Onko tän palstan keski-ikä jotain 45 ja risat, kun kaikki on niin ylen konservatiivisia?

keskustellut lähinnä siinä ateismi/agnostisismi -ketjussa. Mitä hyperkonservatiivista täällä sitten on sanottu?

Vaikuttaisi ainakin, että suurin osa tänne kirjoittavista ajattelee, että naisen paikka on kotona, miehen kuuluu tienata ja elättää perheensä, kotiäitiä ei arvosteta tarpeeksi, imettää täytyisi vuosi ainakin, rahat käytetään Reimateceihin tai muihin laatu(tusina)tuotteisiin ym.



Olen 38v. ja elän hyvin erilaista elämää kuin keskiverto av-mamma.

ja mun mielestäni nykyajan 20+ äidit ovat ajatusmaailmaaltaan lähempänä minun äitini ikäisiä naisia kuin minua. Ovat monessa asiassa tosi konservatiisivia, ts ei hyväksytä sektiota, ei hyväksytä että äiti menee töihin kuin lapsi alle 3v, halutaan nuorena naimisiin ja omistusasuntoon.

Näitä sitten puolustellaan lapsen parhaalla mutta niitä voi myös kuvailla sivistyssanalla konservatiivinen.

ja ilkeilyä, sekä kiroilemista.

Ettei tulla syyttämään, kun on tehnyt lapset kesken parhaimman nuoruuden. Pitää jatkuvasti todistella kotonaolon ihanuutta, ettei ala tehdä mieli baariin ja rientoihin

Ja juu, yhden lapsen äitinä en tietenkään tiedä mistään mitään.

Jälkimmäinen on ominaista nuorille naisille - ja voi koskea yhtä hyvin ekoaatetta, ulkonäkömielipiteitä kuin vaikkapa sitten musiikkimakua.



Ensin mainittu on kaiketi yleisempää iäkkäille ihmisille: arvostetaan keskiluokkaisuutta, vakautta ja rypytöntä elämää. Ja tosi on, että yllättävän moni palstan nuorista äideistä pitää ihanteena sitä, että jo alle parikymppisellä on lapsia, nahkasohva, omakotitalo ja iso pankkilaina...

av:n parikymppisissä. Kertooko se, että halutaan naisen paikan olevan kotona kenties laiskuudesta, mustavalkoisesta ajattelusta vai isoäidin perille menneistä opeista?

eivät kyllä iskostaneet perinteistä naisen mallia minuun. Pikemminkin päinvastoin.

Minusta olennaisempaa kuin se, mitä mieltä on lasten kotihoidosta vs. päivähoidosta on se, miten mielipiteitään perustelee.

Jos perustelu menee niin, että palkkatyö on naisen mitta, niin se se vasta konservatiivista onkin. Että ihmisen on pädettävä rahallisesti ja kodin ulkopuolella tehdäkseen jotain arvokasta.

Vierailija:

av:n parikymppisissä. Kertooko se, että halutaan naisen paikan olevan kotona kenties laiskuudesta, mustavalkoisesta ajattelusta vai isoäidin perille menneistä opeista?

Esim. oma äitini on syntynyt v. -34 ja hänen ikäluokkansa naiset palasivat 60-70 -luvuilla hyvinkin nopeasti takaisin työelämään lasten syntymän jälkeen TAI jäivät kotiäideiksi. Äitiyslomat olivat tosi lyhyitä, ja jos ei ollut varaa jäädä kotiin, lapselle hommattiin lastenlikka ja äiti palasi töihin. Ja esim. minun kotonaoloni oli aluksi äidille huolenaihe: varmastiko minä nyt pääsen takaisin töihin ja urasta kiinni, vaikka olenkin välillä muutaman vuoden hoitovapaalla lasten kanssa...

Meillä " vanhemmilla" kun sitä elämänkokemusta on vähän enemmän, ollaan ehditty huomata matkan varrella, että elämä ei ole kovinkaan mustavalkoista oikeasti...

Ja oikeasti, välillä kun näitä juttuja lukee, tulee ajatelleeksi, että onko se oma mummu siellä äänessä, kun jutut on suoraan 50-luvulta...:-)

asioita vain ja yksinomaan tietyltä kantilta. Näin -60 -lukulaisena voi jo vähän joustaa.