Vastavalmistuneena suoraan kotiäidiksi...miten työelämään kiinni?

kaverini valmistunut DI:ksi ja saanut kolme lasta. ei ole ollut alan töissä lyhyttä pätkää lukuunottamatta. pääsi silti psykologisiin testeihin kutsuttavien kolmen hakijan joukkoon jostakin 140 hakeneesta. ei saanut sitä työpaikkaa, mutta osoittaa mielestäni, että kotiäitiysura ei ole este myöhemmin työnsaamiselle.



töitä kyllä saa loppuelämän tehdä, mutta lapsia ei välttämättä myöhemmin saa.



t: 31 v, raskautumisyritystä takana 3 v

Hyvin olen töitä saanut. Luulisi, että koulutetulle ihmiselle on ottajansa näinä työvoimapulan aikoina?

Sen jälkeen jos tulee lapsia ja siitä pitäisi oman alan töitä saada, niin voi olla vaikeaa!



Ap

Meillä on otettu FM toimistosihteerin hommiin, koska tutkijaksi ei uskallettu. Tämä sen takia, kun työkokemusta on niin vähän kotiäitivuosien takia. Mutta ehkä se tästä, kun vuodet kuluvat.



Mielestäni kannattaa kyllä ehdottomasti hankkia vähän työkokemusta ennen lapsia. Ihan oikeasti, on aika onnen kantamoinen saada kotiäitivuosista huolimatta heti koulutusta vastaavaa työtä.

Mutta kunnon vakkaria mä tässä kyllä haaveilen, ennen ku ois pullat niin hyvin uunissa, että voisi hyvillä ja kerrankin ilman mitään stressiä ruveta kotiäidiksi.



Ikää alkaa olla jo (kohta 29 v.) ja kun päälle painaa vauvakuume (yksi lapsi jo on) ja urakuume, niin vaikeeta on!



Olen matkailualalla (ei matkatoimisto-)...



Ap

vakipaikkaa ennen toisen lapsen tekoa. Yli kolmekymppisenä pienten lasten äitinä olet aika heikoilla työmarkkinoilla, jos kunnon työkokemusta ei ole. Ja mukavampi on olla lasten kanssa kotonakin, kun koko ajan ei paina huoli tulevaisuudesta ja joudu miettimään, mistä ja milloin töitä alkaisi etsiä. Vanhana feministinä olen lisäksi sitä mieltä, että naisella pitää olla oma elämä omissa käsissä kaiken varalta: jos jäät suoraan koulusta kotiäidiksi, olet aika tyhjän päällä mikäli tulee ero.



Sinuna asettaisin jonkin aikarajan työnhaulle. Vaikka että etsit tosissasi töitä vuoden, puolentoista ajan valmistumisen jälkeen sitten alatte yrittää toista lasta, oli sinulla vakipaikkaa tai ei. Teillä kuitenkin on jo yksi lapsi, joten todennäköisesti se toinenkin sieltä tulee - ei tarvitse siis pelätä että yrittämiseen menee vuosikausia.

No, minä alotin opiskelut kun esikoinen oli 1v, sitten valmistuin (FM) kun kuopus (kolmas lapsemme) oli 2 kk. Olin esikoisen ollessa pieni tehnyt muutaman kuukauden täysin omaan alaan liittymättömiä hommia. Alotin työelämän kuopuksen ollessa 2v ja olin niin onnekas, että pääsin heti aivan oman alani vakkarihommiin.



Pelotti kyllä tosi paljon, että pian jo lähentelen kolmeakymmentä, ja työkokemus oli todella vähäistä. Mutta olen tosi onnellinen, sain työpaikan ilman mitään suhteita ja viihdyn todella hyvin.

Olet ollut rohkea ja onnekaskin:)



Ap

Joo, ilman muuta on ollut onnea matkassa :)



Mulla oli kyllä todellakin yhdessä vaiheessa aikamoinen angsti, sillon kun keskimmäinen ja kuopus oli molemmat pieniä niin olin aivan varma, että tähän mä nyt jämähdän. Miehellä oli vielä hyvä työ, eli sen takia ei välttämättä olisi ollut mikään hengenhätä mun työn kanssa.



Mutta sitten kun olin tehnyt päätökseni, että nyt haen kuopukselle myös hoitopaikkaa, aloin etsiä töitä todella aktiivisesti, tarjouduin ja ehkä " tyrkytinkin" itseäni sinne ja tänne. Oma alani on kuitenkin siinä mielessä helppo, että voi ensin freelancerina hakea edes jonkin verran kokemusta, ja niitä fl-hommia taas saa näyttämällä mitä osaa eikä pelkästään papereitansa.



Tsemppiä sinulle päätökseesi, olipa se mikä tahansa!! Minä tietysti kannatan lapsen yrittämistä :))



12

Palautin gradun lokakuun alussa, esikoinen syntyi lokakuun puolivälissä. Työkokemusta ei ollut kesätöitä lukuunottamatta ollenkaan, eikä ne kesätyötkään olleet omalta alalta. Valmistuin maisteriksi kun vauva oli 5kk.



Kun esikoinen oli vuoden ikäinen ilmottauduin työttömäksi ja aloin etsimään aktiivisesti töitä. Alkuun näytti aika lohduttomalta, mutta sitten tarjosin itseäni erääseen virastoon harjoittelijaksi ja pääsin. Siis tuon harjoittelun tein peruspäivärahan turvin... 6kk harjoittelujakson jälkeen sain määräaikaisuuden ja 4kk määräaikaisuuden päätteeksi viran. Siis ihan koulutusta vastaavan.



