Ei jokaisen lapsiperheen haaveena ole omakotitalo!

Mutta joo, toiset tykkää rivarista, toiset kerrostalosta jne. Kunhan itse on valintaansa tyytyväinen.

Lapseton siskoni ja eräs ystäväpariskunta halusivat välttämättä omakotitalon.



Ei kyllä minullekaa ole haave omakotitalo. Asumme rivarissa, enkä osaa hoitaa edes sen pientä pihaa. Hui kauhistus, jos pitäisi hoitaa omakotitalon piha-aluetta.

Ja jos olette muuttaneet juuri niin voipi olla, että jossain vaiheessa esim. tuo neljäs kerros ei välttämättä ole enää niin kiva ja hyödyllinen juttu ;-)

Mä kyllä viimeistään tuossa talossa aikani asuttuani alkaisin haaveilla siitä omasta talosta jos en sitä ennen sitä olisi osannut arvostaa...

Eikä kaikkien ulottuvillakaan. Meidän perhe sai yhdistettyä molemmat, kaunis talo kaupungin keskustassa. Ei tarvitse olla peltojen keskellä asuakseen okt:ssa, tarvitaan vain RAHAA... ;)

mutta kun jonkun aikaa meni, niin kyllä se kerrostaloelämä oli ihan hirveetä! Ovikelloa soiteltiin ja juostiin karkuun, rappua sotkettiin, yläkerrasta kuului kamalaa meteliä... Huh, kyllä olin onnellinen kun päästiin pois!! Ja tämä ko. kerrostalo sijaitsee vielä erittäin arvostetulla alueella, voin vaan kuvitella millaista jossain peruslähiössä on!!

En ymmärrä miksi nykyisin nostetaan meteli esim. yläkerroksissa asumisen hankaluudesta. Itse asuin koko lapsuuteni kolmannessa kerroksessa ilman hissiä, eikä todellakaan haitannut yhtään. Pitääkö kaiken olla mahdollisimman helppoa? Yhtä lailla voin väittää että omakotitaloon liityvä vastuu, kunnostustyöt, pihan hoito jne. ovat niin työläitä, että kaikkien pitäisi ehdotoomasti asua kerrostalossa...

asutaan kerrostalon 3. kerroksessa (ilman hissiä) kahden lapsen kanssa, kolmas syntyy kesällä. Tää on ihana koti ihanalla paikalla, ihanalla asuinalueella. Mielestäni tämä on loppuelämämme koti!



Toisen lapsen kummit, lapseton pariskunta, taas asuu omakotitalossa. Eivätkä tuskin ikinä lapsia teekään.



Joten, joo, ei se että onko lapsiperhe vai ei, suinkaan määritä sitä asumismuodon ihanuutta.



Mun mielestä meidän asumismuoto on lapsiperheelle aivan ihanteellinen, en keksi tästä mitään pahaa sanottavaa. En jaksa kaikkia hyviä puolia tähän nyt kirjoittaa, mutta rivari- ja ok-taloelämää elävien ystäviemme elämää seuranneena en näe siinä _mitään_ mitä kadehtia tai haluta.

Lähiökerrostalot on asia erikseen, en lähiössä haluaisi asua minkäänlaisessa talossa. Mutta kukin tyylillään. Yleisesti kerrostaloissa paljon asuneena voin sanoa, että tuollaiset häiriöt eivät ole tavanomaisia. Ääniä tietysti voi kuulua, mutta eivät ne minua ole koskaan haitanneet.

Sen sijaan meri on lähellä, lapsilla piha täynnä kavereita, päiväkoti toisella puolen kotia ja koulut toisella puolen. Kaupat kävelymatkan päässä, samoin julkinen liikenne.

Vierailija:

mutta kun jonkun aikaa meni, niin kyllä se kerrostaloelämä oli ihan hirveetä! Ovikelloa soiteltiin ja juostiin karkuun, rappua sotkettiin, yläkerrasta kuului kamalaa meteliä... Huh, kyllä olin onnellinen kun päästiin pois!! Ja tämä ko. kerrostalo sijaitsee vielä erittäin arvostetulla alueella, voin vaan kuvitella millaista jossain peruslähiössä on!!

Me asutaan hyvällä alueella uudessa kalliissa kerrostalossa eikä meillä pimputtele kukaan ovikelloa. Meillä on alaovella summeri ja sisältä näen kameran kautta kuka siellä rimputtelee, joten tuntemattomia en sisään alaovesta edes päästä. Naapureista ei ole ollut ikinä häiriötä, ei bileitä, ei kiljuvia lapsia, ei juuri muitakaan ääniä. Että kannattaa valita huolella minkälaiseen kerrostaloon muuttaa.



