tässä läheistä arkea lasten kanssa:
- nainen 32 v. sosiaaliala
- 2 - vuorotyö + viikonloppuja
- 2 tyttöä 2 v ja 4 v
- työmatka 45 km 1- 1,5 tuntia/suunta
aamuvoro: lapset hoitoon suoraan herätyksestä klo 6 ja lapset hoidosta 17 aikaan. Lapset menee nukkumaan klo 19
iltavuoro: lapset hoitoon klo 10 suoraan ulkoiluun, kun iltavuorosta kotiin lapset nukkuu jo.
viikonloppuisin kun töitä- mies hoitaa tai naapuri hoitaa lapsia.
kun on arkivapaa, silti lapset hoitoon että on aikaa siivota ja shoppailla ja hoitaa tärkeitä asioita.
Mitä ajatuksia herätttää?
Kommentit (15)
Mulla nyt onnelsi tilaisuus olla kotona kunnes nuorempi on 3v. Voin kertoa että ei tunnu äidistäkään aina kivalta. (kokeiltu on)
En jaksaisi.
Aina kirjoissa on luettu 1800-luvun työläisoloista, ja tää vaikuttaa nyt ihan siltä.
Että joku haluaa kertoa netin keskustelupalstalla jostain " ystävästään" vain hyvää!
ja arki järjestetty tällä tavoin. Jos on paljon ilta- ja viikonlopputöitä, on myös paljon arkivapaata, joten tuskinpa hän kaikkia arkivapaita siivoaa eikä sosiaalialan palkoilla rajattomasti shoppailla. Varmasti jää aikaa myös läheiseen arkeen lasten kanssa.
Vierailija:
- nainen 32 v. sosiaaliala
- 2 - vuorotyö + viikonloppuja
- 2 tyttöä 2 v ja 4 v
- työmatka 45 km 1- 1,5 tuntia/suuntaaamuvoro: lapset hoitoon suoraan herätyksestä klo 6 ja lapset hoidosta 17 aikaan. Lapset menee nukkumaan klo 19
iltavuoro: lapset hoitoon klo 10 suoraan ulkoiluun, kun iltavuorosta kotiin lapset nukkuu jo.
viikonloppuisin kun töitä- mies hoitaa tai naapuri hoitaa lapsia.
kun on arkivapaa, silti lapset hoitoon että on aikaa siivota ja shoppailla ja hoitaa tärkeitä asioita.
Mitä ajatuksia herätttää?
Ikinä, en ikinä rupeis tuohon. Ei ole tuossa siis mitään järkeä.
eipä pitemmän päälle mahda muodostua kovin läheinen suhde äitiin lapsilla.
Eikö hän voi osallistua lasten arkeen enempää mitä tossa kirjoituksessa?
Eikö voisi viedä tai hakea lapsia arkisinkin? Eikö lasten kanssa voi siivota?
Kotiäiti 34v.
Lapsia neljä, joista kaksi koulussa, kaksi kotona.
Aamulla herätys 7.00, lapset kouluun, pienimmät saavat nukkua niin pitkään kuin nukuttaa.
Aamukahvi
Kotitöitä: siivousta, pyykit ym.
Pienille aamupala kun heräävät.
Ulkoilua ja kaupassakäynti.
Isommat koulusta, läksyissä auttamista ja välipala.
Lasten kanssa puuhastelua.
Ruoan laitto.
Mies kotiin.
Yhdessäoloa klo.16-21, jolloin lapset nukkumaan.
Viikonloppuna sama juttu, paitsi kun kaikki ollaan kotona ja yhdessä.
Itse koen olevani ihan umpikujassa työn ja perheen välissä kun mihinkään ei riitä aika ja riittämättömyys ja huono omatunto painaa joka suunnalta. Oma elämänilo ja jaksaminen alkaa olla vähissä...
tuossa on yksi syy miksi olen valinnut (sosiaalialalta minäkin) alan jossa työt tehdään toimistoaikaan. Enkä aio ikinä hankkiutua noin pitkien työmatkojen äärelle.
tosin kuulen monien vuorotyötä tekevien myös kiittelevän sitä, että on arkivapaita ja elämänrytmi vaihtelevampi kuin puuduttavassa kahdeksasta neljään työssä. Myös yövuoroja jotkut tekevät mielellään kun kahdessa yössä tulee kolmen työpäivän tunnit ja lisät päälle. Itse en kyllä kadehdi. Etenkin kahden vuorotyöläisen perheessä lapset joutuvat suorastaan asumaan päiväkodissa ja vuorojen sovittelu on varmasti tosi vaikeaa.
kun noin kauan menee. Me ajetaan 140km/1,5h
Palkkahan pienenee mutta tuskinpa niin älyttömästi etteikö sillä nyt pari vuotta toimeen tule.
Vierailija:
kun noin kauan menee. Me ajetaan 140km/1,5h
ns. ystävä, joka kyttää hänen tekemisiään ja arvostelee niitä muille.