Mikä voi olla, kun 3v tyttö ollut viimeiset 6 päivää suoraan sanottuna aivan kamala.
Ihan koko ajan on nyrlit pystyssä ja valtavaa uhmaa. Valehtelematta 7 tuntia päivässä on mennyt pelkkää tappeluun, hyviä hetkia ihan muutama. Korvaläkärissäkin jo käyty. Kotihoidossa on, saa valtavasti huomiota, selkeät ja tiukatkin rajat, ei katso lainkaan televisiota, perusterve lapsi, 1 nuorempi sisarus, perhe-elämässä ei mitään muutosta tai levetonta vaihetta.
Kommentit (6)
Kohtele sitä niin kuin hän olis maailman ihanin prinsessa ( et tietenkään anna tehdä mitään vanhingollista) Etsi se kiltti pikku tyttö
teli tavaroita tai muuten vaan haastoi ja kiukutteli koko ajan.
Kyllä meillä kohdellaan lapsia aina hyvin, kannustetaan ja tietvät olevansa arvokkaita ja rakkaita, tyttö on " äidin ja isän prinsessa" .
Vierailija:
Kohtele sitä niin kuin hän olis maailman ihanin prinsessa ( et tietenkään anna tehdä mitään vanhingollista) Etsi se kiltti pikku tyttö
Meillä tyttö täytti kesällä 3v. ja ajattelin että hän sekosi. Huuti yötä päivää 2 viikkoa. Ei auttanut vaikka pitelin sylissä, lauloin, silittelin, vein ullos ja välillä lopulta hermoni menettäneenä vein omaan sänkyynsä. Huuto oli lähes loputonta. Odotin joka päivä että naapurit soittavat lasten suojeluun.
Sitten aloin jo todella huolestua ja varasin ajan lääkärille. Ottivat tulehdus arvot verestä ja pissa näytteen. Eihän niistä mitään selvinnyt, joten lääkäri määräsi pitkän listan uusia kokeita. Mutta ennen kuin ehdimme viedä uudestaan kokeisiin, tilanne alkoi helpottaa ja peruin ajan.
Nyt tyttö on taas aivan normaali 3-vuotias.
En vieläkään ymmärrä, mikä häneen kesällä meni. Mitään muutosta elämässä ei tapahtunut ja meillä myös lapsi kotihoidossa. Sisaruksia on, enkä muista että koskaan olisi vastaava sattunut heidän kohdallaan.
Jos olette jo lääkärissä käyneet, niin nyt vain odotteletta. Toivotaan että menee pien ohi, kuten meilläkin. Tiedän että se on uuvuttavaa kun mikään ei auta. Voimia sinne!
Vierailija:
Meillä tyttö täytti kesällä 3v. ja ajattelin että hän sekosi. Huuti yötä päivää 2 viikkoa. Ei auttanut vaikka pitelin sylissä, lauloin, silittelin, vein ullos ja välillä lopulta hermoni menettäneenä vein omaan sänkyynsä. Huuto oli lähes loputonta. Odotin joka päivä että naapurit soittavat lasten suojeluun.
Sitten aloin jo todella huolestua ja varasin ajan lääkärille. Ottivat tulehdus arvot verestä ja pissa näytteen. Eihän niistä mitään selvinnyt, joten lääkäri määräsi pitkän listan uusia kokeita. Mutta ennen kuin ehdimme viedä uudestaan kokeisiin, tilanne alkoi helpottaa ja peruin ajan.
Nyt tyttö on taas aivan normaali 3-vuotias.
En vieläkään ymmärrä, mikä häneen kesällä meni. Mitään muutosta elämässä ei tapahtunut ja meillä myös lapsi kotihoidossa. Sisaruksia on, enkä muista että koskaan olisi vastaava sattunut heidän kohdallaan.
Jos olette jo lääkärissä käyneet, niin nyt vain odotteletta. Toivotaan että menee pien ohi, kuten meilläkin. Tiedän että se on uuvuttavaa kun mikään ei auta. Voimia sinne!
nyt on ihana ja aurinkoinen tyttö! tai sitten se uhka vain sattui loppumaan samaan aikaan. tiedä tuosta.