Miten eroon vanhemman syyllisyyden tunteista?

Olen vaikeasti masentunut, ja mieltä painaa, että olen syyllinen lasteni ongelmiin tai hoidan heitä liian huonosti. Tai että hoidan heitä niin huonosti, että pelkään kaikista kamalinta tulevaisuudessa. Käyn terapiassa mutta terapeutti sanoi vaan, että jos pelkää pahinta niin peloilla on taipumusta vaan toteutua koska ihminen käyttäytyy sit sen mukaisesti. Eipä juuri oloa helpottanut. Nyt pelkään kahta kauheammin että pilaan heidät olemassa olollani. :( Tähän liittyy myös se, että vielä enemmän pelkään muiden pilaavan heidät, eli en uskalla luottaa heitä hoitoon edes isälleen aina. Ovat kyllä ihan normaalin määrän ellei jo maksimimäärän hoidossa muilla, ellei liikaakin.



Yritän tolkuttaa itselleni että olen paras äiti heille puutteinenikin, ja he eivät tulisi toimeen ilman minua tai ainakin olen se rakkain heille, ja sen takia pitää jaksaa. Silti ahdistaa, pyrin täydellisyyteen enkä sitä jaksa ja pysty saavuttamaan.



Auttakaa!