipaa yhtään. Mulla on paljon muita kotiäitejä kavereina, joiden kanssa treffaillaan päivisin -> lapsille kavereita ja itselle juttuseuraa.



Töihinpaluu ei kiinnosta yhtään. Ensinnäkään sen takia etten halua palata vanhaan työpaikkaani (ei ole tointa, mutta töitä kyllä olisi), enkä ole keksinyt mitä muutakaan haluaisin tehdä. Mutta en halua myöskään aloittaa lasten hoitoon kuljettamisrumbaa ja sitä että näkisin lapsiani iltaisin vain pari tuntia kotitöiden ohessa.



Sitäkin olen jo surrut, että kuinka käy näiden kotiäiti-ystävyyssuhteiden kun väki alkaa palaamaan töihin. Nyt siis ollaan tavattu lähinnä puistoissa ja kerhoissa, ei paljoakaan olla kyläilty toistemme luona. Nähdäänkö sitten enää ollenkaan kun palataan töihin...

Itse olen ollut kotona nyt yhtäkyytiä 3 vuotta, ja olen vielä reilut 2 vuotta (eli kun kuopus on 3v.).



Ei minullakaan ole vakipaikkaa, vaan määräaikaisella olin kun äitiyslomalle aikoinani jäin. Mutta töitä sieltä siis minulle löytyy.



Olen koko ajan nauttinut täydestä sydämestä hoitaa lapsiani kotona, ja pyrin olemaan siihen saakka tosiaan kun kuopus on kolmen.



Nautin hoitaa ja kasvattaa lapsiani, ja todellakin panostan siihen. Suhtaudun kotonaoloon siten , että se on minun työtäni ja työ pitää hoitaa aina kunnialla ja parhaalla mahdollisella tavalla. :)



Mutta oli kyllä mukavaa kun nykyään tuo isäkuukausi, sillä mieheni piti sen ja minä pääsin kuukaudeksi töihin vaihteeksi. Ja olipas piristävää! :)

Mutta kyllä nyt on taas entistä mukavempaa olla kotona. Töihinkin olisi aivan ihanaa jo palata, JOS lapset olisivat isompia.

Mutta töissäkäynti vahvisti sitä tunnetta, että näiden kahden lapsen jälkeen MENEN töihin, ja se haaveissa oleva kolmas saa tulla sitten joskus. Ei putkeen.



Ja kun ei ole edes sitä vakkaripaikkaa, niin suunnittelen jo kovasti että lähtisin hoitovapaan jälkeen opiskelemaan vielä uuden ammatin. Sekin kun on mahdollista.



:)

Kaikkeni tein että en joutuisi.

Nyt nuorin täyttää kolme ja pakko se vaan on. lisää lapsia en kyllä tee sen takia että ei huvita työelämä.



Aikansa kutakin.

Oli ihanaa jäädä lekottelemaan aamuisin kotiin, kun mies meni töihin. Meillä oli hiljaista ja rauhallista. Mutta oli töihinkin monen vuoden jälkeen ihan kiva lopulta palata. Enää en ehkä jaksaisi olla vain kotona. Mutta vaihdoinkin työpaikkaa. Ehkä haluttomuus johtui tyhmästä työpaikasta.

Pikasen samoja mietteitä täälläkin. Olen ollut yhdeksän vuotta kotona ja paluu vanhaan ammattiin ja pätkätöihin ei kiinnosta yhtään. En oikein tiedä mitä tekisin...Kotonaolosta olen nauttinut suunnattomasti ja yhtään ei ole tympinyt vaikka olen hoitanut sairast lasta omaishoitajana joka on aika rankkaa.



Ihan mielenkiinnosta, millä alalla olette? Siis te, jota ei töihinpaluu kiinnosta. Itse olen sairaanhoitaja.

Mutta sitten lähestyi se kuopuksen 3vee päivä ja lapset kahdessa joten oli lähettävä töihin.

Hain lähihoitajana osa-aikatyön ja SAIN =)

Näin ollen lapsilla lyhyet pv:t ja mulla kans, ollaan nautittu siis edellee aamuja kotona, hoitoon vasta n 10 aikaan.

Nyt haaveilen tästä syksystä jo täys päivästä työtä, kun olen omani antanut lasten eteen =)

5,5v kotona ja pehmeä lasku vuoden ajan pkodissa lyhyillä päivillä.

Myös osa-aika työtä voi ja SAA TEHDÄ!

Empä tuossa näkisi mitään pahaa kamalaa väärää. Jos sulle kolmas on ajatus olla kotona vielä niin veikkaan, että hänet kuitenkin tavallaan haluatkin vaikkei mitään sellaista vaaleanpunaista vauvakuumetta olisikaan. Kyllä sen sitten tietää kun stoppi tulee ;) Mulle toinen lapsi oli vähän " haluan kaksi lasta, tehdään nyt sitten" , ei mitään " ah ihanaa tulee vauva jne" enkä koe tehneeni kenellekään mitään väärää. Perheessä hän on luonnollisesti yhtä rakastettu kuin kaikki muutkin. Oikeastaan lastenkin kannalta syysi olla kotona on ihan hyvä. " Pakko hoitaa 3v asti kun niin vain pitää tehdä" ei ainakaan ole yhtään sen parempi. Sulla on motivaatio ja jaksat olla niin ole, ja ihan hyvällä omallatunnolla!

Vierailija:

Pikasen samoja mietteitä täälläkin. Olen ollut yhdeksän vuotta kotona ja paluu vanhaan ammattiin ja pätkätöihin ei kiinnosta yhtään. En oikein tiedä mitä tekisin...Kotonaolosta olen nauttinut suunnattomasti ja yhtään ei ole tympinyt vaikka olen hoitanut sairast lasta omaishoitajana joka on aika rankkaa.

Ihan mielenkiinnosta, millä alalla olette? Siis te, jota ei töihinpaluu kiinnosta. Itse olen sairaanhoitaja.

Saat olla kotona, hoitaa lapsia jne. Vaikkei he olisikaan omiasi. Koska väkisinkin joskus tulee se aika, kun pitää keksiä jotain muuta.

Työtä vieroksuvia naisia löytyy kyllä tästäkin maasta paljon...

Minulla on työ, johon en aio palata ja olen opiskellut muuta. En todellakaan mene entiseen työhön ja sen takia ei ole ollut hinkua työelämään. Saan nyt ens kuussa paperit ulos yliopistosta ja jossain cvaiheessa etsin uuden työn