Meinasin joutua pöpilään kotiäitinä!

Olin ollut reilut 4v kotiäitinä. Kaikki meni joten kuten, kunnes noin vuosi sitten aloin olemaan ahdistunut ja väsynyt. Esikoinen oli 4v, kuopus 1,5v. Vähitellen oloni huononi mutta en halunnut rasittaa miestä enkä muitakaan läheisiä valittamalla oloani. Tänä talvena olo alkoi olla sietämätön: karjuin lapsille pienestäkin vastoinkäymisestä, pinna oli todella kireällä, en jaksanut pitää ystäviini mitään yhteyttä, olin levoton ja ahdistunut, mieli oli maassa... Pelkäsin todella tulevani hulluksi. Oli myös fyysisiä oireita, rytmihäiriöitä ym. Nyt sain töitä ja elämä muuttui kertaheitolla ja oma oloni myös. Olen kuin eri ihminen. Nautin töissä olosta, lapset viihtyvät hoidossa. Teen lyhyttä päivää joten ehdin olla lasten kanssa iltapäivällä ja illalla. Jaksan hyvin kuunnella lasten kitinöitä kun sitä ei tarvitse tehdä koko päivää ja kun pääsen päivittäin töihin " lepäämään" . Mahtava tunne kun saa olla rauhassa 7 h/pv!!! Kaikille väsyneille kotiäideille: suosittelen että hakeudutte töihin. Vaikka siivoojaksi jos ei muuta. Työ antaa niin paljon voimia arkeen että sitä ei usko ennenkuin sen itse kokee!