ärsyttää kaverin ylihehkutus uudesta vauvasta!
kaikki on nyt niin ihanaa ja vauva on niin ihana ja rakkautta on niin paljon ja nyt on vaan he ja heidän pikkuperhe ja onni kukoistaa. tätä täytyy sitten hokea ja hehkutaa jatkuvasti.
kateellinen en ole itseläni on 3 lasta mies ja olen onnellinen mutta se kellä onnni on sen kätkeköön. ei siitä jatkuvasti tarvitse toitottaa ja paasata miten nyt on ihanaa kun on oma vauva. eipä oikeen tee mieli edes yhteyttä pitää tähän kaveriin.
Kommentit (19)
ja kaikki menee niiiiin hyvin. kyllä se heillekkin vauvaperheen arki vielä paljastuu kunhan alun huumasta pääsee:)
vaarana useasti näilä äideillä on se että kiintyvät liikaa lapseen mikä sekään ei ole tervettä jos menee yli.
joten suotakoon tämä tuoreille vanhemmille.
t:ap
Minunkin on vaikea uskoa, että kukaan jolla on pieni vauva, voisi oikeasti olla onnellinen. Ap, todellakaan en enää pitäisi yhteyttä tuollaiseen " kaveriin" .
Mulle yks kaveri soittelee päivittäin (ollaan molemmat äippälomalla ekasta lapsesta) ja huokailee, kun on niin onnellinen ja kuinka täydellinen hänen lapsensa on. Samoin tunnen minäkin, mutta en koe tarpeelliseksi siitä koko ajan toitottaa. Tulee sellainen olo, että onko hän sitten todella niin onnellinen, vai mitä hän yrittää itselleen todistaa tolla?
itsellä 2 lasta ja vauvaa oottelen, ihan onnesta soikeena olen tästäkin vauvasta. Voi kamalaa jos ei saa ääneen kavereilleen sanoa olevansa onnellinen elämästään.
Ei se kuulkaas aina se vauva-arki ole yhtään kamalaa, joskus se voi olla onnellisinta aikaa elämässä! ja äidin oma asennekin vaikuttaa. Jos itse suhtautuu siihen, että kohta se kamala arki iskee silmille ja voi miten on vaikeeta, niin totta kai se sit on vaikeeta!
huh huh!! teitä...
Jaksan iloita omassa perheessäkin uudesta vauvasta ja ihastella, mutta esikoisen kanssa ne tunteet oli jotenkin niin ainutkertaisia ja uusia.
No kyllä aika tunneköyhä ihminen on, jos ei kaksi viikkoa vanhasta esikoisesta iloitsisi. Ja kyllä pitää olla aika lailla omaan elämäänsä kyllästynyt, jos ei jaksa toisen iloa myötäelää.
Mistä näitä aina tulee näitä itku pitkästä ilosta -kärvistelijöitä? Ihmisellä ei kai saisi olla muita kuin negatiivisia tunteita.
että ensimmäisen lapsen saanet muuttuvat yleensä helvetin rasittaviksi. Kerrotaan ja kysellään kovaan ääneen synnytysjuttuja, juhlissa selitetään tissimaidon koostumusta (sehän on luonnollinen asia ja tietenkin kiinnostaa kaikkia) ja se lässytyksen ja paapomisen määrä on järkeä vailla.
Ja kyllä, minulla on kolme lasta.
Ja jos lopun elämän on noin iloisena sun ystäväsi, niin voisiko siitä olla haittaa???? Kivahan se on kun edes joku on tyytyväinen elämäänsä. Itse ap taidat olla hieman elämääsi kypsynyt ja kateellinen...
miksi ihmeessä sitä täytyy taivastella ja hokea jatkuvasti? tähän liittyy myös sellaista lapsenomaista ylpeyttä joka on myös ärsyttävää katseltavaa. välillä kommentit ovat sitäluokkaa mitä itse ajatelin n.15v ikäisenä " voi kun olisi oma vauva ja kaikki näkisi kun työnnän häntä vaunuissa"
no mutta minä olen aina ollut itse sitämieltä että ei onnesta tarvitse hutaa jatkuvasti. niinkuin vanha sanonta sanoo se kellä onni on se sen kätkeköön on minusta osuva sanonta.
-ap-
Minusta tuo kell' onni on, se onnen kätkeköön on kyllä yksi ihan kamalimmista opetuksista. Täysin samassa sarjassa kuin Se joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa tai kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat.
Tuo opettaa vain sitä, että elämän pitäisi olla yhtä pitkää kärsimystä. Jos yksikin onnen murunen tielle osuu, niin siitä ei ainakaan saa iloita, koska kohta tulee itku pitkästä ilosta.
pappikin sanoi että lasta täytyy ihmetellä ja ihan ääneen hänelle itselleenkin. On kuulemma huomattu että itsetunto paljon parempi sellaisilla joita kehutaan muidenkin kuullen eikä aina vähätellä kuten meidän kansantautiimme kuuluu
Ei sellasta liikaa kiintymysmäärää olekaan, erityisesti mitä pienemmästä vauvasta kyse. Siis kommenttina vaan, kun joku sanoi, että äiti kiintyy lapseensa liikaa.
Ärsyttää kans tommonen suomalainen umpimielinen mentaliteetti, jonka mukaan aina pitäis mieluiten vaan valitella kurjuuttaan ja vaikeuksiaan, jotta ihmiset tykkäisivät.
ei se kyllä minua mitenkään häirinnyt, ehkä joskus vähän huvitti. Pian sitten ystävä masentui. Parani kyllä tosi hyvin ja aika nopeastikin.
Ole valmiita ottamassa koppia ap, jos olet todellinen ystävä.
in perheeseen, niin se menee.
Itselläni on kaksoset ja toisaalta olen katteellinen ap:n ystävälle, meillä ei ollut ihanaa edes kahden ekan viikon aikana :(
Onneksi nyt jo on. Lapsilla ikää 6-v :)
no en minäkään pitäisi noi paskaan ystävään mitään yhteyttä jos tämä sinun vauvasta iloitseva kaverisi olisin.