Tuosta virasta jäin sitten toisen kerran äitiyslomalle, toista lasta en olisi hankkinut epävarmaan tilanteeseen, vaan se virka piti olla eka odottamassa.



Itse olin esikoisen saadessani 23v. ja mies vielä opiskeli myös. Ei ollut lainaa eikä paljoa muutakaan huolta huomisesta, tiedettiin että pärjättäis pienillä tuloilla. Samoin oli sen mun työharjoitteluajan aikana, mies oli valmistumassa silloin ja asuttiin vielä vuokrakaksiossa. Olisi ihan eri tilanne heittäytyä epävarmuuteen silloin, kun ikää on enemmän, lainat painaa jne.

toisaalta ei kannata liikoja pelätä etukäteen. Useimmilla tuntemillani on ollut tosi vaikeaa ilman työkokemusta kotiäitivuosien jälkeen, mutta toki esimerkkejä on toiseenkin suuntaan. Itse olin siinä onnellisessa asemassa, että valmistuttuani sain heti vakityön, josta sitten kolmen vuoden päästä jäin äitiyslomalle. Ja jotenkin se menee niin, että kun saa ensin vakityön, niin seuraavakin on vakituinen eli en ole ajautunut pätkäkierteeseen.

Kannustavaa kuulla, että hyvinkin voi mennä...



Mullakin nimittäin on ollut kesästä saakka älytön angsti päällä. Ihan on mielenterveys jo melkeen järkkynyt. Olen ollut jo tosi monessa haastattelussa, suurin osa oman alan erilaisia juttuja, mutta kertaakaan ei ole vielä tärpännyt. Yhden työn tosin olisin saanut jos olisin asunut lähempänä työpaikkaa...olisi ollut vuorotyötä eikä se olisi toiminut näin kaukaa käsin.



Kauhea pelko ja paine vaan päällä koko ajan. En millään näe tulevaa positiivisena. Vaikka mulla on hirmuisesti yritystä koko ajan. Etsin ja etsin...mutta tuntuu, että mun onnenkantamoiset on jo tässä elämässä jaettu!



Ap

Meillä ei kalenteria ole kuunneltu vaan sydäntä näissä lapsihaaveiden toteuttamisasioissa. Jos olisin kuunnellut vain järkeäni, meillä ei ehkä olisi yhtään lasta koskaan. Nyt olen onnellinen kahden lapsen äiti :) ja silti vakituisessa työsuhteessakin omalla alallani.



Itse sain vakituisen työpaikan jo ennen kuin edes valmistuin, lapsi syntyi pian vakipaikan jälkeen, äitiysloman aikana valmistuin ja palasin töihin pariksi vuodeksi ennen toista lastamme. Nyt olen ollut kotona kolme vuotta putkeen, ja tiedän töihinpaluuni olevan aikanaan vaikeaa :-/ Onneksi siellä odottaa kuitenkin vakipaikka, sikäli en ole kovin huolissani. Olen myös ollut todella aktiivinen kotiäiti, ja uskon sen helpottavan työelämään palaamistani omalla alallani. Minulle on kertynyt CV-merkintöjä ilman ansiotyötä tänäkin aikana, eli en ole ollut ns. tyhjänpanttina lasten kanssa kotona, vaikka pitäisihän pelkän kotiäitydenkin olla riittävän arvokasta...



Kuuntele sydäntäsi ja järkeäsi sopivassa mittasuhteessa. Vakipaikka luo turvallisuudentunnetta, toisaalta hoitovapaan aikana ehtii kyllä etsiä työpaikkaa vaikka pari vuottakin huoletta! Matkailuala on ehkä siitä vähän hankala, että töitä ei ole kultatarjottimella. Ehtisitkö saada jalan ovenväliin johonkin alasi työpaikkaan ennen toista lasta, vaikka et vakipaikkaa tai unelmaduunia sieltä heti saisikaan? Tai voisitko venyttää valmistumistasi niin, että voisit osoittaa tehneesi lapset opiskeluaikana ja olevasi vastavalmistuneena heti valmis työelämään ns. lapset tehtyinä? :)

Olen opiskellut viimeiset kuusi vuotta, joista neljä viimeistä nykyisessä koulussa. Lapsensaanti keskeytti opinnot vuodeksi amk:ssa ja nyt on älytön palo päästä tekemään töitä!



En halua uskoa siihen, että joku jättää minut palkkaamatta sen takia, että olen a) nainen, b) lapsentekoiässä ja c) ihan vaiheessa lapsenteossani....:) Siis että on jo yksi ja tod. näk. toinen vielä ainakin tulee...



Ap

Myös vakipaikan sain ennen raskaaksi tuloa...



Mutta moni tuttava on valinnut raskaaksi tulon kesken opintojen tai heti valmistuttua. Tai sitten on mennyt muualle kuin oman alan hommiin. Ja heillä kyllä työelämään pääseminen on ollut aika hankalaa; lyhyitä sijaisuuksia ei kannata lastenhoito-ongelmien vuoksi ottaa vastaan ja ilman kokemusta ja " nimeä" on vaikea uralla edetä.



Ja toki työ kuin työ on aina parempi kuin työttömänä kotona makaaminen, mutta kyllä sieltä Prisman kassalta on monella ollut vaikea muutaman vuoden jälkeen ponnistaa uraa luomaan. Työnantajatkin tällöin miettivät että jotain " vikaa" on oltava kun ei ole oman alan töitä tehnyt/saanut lainkaan valmistumisen jälkeen. Ikävä kyllä.