Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä olette, kaksivuotiaan ero äidistä?
10.04.2008 |
Meillä poika just ja just 2v, on ollut aina todella kovasti äidin (minun) perään. Olen se numero ykkönen, ja kolmesta lapsestani hän on aina ollut kaikkein eniten minun perään.
Nyt tilanne olisi se, että isä olisi lähdössä lasten kanssa mummon luokse viikoksi. Isällä itsellään on tuon viikon aikana oman yrityksen takia työjuttuja joka arkipäivä (5 kpl), n. 10 h per päivä. Yöt on tietysti mummolassa ja pienimmän käytettävissä, jos sattuu heräämään tms, ja muutaman tunnin per päivä ehtii olla lasten kanssa.
Lähinnä siis mietin sitä, onko tuo 6 vuorokautta liian pitkä aika 2 -vuotiaalle olla äidistä erossa, kun on a) mummolassa (ei kotona) ja b) isä on kuitenkin ison osan päivästä poissa. Pojalle varmasti tulee ikävä, tiedän sen, mutta jääkö ihan traumoja..? Poika tietty voisi jäädä kotiin, mutta kun hänellä on eräs perussairaus, joka saa minut sekä fyysisesti että henkisesti väsyneeksi, tuo lepoviikko tekisi minulle enemmän kuin hyvää, joskaan ei ole aivan välttämätön (onhan sitä pärjätty tähänkin asti).
Hirveän vaikea päättää, raaskinko laskea pojan isän matkaan. Kesken viikon en kuitenkaan pääse häntä kotiin hakemaan, kun itsellänikin työt ja mummolaan yli 500 km.
Kommentit (5)
Isovanhemmat vierailevat meillä 3-4 kertaa vuodessa. Ovat kyllä läheisiä ja hyviä turvan ja hoidon antajia pienimmälle, mutta siitä huolimatta arveluttaa. En tahtois että pojalle tulee liian ikävä, se ei ole lapsellekaan kivaa, vaikka kuinka olisi isä ja rakkaat isovanhemmatkin paikalla.
Toisaalta yritän ajatella tätä sitten näin päin, että monet tuon ikäiset eroperheen lapset on mummolassa tai isän luona viikonkin...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä hieman alle 2v poika ja aikalailla on äidin perään myös.
Jos tosiaan isovanhemmat on tuttuja ja isä on siellä mukana niin tuskin lapselle nyt traumoja jää. Pistät itsestäsi kuvan pojalle mukaan mitä voivat sitten mummolassa katsella jos oikein kova ikävä tulee.
Meillä on nyt vajaa 3-vuotias poika joka on ollut minuun (äitiinsä) äärettömän kiintynyt koko elämänsä ajan. Isä saattoi olla viikkojakin työmatkalla eikä se näyttänyt hetkauttavan pientä ollenkaan, mutta kun minä olin päivänkään pois poika oli ihan hädissää. Tällaista se oli siihen asti kun poika oli noin 1,5 vuotta. Sitten päätimme lähteä 2 viikon lomamatkalle ilman lasta. Kuulostaa todella pitkältä ajalta ja se oli todella vaikea päätös, mutta emme uskaltaneet ottaa pientä trooppiselle alueelle tautiriskin takia. Koko 2 viikkoa oli mennyt loistavasti mummolassa. Vain ensimmäisen päivän paluumme jälkeen poika vähän osoitti mieltään, mutta siihen se jäi ja sama kiintymys äitiin jatkui.
Kun poika täytti 2 teimme toisen 2 viikon matkan troppiselle alueelle. Taas poika oli mummolassa eikä ollut kaivannut meitä yhtään. Lapset ovat tietysti erilaisia, mutta omamme tuntui selviävän paremmin kuin me itse. Me tietenkin podimme kauheaa omantunnontuskaa ollessamme pois, mutta lapsi oli nauttinut isovanhempien huomiosta ja palattuamme hän kyseli viikkokausia milloin hän taas pääsisi mummolaan.
Sinulle tekee varmasti hyvää ottaa lapseesi pientä etäisyyttä. Sitten jaksaa taas entistä enemmän leikkiä ja huomioida lasta.
meidän 3-v. oltuaan viisi yötä mummulassa kotiutui sinne melkein liiaksi..! kotiin tultuaan itki ekana iltana ikäväänsä... : ( mutta tokenihan tuo ; )
mutta tulin kyllä siihen tulokseen, että se oli liian pitkä aika noin pienelle. joten teidän tapauksessannekin kyllä pidän viikkoa aikas pitkänä rupeamana, mutta toisaalta, onhan isä paikallasiellä myös. kannattaa kuitenkin varautua siihen että jotain protestointia tulee mummulassa ja myös reissun jälkeen kotona.
lapsesi unohtaa sinut tuossa ajassa! :-)
Jos siellä mummolassa on isä (tottunut varmasti, että työpäivän ajan poissa) ja isommat sisarukset, eiköhän se kestä sinun poissaolosi.
Itse uskaltaisin antaa lähteä.