Ikuisuuskysymys: kannattaako tunnustaa, jos pettää?

Up

:(

Ensinnäkin joku syyhän siihen aina on, että olet ajautunut pettämään. Sinussa, teissä, teidän suhteessa. Jos ei sitä selvitetä niin ei se häviä mihinkään.



Toiseksikin, jos haluat jakaa elämäsi puolisosi kanssa jatkossakin, niin kai kunnioitat häntä niin että kerrot totuuden. On aika iso riski, että asia tulee ilmi muuta kautta myöhemmin, ja sitten puolisosi jättää sinut takuuvarmasti.

ja sillä tsipuli... Itelläni oli kahden vuoden sivusuhde, en kertonu, enkä jääny kiinnikään ja ei tulis mieleenkään enää kertoa.

Välillä tekisi mieli kertoa, mutta en halua tuhota suhdetta. Pelkäänpä vaan, että olen sen tosi jo tehnyt.



Kamala katumus. Miksi pitikin antaa vuosien takaisille tunteille valta. Muah.

Mietin vaan että miten on pokkaa valehdella sille puolisolle jatkuvasti. Eikö kolkuta omatunto huikata puolisolle " niin mäkin sua" ovelta mennessään - pettämään?

Vai olisiko viisaampaa et tapahtuman salaisi? Ei puhuis siitä mitään siis ei hetkiin niihin palaisi

Suhde on mennyt niin pitkälle, koska itse yhdyntään ei olla edetty. Salakavalaa!

mielestäni tunnustaa jos puolisolla on epäilys asiasta. Saa epäilykset hälvenemään ja voi jatkaa eteenpäin. Tai mikä sitten päätös onkin. Ihmiset tekevät virheitä ja niistä voi jopa oppia. En välttämättä kertoisi omaa oloa parantaakseni ja toisen oloa pehentaakseni jos toisella ei ole mitään hajua asiasta eikä mitään epäilystä. Mutta mutta, sanontakin kuuluu " minkä taakseen jättää niin edestään löytää" . Jokainen kuitenkin tehköön päätöksensä itse. Voimia siihen miten sitten valitseekin.

Mutta lopetat sen sivusuhteen heti!



Jos taas ei niin haittaa vaikka ero tulisi, kerro suhteesta miehelle.

Oletko jo 16 vuotta täyttänyt?