Omakotitaloon en halua, mutta rivarista kyllä unelmoin. Maksavat vain täällä melkein 500 000e, joten saan haaveilla vielä ainakin hetkisen :-)

Tuskin jaksan enää odottaa, että päästäisiin ok-taloomme muuttamaan. En jaksa enää hetkeäkään kt-asumista; ei omaa rauhaa, naapurien vieraat parkkeeravat meidän paikalle, hissiremontti, putkiremontti, parvekeremontti jne. Ei omaa saunaa..yöllä häiriköiviä mummoja. Mutta tässä nyt tapitetaan ja odotellaan:(

Ei meidän ovikelloja ole kilkuteltu eikä todellakaan muutakaan negatiivisia puolia ole ilmaantunut, kohta 1v6kk tässä rauhassa olemme asuneet. Aivan ihanat naapurit joita tosin harvakselta näemme, ei meteliä tms.



Unelmamme on tämä, rauhallista asumista kerrostalossa, kannatti kokeilla tämäkin kortti ja olemme todella tyytyväisiä vaikka asenteemme oli ensin, että pääseehän sieltä sitten poiskin.



Ja asuminen on halpaa! Meille kauhukuva on omakotitalo jossain pöndellä, ei lähikauppaa edes mailla halmeilla, huh.



Kaikkea kannattaa kokeilla, toki jossain toisessa kerrostalossa elämä voi olla päinvastaista kuin meillä. Mutta tässä olemme ja pysymme niin kauan kun tuntuu hyvältä, toivottavasti loppu elämämme!

Mun vuositulot on 50 000 euroa, joten en mä ihan roskasakkina osaa meidän perhettä pitää;)

Vierailija:

Lähiökerrostalot on asia erikseen, en lähiössä haluaisi asua minkäänlaisessa talossa. Mutta kukin tyylillään. Yleisesti kerrostaloissa paljon asuneena voin sanoa, että tuollaiset häiriöt eivät ole tavanomaisia. Ääniä tietysti voi kuulua, mutta eivät ne minua ole koskaan haitanneet.

Ilmastonmuutos ei kaipaa ainuttakaan 200 neliöistä lukaalia jossa +30 äiti ja isi voivat toteuttaa pientä idylliään!!! Samalla perheellä on taatusti myös auto, koska eihän voi asua niin lähellä keskustaa että bussilla pääsisi! Onhan se kamalaa jos lapsella ei ole OMAA PIHAA jossa leikkiä!!



...terveisin maapallosta välittävä, yksityiseltä vuokraava (ei ole kamalia naapureita kun maksaa vähän enemmän!) ja bussilla kulkeva nuori äiti.

Asenteeni lähiöasumista kohtaan ei liity siellä asuviin ihmisiin, vaan siihen, että haluan asua keskustassa. Tottakai lähiöissä asuu ihan tavallisia ja kunnon ihmisiä.

oli iso tontti, oma venepaikka ja ei ihan Nurmijärven perukoilla asti, vaan ihan Helsingissä. Kun muutin opiskelemaan omaan asuntoon kerrostaloon, ymmärsin, että olen sellainen, että inhoan omakotitaloasumista. En keksi oikeastaan montakaan syytä haluta omakotitaloa, jos ei pidä puutarhahoidosta ja jos ei harrasta vaikka jotain meluissa bänditoimintaa.



Rivitaloa voisin harkita, mutta nihkeästi. Kerrostalossa on minun kokemukseni mukaan aina rauhallista, mutta hädän tuleen apu lähellä. Ei tarvitse itse tehdä lumitöitä ja jos joku on vialla, soitetaan isännöitsijälle. Matkalle lähtiessä ei tarvitse niin kamalasti pelätä, että asuntoon murtaudutaan. Mitään ilkivaltaa ei ole koskaan ollut, siellä omakotitaloalueella kyllä välillä oli pihalla tehty tihutöitä.



Harmi vain että isoja kerrostaloasuntoja on niin vähän tarjolla.

ne tuntui niiin hienolta, että ;). Ja ehkä siitä on jäänyt, että aikuisena mua ei enää kerrostaloon saa.

aina paljon kavereita ihan lähellä

Vierailija:

mutta kun jonkun aikaa meni, niin kyllä se kerrostaloelämä oli ihan hirveetä! Ovikelloa soiteltiin ja juostiin karkuun, rappua sotkettiin,

Naapureiden lasten kanssa oli hupia käydä rimpauttelemassa toisten ovikelloja. Sitten juostiin kovaa vauhtia piiloon. Sitten vielä kurkittiin naapureiden ikkunoista ja sitten taas karkuun. Olihan se meistä lapsista hauskaa, mutta ei varmaan niistä asukkaista.

Vierailija:

Vierailija:

mutta kun jonkun aikaa meni, niin kyllä se kerrostaloelämä oli ihan hirveetä! Ovikelloa soiteltiin ja juostiin karkuun, rappua sotkettiin,

Naapureiden lasten kanssa oli hupia käydä rimpauttelemassa toisten ovikelloja. Sitten juostiin kovaa vauhtia piiloon. Sitten vielä kurkittiin naapureiden ikkunoista ja sitten taas karkuun. Olihan se meistä lapsista hauskaa, mutta ei varmaan niistä asukkaista.